Koe numero 100 | K-11 | dystopia, sci-fi, 6x raapale

[Rosmariini]

Ficin nimi: Koe numero 100
Kirjoittaja: Rosmariini
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: dystopia, sci-fi
Pituus: 6 x raapale
Varoitukset: keskenmeno, itsetuhoisuus
A/N: Dystopia-promptilla kirjoitettu kuudesta raapaleesta koostuva sarja, joka on pre-pre-prequel tekstilleni Tulen tytär / K15 ja trilogialle, jonka maailmaan teksti sijoittuu. Nuo tekstit tuovat lisää tämän sisältöön, mutta tämä toimii myös itsenäisenä tekstinä. Tämä sijoittuu n. 2000 vuotta noiden edellämainittujen tekstien tapahtumia, ajankohtaan hieman ennen Tuhoksi kutsuttua katastrofia, joka pyyhki miltei kaikki jäänteet menneestä maailmasta. Muutamasta parannusehdotuksesta ja betakommenteista haluan esittää kiitokset Aurinkolapselle, Avaruuspiraatille, hiddenbenille, jossujb:lle, Lyralle ja Thelinalle.
Yhteenveto: "He eivät ymmärrä, että tämä on välttämätöntä. Tiedettä ei synny tyhjästä, eikä tie parempaan tulevaisuuteen ole kivuton. Koko ihmiskunnan edistys siihen saakka rakentuu heikompien uhrauksille. Niin evoluutio toimii. Kyse on luonnonvalinnasta."

KOE NUMERO 100

1.

Tyttö syntyy kuolleena.

Ulospäin kaikki näyttää olevan hyvin. Tärkeimmät elimet ovat täysin kehittyneet. Lapsi on synnytyskanavassa oikein päin. Siitä huolimatta aivosähkökäyrä on pelkkä suora viiva, eivätkä he koskaan ehdi nähdä lapsen silmien väriä.

Tohtori avaa lokikirjan ja kirjoittaa sen sivuille seuraavat sanat:

Koe #63
TILA: EPÄONNISTUNUT.

Tohtori on juuri ehtinyt sulkea kirjan, kun oveen koputetaan.

”Sisään.”

”Tohtori. Eettiseltä neuvostolta tuli taas kirje.”

”Laita se pinoon.”

”Kyllä, tohtori.”

Ovi sulkeutuu. Tohtori tekee laskelmat uudelleen ja kalibroi mittalaitteiston niiden mukaisiksi. Alkuainepitoisuuksia on muutettava. Tai kenties vika onkin ajassa. Synnytys on käynnistettävä ensi kerralla aikaisemmin.

Viereisestä huoneesta kantautuva äidin itku hukkuu sentrifugin hurinaan.

2.

Ulos on kerääntynyt kourallinen mielenosoittajia.

Heitä on tänään enemmän kuin viime viikolla. Kyltit ovat värikkäämpiä ja huudot kovempia. Niitä kuunnellessa saattaisi hetkeksi unohtaa, että tämä on sivistyksen kehto.

He eivät ymmärrä, että tämä on välttämätöntä. Tiedettä ei synny tyhjästä, eikä tie parempaan tulevaisuuteen ole kivuton. Koko ihmiskunnan edistys siihen saakka rakentuu heikompien uhrauksille. Niin evoluutio toimii. Kyse on luonnonvalinnasta.

Tohtori sulkee sälekaihtimet ja kääntyy lokikirjansa pariin.

Koe #75

Raskaudenaikaiset injektiot aloitettu. Äidin keho reagoi normaalisti. Ultraäänikuva osoittaa sikiön reagoivan tavallista herkemmin tuntoärsykkeisiin. Valokokeiden responssi positiivinen. Erityistä reaktiota ääniin ei toistaiseksi havaittu.

Liuoksen väkevyyttä nostetaan kaksi prosenttia. Suurempi pitoisuus olisi tappava.

3.

Koe #75

Pitoisuus liian suuri.
TILA: EPÄONNISTUNUT.

”Tohtori. Teidän tulisi asennoitua tähän vakavasti. Sikiöt he vielä hyväksyvät, mutta tämä oli aikuinen potilas. Eettinen neuvosto ei suhtaudu tähän kevyesti.”

”Olkoon sitten niin.”

”Kenties ette ymmärrä, kuinka painavasta asiasta on kyse. Lopettakaa, kun vielä voitte. Siten vältytte suuremmalta rangaistukselta.”

”Hiljaa. En palkannut sinua jakamaan tuomiota asiasta, josta sinulla ei ole mitään käsitystä. Kokeet jatkuvat. Niitä jatketaan niin kauan, kunnes saamme tuloksia. Läpimurto on lähellä. Tiedän sen.”

”Kuinka lähellä? Viiden vai viidenkymmenen kokeen päässä? Kuinka monta olette valmiita uhraamaan suuremman hyvän nimessä?”

”Niin monta, kuin on tarpeen.”

”Mutta tohtori…”

”Tyhjennä työpöytäsi ja lähde.”

4.

Haastekirje neuvostolta saapuu seuraavana maanantaina.

Tohtori lisää sen pinoon yksin ja siirtyy laboratorioon. Koeyksilö #87 reagoi tehokkaasti valoon, ääneen, kuumaan ja kylmään. Tohtori mittaa ampulliin viimeisen annoksen kiihdytysainetta ja pistää sen kantajan käsivarteen.

Supistukset nostattavat hikikarpaloita kantajan otsalle. Tohtori vetää käsiinsä kumihansikkaat. Hän on jo turtunut itkun ja huudon ääneen. Kantaja menettää paljon verta. Liikaa.

Roska-auto noutaa jäänteet samana iltana. Höyrypesuri kuuraa laboratorion pinnat puhtaiksi ja kiiltäviksi. Koeyksilö #88 syntyy seuraavana aamuna. Hän vetää henkeä yhden kerran.

Roska-auto käy pihalla entistä useammin.

Eettisen neuvoston haastemies vierailee kahden viikon kuluttua. Höyrypesuri tekee kaikkensa.

Mutta yksi pieni ohjelmointivirhe riittää unohtamaan viimeisen veripisaran.

5.

Tyhjässä laboratoriossa on hiljaista ja hämärää.

Mielenosoittajien ja sentrifugin ääni on vaihtunut rikkinäisen loisteputken värinään.

Höyrypesuri ja roska-auto ovat lakanneet käymästä jo kauan sitten. Jäljellä on enää tohtori ja lokikirja, jonka viimeisin merkintä on koeyksilöstä numero yhdeksänkymmentäyhdeksän.

Unettomat silmät etsivät virhettä matriisissa. Jokainen koeyksilö siihen saakka reagoi kokeisiin positiivisesti. Laskelmat, alkuainepitoisuudet ja aika kaikki täsmäävät. Siitä huolimatta yksikään heistä ei elä minuuttia kauempaa.

Myös tohtori tietää, ettei hän elä enää kauaa. Hän ei ole syönyt mitään moneen vuorokauteen. Vedentulo lakkasi edellisenä iltana. Mutta tohtori tietää myös, mikä pitoisuus on liian korkea.

Tohtori hengittää kerran. Sähkökäyrä tasoittuu.

Viimeinen lamppu välkähtää sammuksiin.

6.

Tohtori hengittää toisen kerran.

Sähkökäyrä sykähtää.

Hän avaa silmänsä, ja lamppu syttyy hänen katseensa alla. Tohtori kuulee valon. Se värisee hänen suonissaan. Virtaa kuin veri.

Hän mittaa sykkeensä nopeuden korvallaan. Tunnustelee. Huoneen lämpötila on tasan kaksikymmentäyksi astetta. Ilmanpaine on 1001 hehtopascalia. Lievä matala. Viiden huoneen päässä vasemmalla pienestä ikkunasta puhaltaa tuuli. Sen suunta on pohjoinen.

Hänen ei ole enää nälkä tai jano. Kurkku tuntuu kuivalta, mutta kipua ei ole. Mutta niin ei ole nautintoakaan. Kaikki on tasaista. Tyyntä.

Tohtorin käsi on täysin vakaa, kun hän kirjoittaa lokikirjaan sanat, joiden kirjoittamista hän on odottanut kaiken tämän ajan.

Koe #100
TILA: ONNISTUNUT.

[Fiorella]

Huomasin tämän kommenttikampanjassa ja kiinnostuin, joten nappasin luettavakseni. En ole vielä lukenut Tulen tytärtä, vaikka sekin vaikuttaa sen verran kiinnostavalle, että luultavasti tutkin sitä jossakin vaiheessa tarkemmin.

Lyhykäiset kappaleet korostivat vahvaa tunnelmaa ja tohtorin kokeiden tunteetonta kliinisyyttä. Jotain suurta on tekeillä, mutta lukija saa vain arvailla, mistä mahtaakaan olla kyse. Se on tietyllä tapaa kutkuttavaa, miten teksti keskittyy siihen, miten kokeet edistyvät, ei niinkään siihen, mitä tulosta haetaan. Tässä on jotain kiehtovalla tavalla selkäpiitä karmivaa ja samalla sitä ei malta olla lukematta kuullakseen miten tilanne etenee.

Jännitys kasvaa hitaasti, mutta silti hyvin hillitysti. Ympäröivät tahot vastustavat tiukasti tohtorin toimia, mutta hän ei voisi piitata vähempää. Tiede on tiedettä ja kehityksen on edettävä. Kustannuksista ja uhrauksista viis, tuloksiin on päästävä.

Höyrypesuri tekee kaikkensa.

Mutta yksi pieni ohjelmointivirhe riittää unohtamaan viimeisen veripisaran.

Ehkä juuri tuo höyrypesurin maininta kertoo sen, miten yksinäinen mies vieläkin pyrkii pitämään tilanteen päällisin puolin hallinnassa. Ja yksi pieni veripisara riittää kuitenkin siihen, että toiminta päättyy. Paitsi ettei se vielä päätykään. Tohtori pistää kaikkensa likoon, ja saavuttaa lopulta toivomansa - joskin karmealla tavalla.

Tämä toimi hyvin itsenäisenä tarinana, mutta kieltämättä herätti kiinnostuksen siihen, miten nämä toimet vaikuttivat tulevaisuuteen. Eli kunhan tässä on joutilasta aikaa, pitää ehdottomasti tutkia tarkemmin tuotakin toista kirjoitustasi. Kiitos tästä jännittävästä pikku kauhutarinasta. Minusta tämä toimi erittäin hyvin, herätti ajatuksia ja aiheutti myös sellaisia "mukavan epämiellyttäviä" väristyksiä.

[Rosmariini]

Kiitos paljon kommentistasi Fiorella! Ilo kuulla että tämä kiinnosti ja herätti kiinnostuksen myös Tulen tyttäreen. Se on tyyliltään ja genreltään hyvin erilainen kuin tämä, mutta yhtäläisyyksiäkin varmasti löytyy! Mukava myös että tämä herätti positiivisen hyytäviä väristyksiä, juuri sellaista tunnelmaa tällä hain. Ehkä tämä genre tosiaan onkin pikkuisen kauhua, vaikka en sitä tätä kirjoittaessani varsinaisesti ajatellutkaan! Oli myös mielenkiintoista huomata että käytit tohtorista sanaa mies, kun en varsinaisesti tässä missään vaiheessa tämän sukupuoleen viitannut. Tällaiset hullut tohtori-tyyppiset hahmot kyllä aika stereotyyppisesti miehiä ovat olleet, joten tuo on ymmärrettävä assosiaatio. Jätin tohtorin hahmon henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailua tarkoituksella hiukan auki, koska halusin lukijoiden rakentavan tästä oman kuvansa ja on mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia tulkintoja eri lähteistä tulee.

Kiitos siis vielä kerran lukemisesta ja hyvästä kommentista!

[Pura]

Kommenttikampanjasta iltaa! <3

Tää oli hurja ja hurjan hieno! En useinkaan lue tämäntyylisiä tekstejä, keskityn lähinnä suhdepehmoiluihin ja pornoon, mutta tämä oli oikein tervetulut muutos rutiiniin. Tässä pysyy läpi tekstin hieno ja jännä tunnelma ihan kamalien ja ahdistavien ihmiskokeiden sekä toisaalta tohtorin kylmän rauhallisuuden ja etäisyyden välillä. Pidän siitä, että lukijalle ei koskaan selviä kuka tohtori oikein on, miksi hän tekee näitä kokeita ja miksi niiden onnistumisella on hänelle niin paljon väliä. On hauskaa arvuutella, onko hän vain julma ja sekaisin, vai mikä häntä tähän kaikkeen ajaa.

Tohtori tekee laskelmat uudelleen ja kalibroi mittalaitteiston niiden mukaisiksi. Alkuainepitoisuuksia on muutettava. Tai kenties vika onkin ajassa. Synnytys on käynnistettävä ensi kerralla aikaisemmin.

Viereisestä huoneesta kantautuva äidin itku hukkuu sentrifugin hurinaan.

Vau! Tässä tulee erityisen hienosti esille tuo tunnelmien ristiriita.

Tohtori kuulee valon. Se värisee hänen suonissaan. Virtaa kuin veri.

Upea tapa aloittaa tohtorin muuttuneen olomuodon kuvaus!
Kerrot tosi paljon tosi vähillä sanoilla. Hienostuneesti. Tykkäsin tästä todella paljon, jäi vähän karvat pystyyn ja tämä jätti myös mielenkiinnon tätä maailmaa kohtaan. Pitääkin tutustua pian muihin maailman teksteihin. Kiitos tästä!

[Rosmariini]

Hei Pura!

Ihana että valikoit tämän Kommenttikampanjasta, ja että tykkäsit, vaikka genre olikin sinulle poikkeava. Erityisesti minua ilostuttaa, että tunnelma välittyi ja että tohtorin "epävarma" henkilöllisyys toimi. Kirjoitan ihan hirveän harvoin näin lyhyitä tekstejä, enkä ennen tämän kirjoittamista ollut koskaan tehnyt aikaisemmin raapaleita. :"D Vähän siis jänskätti, saako siellä sanottua yhtään tarpeeksi, mutta nähtävästi saikin! Tämä nyt tsemppaa itseäni sikäli, että uskallan ehkä jatkossa paremmin sanoa asioita myös lyhytsanaisemmin, koska joskus se todella toimii paremmin kuin se, että kaikki tehdään pidemmän kaavan kautta.

Oih, ihanaa että nostit tuon vikan lainauksen esiin! :") Se on kielellisesti tosi lähellä sitä tyyliä, mitä käytän tästä versestä olevissa muissa teksteissä ja aika suora viittaus niihin, joten se on minulle tosi tärkeä. Oli myös jännä, että luit tämän ekana, jos nyt siirryt tästä versen muiden tekstien pariin! Tulen tytär on tosiaan tyylillisesti hyvin erilainen kuin tämä, ja varmasti lähempänä sitä, mikä on sinulle tuttua, mutta siinä sitten aukeaa tarkemmin, mikä tuossa tohtorin olomuodon muutoksessa on todella niin erikoista. Muut lukijani ovat käyneet nämä päinvastoin (ensin T.T ja sitten tämä), joten onkin mielenkiintoista nähdä, miten lukukokemus toimii toiseen suuntaan.

Kiitos ihan hurjasti, oot <3

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Olipa tosi jees scifi-kokonaisuus! Hullut tiedetyypit ovat aina kylmääviä, etenkin, kun on kyse raskauksista, sikiöistä ja kemiallisesta sörkkimisestä. Tästä tuli vähän mieleen Orphan Black, hyvällä tavalla. Itse en ajatellut tohtoria mieheksi vaan naiseksi, koska mietin tuota loppua ja sitä, että kokeita on tehty vain äideillä ja sikiöillä. Mietin, olisiko tohtori ollut lopussa itse raskaana – siihen ei viitattu millään tavalla – ja siten tuo koe olisi vihdoin onnistunut. Tosin, vaikutti siltä, että tohtori teki itsestään onnistuneen koehenkilön, koska juuri hän sai uudet aistituntemukset. Hyvin tavoitit tohtorin kliinisen, tieteelle omistautuneen ja etiikasta viis veivaavan mielenmaiseman. Raakaa touhua, mutta kierolla tavalla tyydyttävää tietää, että hän viimein onnistui juuri, ennen kuin oli menettämässä kaiken, henkensä mukaan lukien. Koruton, täyttä asiaa kertova tyyli sopi tähän myös todella hyvin. Raapaleissa ei ollut mitään ylimääräistä, siitä pojot.

Tykkäsin, tää oli hyvä, kiitos!

[flawless]

Tämäpäs oli... vau. Siis ihan vaan yksinkertaisesti vau. Jäin ihan sanattomaksi Siis tämä oli ihan superhieno! Alkuasetelma oli jo tosi mielenkiintoinen, dystopia ja sci-fit elementit herättivät heti kiinnostuksen. Olit kirjoittanut miljöön tosi uskottavaksi ja erityisen suuren vaikutuksen muhun teki tämän pahaenteisyys. Pikkuhiljaa sellainen kylmäävä tunne vaan hiipi selkärankaan ja tämä muuttui koko ajan vaan karseammaksi - ja sitä mukaa myös hienommaksi. Ihan tosi kiinnostava ja omaperäinen tarinan kaari, joka piti otteessaan ihan viime metreille saakka. Tämä oli ihan huikean hyvin kirjoitettu, erityisesti muhun iski lokikirjamerkinnät ja niissä käytetty uskottava kieli sekä yksityiskohdat kuten roska-auto ja höyrypesuri, yhh kuinka inhottavia ja upeita yksityiskohtia! Tämä oli kirjoitettu tosi hyvin ja taitavasti ja edelleen oon vähän sanaton, en oikein osaa artikuloida kuinka hieno tämä musta olikaan! Joten tyydyn vaan sanomaan että tosi hieno, kiitos tästä mieleenpainuvasta lukukokemuksesta!

[Larjus]

Vau mitä raapaleita ♥ Nää muodosti kiinnostavan ja toimivan kokonaisuuden, jossa oli mainittuje sci-fin ja dystopian lisäksi pientä kauhunelementtiäkin mukana, semmoista tieteiskauhua. Varmaan se kun lukija ei tiedä, mikä kokeiden lopullinen päämäärä ja syy on, miten tulokset on huonoja mutta silti vain on pakko jatkaa, tulee melkee semmonen mielipuolisuus ja hullu tiedemies -meininki Ihanan hyytävää. Tykkään.

Kantaja menettää paljon verta. Liikaa.

Roska-auto noutaa jäänteet samana iltana. Höyrypesuri kuuraa laboratorion pinnat puhtaiksi ja kiiltäviksi. Koeyksilö #88 syntyy seuraavana aamuna. Hän vetää henkeä yhden kerran.

Roska-auto käy pihalla entistä useammin.

Ah miten karua kun alkaa miettiä, mikä varsinkin ton vikan roska-autolauseen merkitys on. Niin monta epäonnistunutta koetta, ja roska-auto vain tulee ja hakee ne ihmisparat, jotka ovat henkensä menettäneet niiden kokeiden epäonnistuttua... 😬

Tohtori kuulee valon. Se värisee hänen suonissaan.

uuuuuu, cool. Mä tykkään tämmösistä, kun fiktiossa on aistikokemuksia, joiden ei pitäis olla mahdollisia oikeassa elämässä (vaikka oon kyllä lukenut ihmisistä, jotka pystyvät ainakin omien sanojensa mukaan esim. haistamaan värejä). Siinä on jotain niin mystistä.

Loppukin on kiva siinä mielessä, että pystyy ehkä vähän päättelemään, mikä tehtyjen kokeiden tarkoitus oli. Ei tietenkään kaikkea, mutta ainakin suunnan, kun kerta noiden kokemusten perusteella tohtori osaa sanoa, että koe onnistunut. Kiintoisaa miettiä myös, mikä lopulta oli se asia, joka sai läpimurron aikaan, esti tohtoria kuolemasta ensimmäisen hengenvedon jälkeen (nin kuin kaikille muille oli käynyt).

Kiitos kiehtovasta lukukokemuksesta!