Otsikko: Uusintaottelu
Kirjoittaja: Subbe93
Fandom: Dragon Age: Inquisition
Genre: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Lavellan/Cullen
Tiivistelmä: Viimeksi, kun he olivat pelanneet, Ellana oli jollain ihmeen kaupalla onnistunut voittamaan. Miten, se oli hänelle vieläkin mysteeri. Nyt oli uusinnan paikka.Vastuunvapaus: Dragon Age kuuluu BioWarelle.
Haaste: Spurttiraapale, sana: Vihreä
A/N: Joku joskus jossain pohti, osaako haltijat pelata shakkia. Kyseenalaistin sen hieman itsekin, mutta ehkä he osaavat. Tai ketä tietää, ehkä Cullen vain päästi vastustajansa ensimmäisellä kerralla helpolla
UusintaotteluNuori haltijanainen veti syvään henkeä sulkiessaan hetkeksi silmänsä. Aurinko paistoi suoraan hänen kasvoilleen. Oli niin rauhallista ja rentouttavaa. Oli vaikea uskoa, että vain viikkoja sitten he kaikki olivat olleet vaarassa.
Tai sanottiin, että vaara vaani joka kulman takana, mutta Ellana ei jaksanut juuri nyt murehtia sitä. Hän halusi hetken olla, rauhoittua ja nauttia siitä, mitä oli.
”Sinun vuorosi”, tuttu ääni huomautti. Ellana avasi silmänsä ja käänsi katseensa vastapäätä istuvaan komentaja Culleniin. Mies hymyili toisella suupielellään.
Nainen laski katseensa heidän välissään olevaan shakkilautaan. Viimeksi, kun he olivat pelanneet, Ellana oli jollain ihmeen kaupalla onnistunut voittamaan. Miten, se oli hänelle vieläkin mysteeri. Nyt oli uusinnan paikka.
Haltija yritti hahmottaa, mitä Cullen oli tehnyt. Sen siitä sai, kun ei seurannut peliä. Ellanalla ei ollut mitään hajua, mitä mies oli siirtänyt.
Hän siirsi ratsuaan – se näytti parhaimmalta vaihtoehdolta. Sitten hän nosti katseensa, ja kohtasi miehen katseen. Huulilla lepäsi vieläkin se toispuolinen hymy.
”Mitä?”
Cullen hymähti. ”Olit ajatuksissasi.”
Mies tunsi naisensa liian hyvin.
Ellana hymyili leveämmin ja suuntasi katseensa sisäpihaan. ”Tajusin vain, miten kaunista ja rauhallista täällä on”, hän sanoi lopulta. ”Ihan kuin koko sotaa ei olisi ollutkaan. Linnut laulavat, kaikki kasvit vihertävät kauniisti…”
”Eivät kaikki”, Cullen keskeytti, eikä Ellana ehtinyt kuin vilkaista miestä, kun tuo jo osoitti katseellaan kärsinyttä puskaa.
Ellana irvisti nähdessään lehdettömän kasvin.
”Inkvisiittorina vaadin, että teemme asialle jotakin”, hän ilmoitti, heilautti kättään kasvin suuntaan, ja pian pienet lumihiutaleen muotoiset vihreät tähdet leijailivat kohti kasvia. Hitaasti sen oksat ryhdistäytyivät lehtien puhjetessa koko kauneuteensa.
Hän kääntyi Cullenin puoleen. ”Näitkö?”
”Näin”, mies vastasi silmäillen jo vihertävää puskaa. Sitten hän käänsi katseensa Ellanaan. ”Olet kyllä ihmeellinen nainen.”
Ja hymy haltijan kasvoilla viekastui. ”Ja voin näyttää sinulle muutaman muunkin ihmeen.”
Cullen kallisti hieman kiusaantuneena päätään. ”Yritätkö… harhauttaa minua?”
”Ehkäpä, arvon komentaja”, Ellana vastasi hymyillen viehkeästi. Hänen ei tarvinnut edes vilkaista pelilautaa tietääkseen, että tulisi häviämään. ”Ehkäpä.”
