ensimmäinen
(315 sanaa)
21.6.1969Kello oli melkein neljä iltapäivällä, kun Bellatrix viimein pääsi kotiinsa. Hän marssi saman tien kartanon länsisiiven perimmäiseen huoneeseen, joka oli ollut hänen omansa niin kauan kuin hän kykeni muistamaan. Oli kesä ja kuuma, mutta Bellasta tuntui, ettei sellainen määrä huonoa oloa ja pyörrytystä kuulunut asiaan.
”Bellatrix? Onko kaikki hyvin?” Bella kuuli vanhemman pikkusiskonsa Andromedan kysyvän ja säpsähti. Hän ei ollut huomannut sisartaan.
”Kaikki on ihan hyvin Dromeda”, Bella huokaisi, tietäen jo, ettei pystyisi huijaamaan sisartaan.
”En usko. Sinun pitää mennä Pyhään Mungoon”, Dromeda sanoi tomerasti ja Bella huokaisi uudelleen.
”Jos tämä ei mene ohi muutamassa päivässä niin lupaan mennä”, Bella lupasi ja toivoi todella, että hänen sisarensa hyväksyisi sen ja lähtisi.
”Hmm… Hyvä on, mutta katsokin, että menet oikeasti”, Dromeda mutisi ennen kuin kääntyi kannoillaan ja poistui hänen huoneestaan.
Bella kävi makaamaan sängylleen ja huokaisi hiljaa. Hänen päässään oli alkanut pyöriä entistä enemmän, päätä särki ja kuumuus tuntui tukahduttavalta. Hän painoi kätensä vasten otsaansa ja hengitti syvään. Ehkä Dromeda oli sittenkin ollut oikeassa.
”Bella!” Hän kuuli nuoremman pikkusiskonsa huutavan ja huokaisi raskaasti.
Narcissa ei ollut astunut jalallakaan Bellan huoneeseen, mikä oli hyvä, koska hänellä ei ollut siihen enää lupaa sotkettuaan sisarensa huoneen täysin. Se ei tosin estänyt tätä huutamasta Bellan nimeä kovaäänisesti käytävästä tai koputtelemasta hänen oveensa puolen minuutin välein.
”Mitä?” Bella kysyi avatessaan oven.
”Päivällinen on valmis”, Cissa sanoi nätisti ja hymyili vielä vakuuttavasti perään.
Bella huokaisi hiljaa ja otti askeleen kohti käytävää, kun hänen päässään alkoi taas pyöriä uhkaavasti. Nielaisten hän nojautui ottamaan seinästä tukea ja irvisti kivuliaasti.
”Minulla ei ole nälkä. Sano äidille ja isälle, että olen väsynyt matkasta ja tulen sitten aamupalalle”, Bella sanoi ja toivoi, että hänen siskonsa tottelisi kerrankin.
”Hyvä on”, Cissa sanoi hetken mietittyään ja pinkaisi sitten juoksuun.
Bella sulki oven perässään ja käveli hatarasti sängylleen. Hitaasti hän kääri päiväpeitteen sivuun ja sujahti sitten lakanoiden väliin. Yökaapu sai jäädä ja Bella tunsi unen painavan hänen silmäluomensa kiinni.