Title: Vesipisaroita
Author: Ashtray
Beta: Socker Smulan ♥
Pairing: Sirius/Remus
Raiting: S
Genre: lievä angsti ja romance, tällainen haikeustunnelmointijuttu
A/N: Huhhuh, eka Potter-ficci varmaan puoleentoista vuoteen. Onpas kyllä ihana taas kirjoittaa näillä hahmoilla. Ja Fanfic10:iinhän tämä osallistuu, sanalla 06. Sininen.
Teksti kaipaa varmaan myös vähän selitystä. Eletään vitoskirjan aikaa, Sirius ja Remus on ollut yhdessä jo ennen kuin Sirius joutui Azkabaniin, ja nyt, kun se on päässyt sieltä, jokin on muuttunut niiden suhteessa. Ajattelin tähän myös jotain sen suuntaista, että Sirius aavistaa jo, että tulee kuolemaan pian ja... no, muodostakaa omat mielikuvanne, en selitä tämän enempää.
Paitsi että tunnelmainspiraationa toimi The Smashing Pumpkinsin Galapogos, ja kommenteista tykkäisin enemmän kuin paljon.
Vesipisaroita
Ikkunalasissa on vesipisaroita, vaikkei ulkona enää sadakaan. Pisaroita, paljon pisaroita. Remus painaa sormensa kylmään lasiin, ja niistä jää jäljet huuruun. Huoneessa on viileää ja sinistä, tyhjää ja hiljaista. Iltapäivä on taittumassa illaksi, valo hämäräksi. Remus kietoutuu paremmin villapaitansa sisään.
Päivät ovat nykyään pitkiä ja hiljaisia. Elämättömiä. Remus istuu makuuhuoneessa ja tuijottaa ikkunasta ulos, Sirius on milloin missäkin päin taloa. Remus painaa yhä uusia sormenjälkiä ikkunaan, välillä hän avaa ikkunan ja päästää sateentuoksun sisään. Toisinaan muita kiltalaisia tulee käymään, ja silloin talo tuntuu olevan hetken elossa. Välillä Remuksen on mentävä hoitamaan Killan asioita, ja silloin hänelle tulee heti ikävä takaisin elämättömään taloon.
Ikkunalasissa on vesipisaroita, ja Remus seuraa niiden valumista katseellaan. Eivät ne valu enää kuin harvakseltaan, sattumanvaraisesti, mutta se on silti hiukan surullista. Ne ovat matkalla alas. Alas, maahan, pois. Jonnekin, missä ne taas sekoittuvat yhdeksi suureksi vesimassaksi. Silti se näyttää kauniilta.
Remus kuulee oven takanaan kolahtavan, mutta hän ei silti käännä katsettaan vaan jatkaa pisaroiden tuijottamista. Hän tuijottaa, yrittää keskittyä tuijottamiseen. Pehmeitä askeleita, varovainen ja kokeileva kosketus Remuksen olkapäässä. Keskittyminen pisaroihin herpaantuu.
Ikkunalasissa on vesipisaroita, ja ulkona on alkanut taas sataa. Huoneessa on viileää ja sinistä, mutta se tuntuu heräävän eloon ainakin hetkeksi, kun kaksi miestä painaa huulensa toisille.