Kirjoittaja Aihe: Vesipisaroita | Sirius/Remus, S, tuplaraapale, FF10  (Luettu 3792 kertaa)

Ashtray

  • Lady Stardust
  • ***
  • Viestejä: 450
  • i will battle for the sun
    • LJ
Title: Vesipisaroita
Author: Ashtray
Beta: Socker Smulan ♥
Pairing: Sirius/Remus
Raiting: S
Genre: lievä angsti ja romance, tällainen haikeustunnelmointijuttu
A/N: Huhhuh, eka Potter-ficci varmaan puoleentoista vuoteen. Onpas kyllä ihana taas kirjoittaa näillä hahmoilla. Ja Fanfic10:iinhän tämä osallistuu, sanalla 06. Sininen.
Teksti kaipaa varmaan myös vähän selitystä. Eletään vitoskirjan aikaa, Sirius ja Remus on ollut yhdessä jo ennen kuin Sirius joutui Azkabaniin, ja nyt, kun se on päässyt sieltä, jokin on muuttunut niiden suhteessa. Ajattelin tähän myös jotain sen suuntaista, että Sirius aavistaa jo, että tulee kuolemaan pian ja... no, muodostakaa omat mielikuvanne, en selitä tämän enempää.
Paitsi että tunnelmainspiraationa toimi The Smashing Pumpkinsin Galapogos, ja kommenteista tykkäisin enemmän kuin paljon.


Vesipisaroita

Ikkunalasissa on vesipisaroita, vaikkei ulkona enää sadakaan. Pisaroita, paljon pisaroita. Remus painaa sormensa kylmään lasiin, ja niistä jää jäljet huuruun. Huoneessa on viileää ja sinistä, tyhjää ja hiljaista. Iltapäivä on taittumassa illaksi, valo hämäräksi. Remus kietoutuu paremmin villapaitansa sisään.

Päivät ovat nykyään pitkiä ja hiljaisia. Elämättömiä. Remus istuu makuuhuoneessa ja tuijottaa ikkunasta ulos, Sirius on milloin missäkin päin taloa. Remus painaa yhä uusia sormenjälkiä ikkunaan, välillä hän avaa ikkunan ja päästää sateentuoksun sisään. Toisinaan muita kiltalaisia tulee käymään, ja silloin talo tuntuu olevan hetken elossa. Välillä Remuksen on mentävä hoitamaan Killan asioita, ja silloin hänelle tulee heti ikävä takaisin elämättömään taloon.

Ikkunalasissa on vesipisaroita, ja Remus seuraa niiden valumista katseellaan. Eivät ne valu enää kuin harvakseltaan, sattumanvaraisesti, mutta se on silti hiukan surullista. Ne ovat matkalla alas. Alas, maahan, pois. Jonnekin, missä ne taas sekoittuvat yhdeksi suureksi vesimassaksi. Silti se näyttää kauniilta.

Remus kuulee oven takanaan kolahtavan, mutta hän ei silti käännä katsettaan vaan jatkaa pisaroiden tuijottamista. Hän tuijottaa, yrittää keskittyä tuijottamiseen. Pehmeitä askeleita, varovainen ja kokeileva kosketus Remuksen olkapäässä. Keskittyminen pisaroihin herpaantuu.

Ikkunalasissa on vesipisaroita, ja ulkona on alkanut taas sataa. Huoneessa on viileää ja sinistä, mutta se tuntuu heräävän eloon ainakin hetkeksi, kun kaksi miestä painaa huulensa toisille.
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 23:18:11 kirjoittanut Renneto »
I'll pretend that my heart and my head are well.

Socker Smulan

  • ***
  • Viestejä: 90
Vs: Vesipisaroita
« Vastaus #1 : 05.05.2009 20:36:56 »
Tahdoit arvioinnin, joten täältä pesee!

*kröhöm* Noh... ihan selvästi tässä tämä kirjoittaja (sinä) on hakenut sellaista humaania lähestymistapaa käyttäen tätä verbaalista toistoa, joka antaa sateisen suolaisen ja kirpeähkön jälkimaun...
Hän (sinä) on selvästi pyrkinyt tässä pohtimaan syvällisemmin maailman menoa ja hänen omaa yksinäisyyttään tässä "kuolleessa" talossa, jossa asuu hiljaisuus. Sadepisarat ovat hänen ainoa mielenkiintonsa kohde, ne selvästikin symboloivat hänelle puhdistumista ja uutta alkua. Ehkä sitä ei tule, mutta hän toivoo sitä? Luulen, että asia on juuri näin, koska hän pitää niitä asian ytimenä. Taustalla vaelteleva Sirius on mitä selvemmin miehen rakastaja... Se tulee esille lopussa, jossa tämä täysin brutaalisti lupaa kysymättä kajoaa hänen huuliinsa.

                                                                                                       (Vitsi, vitsi)

« Viimeksi muokattu: 05.05.2009 20:38:29 kirjoittanut Socker Smulan »
And after all, You're my wonderwall

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Vesipisaroita
« Vastaus #2 : 10.05.2009 09:10:53 »
Oi, kauhean kaunis. Vesipisarat ovat kuvailukeinoina aika kuluneita, mutta värisävyihin ja tunnelmaan yhdistettynä ne toimivat silti tässä hienona elementtinä. Tykkään jatkumosta, sateen tuoksusta ja hiljaisuudesta. Remus on hyvin IC varovaisuutensa, hiljaisuutensa ja huolensa kanssa. Olen aina pitänyt hänen hahmostaan kovasti.

Myös tarina toimii. Siinä jätetään lukijalle juuri sopivasti tilaa. Loppukin on oikein ajoitettu, ei liikaa kuvailua, vain yksi suudelma. Hyvin rauhallista ja tunnekylläistä.

Minusta ei valitettavasti ole nyt kovin syväluotaavaan kommenttiin, mutta tykkäsin tästä kovasti. Kiitoksia lukukokemuksesta.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Pantalaimon

  • Vieras
Vs: Vesipisaroita
« Vastaus #3 : 10.05.2009 16:06:00 »
Tämä oli kaunis ja kuvailu oli loistavaa.

Ainoa mikä jäikin vaivaamaan, oli Remus-nimen liika käyttö. Olisit voinut välillä kirjoittaa hän. Varsinkin, koska melkein jokainen lauseesi jossa Remus mainitaan alkaa juuri sillä Remuksella, ja tästä jäi jotenkin luettelomainen maku.
Osaat kuitenkin kirjoittaa kauniisti, mutta olisit ehkä voinut hieman enemmän panostaa tähän. Hauskinta oli, että lukiessani tätä alkoi ulkona sataa vettä  ;D
Myös se, että valitsit kirjoittaa tämän preesensissä oli mielenkiintoinen valinta ja ensiksi en pitänyt siitä, mutta kun luin tämän sitten uudelleen tajusin sen sopivan tähän oikeastaan hyvin.
Jotenkin tätä lukiessa oli todella keväinen olo ja kuvittelin jostain syystä Remuksen olevan tuolla hetkellä Hagridin mökissä.
En ole tutustunut tai edes kiinnostunut Remus/Sirius parituksesta, mutta se ei haitannut lukemista, koska alussa en edes huomannut tämän olevan sen parituksen ficci.

Kiitos lukukokemuksesta.

- Pan