Kirjoittaja Aihe: Kuroshitsuji: Millainen elämä, sellainen kuolema | K-11, one-shot  (Luettu 1253 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Fandom: Kuroshitsuji (manga)
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman mitään hyötyä.

Otsikko: Millainen elämä, sellainen kuolema
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Sebastian/Ciel
Ikäraja: K-11 parituksen takia, tapahtumien suhteen matalampi
Genre: draama
Varokaa: pedofiliaksi tulkittavaa paritusta
Summary: Demonin ei ollut vaikea teeskennellä kuollutta.

A/N: Random inspiraatio mangaa lukiessa, sijoittuu siis Chapteriin 41. Ehkä tämän ymmärtää sitä lukematta, en osaa sanoa. Joka tapauksessa piti kirjoittaa, eka teksti aikoihin joka syntyi suht takkuilematta. Q10 <3. Etsin tälle kivaa nimeä ja löysin tällaisen sananlaskun, joka musta oli ihanan ironinen.

One True Something 20 -haasteeseen jossa fandomina Kuroshitsuji, ja Ficletpakka-haasteeseen.



Millainen elämä, sellainen kuolema

Demonin ei ollut vaikea teeskennellä kuollutta. Tarvitsi vain olla täysin liikkumatta, lakata hengittämästä, antaa sydämensä pysähtyä ja kehonsa viilentyä. Luopua niistä elämän merkeistä, joista oli tullut tapa Sebastianin viettäessä aikaa tässä valitsemassaan ihmisruumiissa.

Näytteleminen kuitenkin muuttui odottamattoman vaikeaksi, kun Ciel saapui paikalle ja näki hänet verilammikossa lattialla.

Hän alkoi toivoa kiihkeästi, että olisi 'kuollessaan' sulkenut silmänsä, mutta hän oli arvellut että yllättyneen auki lennähtäneet silmät tekisivät vaikutuksen. Ja kun hänen silmänsä nyt olivat auki, halu kohdistaa katse Cieliin kasvoi vähitellen sietämättömäksi.

Hänen teki myös mieli räpytellä silmiään. Ja hänen rintansa lävistävä hiilihanko alkoi käydä ärsyttäväksi. Kaiken lisäksi hän ei voinut parantaa itseään niin kauan kuin hänen oli käytävä ruumiista, joten haava sattui. Kaikkein pahimpia olivat kuitenkin Cielin kiihkeät käskyt nousta lattialta ja lakata teeskentelemästä.

Sebastian tiesi, että hänen oli ollut tarkoitus kuolla. Ciel oli tiennyt että hänet tapettaisiin, ja päättänyt sen olevan tarpeellista. Ja nyt Ciel näytteli kaikille vierailleen olevansa järkyttynyt.

Mitä pidemmälle näytelmä eteni, sen enemmän Ciel alkoi epäillä sitä. Kyseenalaistaa sen, oliko se sittenkään pelkkä näytelmä. Ajatella, että ehkä Sebastian olikin todella kuollut. Aito hätääntyminen hiipi Cielin ääneen ja Sebastian pystyi aistimaan herransa kasvavan hädän ja epäluulon.

Hän halusi antaa Cielille jonkin tyynnyttävän merkin. Jonkin, mikä sanoisi: "Rauhoittukaa, nuori herra. Olen vannonut etten jätä teitä. Millainen hovimestari olisin, jos todella kuolisin näin vähästä?"

Mutta hän ei voinut, koska se olisi pilannut näytelmän.

Lopulta Ciel riuhtaisi hiilihangon irti Sebastianin rinnasta, mikä oli pieni helpotus. Asiat kuitenkin pahenivat, kun Ciel päätti istua hänen päälleen ja ryhtyä ravistelemaan häntä paidanrinnuksesta sekä läimäyttelemään hänen kasvojaan herättääkseen hänet.

"Sebastian! Nouse ylös heti paikalla! Käsken sinua!"

Se, ettei Sebastian voinut totella, oli tuskallisempaa kuin rinnan läpi työnnetty hiilihanko tai poskea kipeästi raapaiseva sormus.

Ciel nojautui lähemmäs ja armollisesti painoi hänen silmänsä kiinni, jolloin hänen ei tarvinnut enää tuijottaa samaa pistettä seinässä muka mitään näkemättömin silmin. Näön kadotessa Sebastianin kaikki muut aistit terävöityivät ja hän tuli akuutin tietoiseksi siitä, että Ciel oli asettautunut hajareisin hänen päälleen ja pukeutunut pelkkään lyhyeen yöpaitaan. Pojan paljaat luisevat jalat hohkasivat lämpöä hänen vaatteidensa läpi, hän tunsi sen paljon tavallista selvemmin koska oli antanut oman kehonsa kylmentyä käydäkseen kuolleesta. Ja hänen teki mieli painautua kohti Cielin ruumiinlämpöä kuin kylmästä kohmeinen matelija.

Lämmin henkäys pyyhkäisi Sebastianin kaulaa, kun Ciel kumartui niin lähelle että tämän huulet melkein koskettivat hänen ihoaan.

"Odota vain kunhan tämä sotku on ohi ja olemme kahden", Ciel sanoi niin hiljaa, ettei kukaan muu kuin Sebastian pystynyt kuulemaan sitä.

Ah, Ciel siis tiesi ettei hän todella ollut kuollut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Cielin esitys oli onnistunut huijaamaan jopa Sebastiania, ainakin hetken.

Sebastian voisi lakata huolehtimasta Cielistä ja keskittyä omaan osaansa sekä murhaajan kiinni saamiseen. Hän todella odotti hetkeä, jona sotku olisi ohi ja hän saisi tilaisuuden olla kahdestaan herransa kanssa.

Hänen oli muistutettava itseään siitä, etteivät ruumiit yhtäkkiä puhjenneet hävyttömään hymyyn.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 23:56:36 kirjoittanut Beyond »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Aww, olenkin jo odottanut uutta Kuroa sinulta! ^^

Vanhan kansan viisauksista tämä on kyllä mitä täydellisin otsikoksi. Minuunkin otsikon ironia uppoaa hyvin.

Pakko myöntää, että Cielin esitys meni minuunkin tovin ajan aikalailla täydestä. Siinä on kieltämättä sellainen hahmo, joka on helppo kuvitella viattomammaksi kuin hahmo oikeasti onkaan. Kaikki faktathan tukevat sitä, että Ciel olisi todella järkyttynyt, jos Sebastianille tapahtuisi oikeasti jotain: muistelen tässä lähinnä lämmöllä sitä valokuvausepisodia. ;) Toisaalta taas Ciel on paljon pirullisempi ihminen kuin oikeat pirulaiset, joten on myös täysin uskottavaa, että Ciel vie esityksensä julmasti loppuun antamatta Sebastianille mitään salaistakaan merkkiä siitä, että tajuaa kyllä Sebastianin näyttelevän. Voisin lyödä vaikka vetoa, että sisäisesti Ciel on äärettömän huvittunut tilanteesta ja tietää tasan, että Sebastiankin jo tuskastuu, sekä ennen kaikkea nauttii siitä. :D

Minun piti lukea kyllä manga, mutta se projekti jäi kesken, kun löysin erään toisen fandomin, jota hehkuttaa. Kuitenkin tämä tilanne aukeni varsin hyvin ilman mangan tuntemusta, vaikka alkutiedoissa varoiteltiinkin mangaan sijoittuvuudesta. ^^

Lainaus
Hänen oli muistutettava itseään siitä, etteivät ruumiit yhtäkkiä puhjenneet hävyttömään hymyyn.

Tämä toteamus on kyllä yksi parhaista lopetuksista, joita olen nähnyt aikoihin. Myönnän hymyilleeni itse varsin hävyttömästi kuvitellessani virneeseen puhkeavaa ruumista, koska kyseinen visio on yksinkertaisesti kaikessa karmaisevuudessaan ja sopimattomuudessaan mustaa huumorintajua kutkuttava. :D Makaaberi tilannekomiikkaa on parasta.

By the way, olisin kyllä jäänyt mieluusti seuraamaan kärpäsenä katosta, mitä tapahtui sitten, kun tuo tilanne oli selvitetty. ^^ Cielin lupaus Sebbylle kuulosti nimittäin omaan korvaani kiehtovilta. <3

Kiitoksia sinulle tästä tekstistä. <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 368
ahhihih ihanan mustaa kieroa huumoria. Sebastian parka, alkoi jo vähän käydä sääliksi, kun Ciel vain kiusasi kuten Beyond aiemmin toteaakin. Ciel on ihmisenä kohta pahempi kuin itse piru piruudessaan ;D
Hyvin tässä pysyi kärryillä vaikken ole edes nähnyt mangan kuvaakaan, vain animet. Kiitos piristävästä, hymylihakset sijoiltaan repivästä kuro-pätkästä ja aurinkoista kesää :)

     hamsu

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
Onko Sebastianin elämä sitten teeskentelyä, jonka vain Ciel voi rikkoa?

Oih, ihanaa tuskailua ja/tai sen esittämistä, kumpikin kelpaa. Mun mielestä tämä osoittaa hauskasti, miten paljon tämän parin ongelmat poikkeavat tavallisesta. Muille suhde ei saa näyttää liian romanttiselta, ja näytelmän on pysyttävä uskottavana vaikka hengenhädässä... ja yleensä se on Sebastianin vastuulla : D

Lainaus
"Sebastian! Nouse ylös heti paikalla! Käsken sinua!"

Se, ettei Sebastian voinut totella, oli tuskallisempaa kuin rinnan läpi työnnetty hiilihanko tai poskea kipeästi raapaiseva sormus.
Mietin, käskikö Ciel tässä oikeasti käskemällä? Koska jos käski, Sebastianin olo oli varmasti hyvin tuskallinen aivan konkreettisesti. Jos taas ei, tässä kohtaa olisin olettanut Sebastianin olevan varma siitä, että Ciel vain näyttelee. Miksi hän huutaisi vain huvikseen, kun voisi käskeä todella? ...no, päättelen että kyseessä oli Käsky oikein isolla K:lla. Siinä tapauksessa olen vaikuttunut Sebastianin kivunsietokyvystä.

Loppua kohden aloinkin jo olettaa, että viimeinen toteamus taitaa mennä huumorin puolelle, enkä pettynyt lainkaan. Ehkä joskus saamme tietää myös siitä, mitä sellaista koko sotkun jälkeen tapahtui, ettei sitä voitu laittaa itse sarjaan... x) Kiitos ficistä, kaipasinkin hieman perinteisempää Kuroa edettyäni juuri mangassa kaaokseen laivalla.

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Ajajai, ihanaa, kun sitä tulee päättäjäisten ja vieraiden jälkeen koneelle ja avaa tämmöisen kauniin mustan taideteoksen Picsiltä, tuntee olonsa aika hyväksi.

Tämä kohtaus oli herkullinen jo mangassa, ja näin siitä saadaan vielä kauheammin herkullinen. Voi että Ciel onkin oikea pirulainen, kiusata nyt demonia tuolla tavalla :D

Lainaus
Hänen oli muistutettava itseään siitä, etteivät ruumiit yhtäkkiä puhjenneet hävyttömään hymyyn.

Hävytön hymy... herkkua, näkisit oman hävyttömän hymyni juuri tällä hetkellä... Enää puuttuu maininta siitä, kuinka ruumiille ei yleensä nouse erektiota...

Komppaan myös Beyondin sanomiset samasta lainauksesta<3

Kiitoksia

-Duzku
pannu by wolferain ♥

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Beyond: Vanhalla kansalla on välillä ihan päteviä sananlaskuja, tähän oli sitten pakko tarttua kun se jotenkin kutkutti tässä yhteydessä. Olen ehdottoman samaa mieltä Cielin pirullisuudesta – se pesee Sebsin siinä lajissa minä päivänä tahansa. Ja varmasti sitä huvitti huolestuttaa demoninsa. Mua myös huvitti tuo mielikuva hymyyn puhkeavasta ruumiista, koska musta huumori on parasta. <3

hamsu: Heh, ei se ruumiin näytteleminen sitten ihan niin helppoa ollutkaan, vaikka miten olisi demoni. Ei ainakaan jos omistaa pirullisen herran. ;D

SuklaaKissa: Otsikkoa voi tulkita ihan miten tykkää. Itse ajattelin sen jotenkin sille linjalle, että feikkielämä ja feikkikuolema. En myöskään ajatellut kovin syvällisesti tuota käskyn aitoutta, mutta kai sen täytyi oikea käsky olla, koska onnistui huijaamaan Sebastiania. Ja olo mahtoi olla erittäin tukala. Mutta pitihän tässä ehdottomasti loppukevennys olla.

DulzGram: Tämä on aivan loistava kohtaus mangassa, joten oli pakko päästä kirjoittamaan siitä sitten jotain. Mietin mitä Sebastian mahtoi ajatella pötköttäessään siinä hiilihanko rinnassa. Kaikkeen sekin Cielin takia joutuu. Harkitsin kyllä erektiotakin, myönnetään, mutta hillitsin itseni juuri ja juuri, se olisi tuntunut jotenkin liian kuluneelta ja ilmeiseltä. Vaikka kieltämättä hauskalta. Nyt tyydyin kuitenkin siihen hävyttömään hymyyn.

Kiitos teille ihanista kommenteista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)