Oon kihloissa, haittaako se?, K11, osa 4/? Tauolla

[Tsubaki]

Nimi: Oon kihloissa, haittako se?
Ikäraja: K11
Kirjoittaja: Tsubaki (miks ees laitan tän? )
A/N: joo kävi ny näi et julkasin tän mut sit tajusin et sie oli virheitä niin korjasin ne pika pikaa en lupaa ettei olis virheitä mut ehk jotenkute sain ne korjattuu ja vieläki ikäraja on tää tulevien osien takii

Kun olin 8-vuotias, Otto kiipeili puussa ja yritti poimia omenoita meille syötäväksi. "Hei. Oo varovainen, ettet tipu!" huusin hänelle. Hänelle kävi kuten pelkäsinkin. Oksa hänen allaan petti. Juoksin hänen luokseen ja kysyin: "Sattuko?". "Auts, ei hirveesti," hän vastasin. Hänen jalkansa oli kuitenkin murtunut ja hän joutui sairaalaan.

Sairaalassa sanoin: "Mun vanhemmat on päättäny, et me muutetaan pois". "Ei käy," hän sanoi. "En voi sille mitään, mutta lupaan palata takaisin," sanoin. "Vannotko?" hän kysyi. "Vannon" sanoin ja halasimme.

Se oli viimeinen kerta, kun näin hänet. Nyt olen palannut, kuten lupasin ja aion opiskella täällä lukiossa. Asun koulun lähellä kerrostaloasunnossa yksin. Tänään on ensimmäinen koulupäiväni ja toivon kaiken menevän hyvin.

"Hei kaikki. Tässä on Amanda. Hän muutti tänne juuri ja jatkaa opintojaan täällä" sanoi opettaja. "Moi" tervehdin kaikkia. "Amanda, Amanda muistatko minut?" Otto huusi. Katsoin häntä hetken ja kysyin: "Otto oletko se sinä?". "Juu. Kiva, kun muistit. Mukava nähdä taas" hän sanoi.

"Tunnetteko te?" opettaja kysyi. "Jep" vastasin. "Amanda asui täällä pienenä.," Otto sanoi. "Mukava sitten, ettei ole pelkkiä tuntemattomia. Otto saat näyttää Amandalle koulua, kun kerta tunnette" opettaja sanoi. "Selvä," Otto vastasi ja hymyili minulle. Istuin Oton viereen, koska siinä oli vapaa pulpetti. Opettaja aloitti tunnin.

Päivän ajan Otto näytti minulle koulua ja tutustuin moneen uuteen ystävään: kahteen tyttöön, joiden nimet olivat Siiri ja Elli sekä kahteen poikaan, Jesseen ja Lauriin. Jesse oli aika suosittu tyttöjen keskuudessa. Vietimme heidän kanssaan paljon mukavaa aikaa.

Koulun pihalla, kun olimme päässeet koulusta, sovimme tapaamisen seuraavalle aamulle. Siiri, Elli ja Jesse lähtivät eri suuntaan kuin me muut. Matkalla juttelimme kaikesta mahdollisesta koulusta, minun muuttamisestani, miksi palasin ja vaikka mistä muusta.

Kävelimme kunnes sanoin: "Minä asun tässä". Olimme ison kerrostalon edessä. He katsoivat minua suu auki ja kysyivät: "Sinä asut täällä?". "Jep. Onko se huono juttu?" sanoin. "Ei ollenkaan. Onko perheesi rikas?" he kysyivät. Se asumukseni oli Otollekin ihmetys. "Emm... Ei nyt hirveen. Mite nii?" vastasin. "No, ku nää asunnot maksaa kamalasti" Lauri sanoi. "Ai en tiennytkään" sanoin ja hymyilin. Vilkutin heille ja menin sisälle.

Sisällä hissistä päästyäni asuntooni kävelin huoneeseeni ja kaaduin selälleni vuoteelleni. "Ai, että kalliita" ajattelin. "Otto on muuten muuttunut aika lailla siitä, kun lähdin" mietin itsekseni. En jäänyt kauaksi aikaa miettimään asioita vaan menin suihkuun.

Suihkusta tultuani summeri soi ja riensin summerille. "Kuka siellä?" kysyin. "Jesse" summerista kuului. "Jesse?!" melkein huusin summeriin. "Jep" Jesse vastasi. "Miten sait osoitteeni? Tai antaa olla tuu sisää" sanoin ja avasin lukituksen.

Hetken kuluttua Jesse oli jo ovella ja ovi kello soi. Olin kerennyt nippa nappa vaihtamaan vaatteeni. Avasin hänelle oven ja hänen suunsa loksahti auki, kun hän näki asuntoni. Sanoin: "Istu tuohon sohvalle niin tuon vettä. Täällä on hiukan kuuma". "Selvä" hän vastasi ja istui sohvalle.

Tulin hetken kuluttua takaisin ja ojensin hänelle vesilasin. "Mistä muuten oikeasti sait osoitteeni?" kysyin. "Itse asiassa... Kuulin sen perheeltäsi" hän vastasi. Suuni loksahti auki ja kysyin erittäin ihmeissäni: "Perheeltäni? Miten? Miksi?". "Ehh... He käskivät minun kertoa sinulle jotain, mutta en viitsinyt koulussa" hän sanoi.

Hän veti syvään henkeä ja jatkoi: "Olen sulhasesi". Suuni oli totaalisen auki. Sopersin: "Su-sul-sulhaseni". Purin huultani ja kysyin melkein huutaen: "Miksei minulle he sanoneet mitään?!". "He varmaankin ajattelivat, että minun pitäisi kertoa sinulle. Tämä oli sitten vanhempiemme idea" hän vastasi ja näytti hieman punastuvan.

Kävelin ympäri huonetta ja  mietin asiaa kuumeisesti. "Miten meidän pitäisi jatkaa tästä eteenpäin?" Jesse kysyi äkkiä. "En mä tiiä" vastasin hämmentyneenä. "Ai niin, vanhempasi käskivät ottaa tietokoneellasi skype-puhelun heihin, kun olen täällä" hän sanoi äkkiä, koska halusi luultavasti vaihtaa aihetta. "Sekin vielä" murisin vihaisesti ja hämmentyneesti.

Avasin läppärin sohvan eteen pöydälle. Heti, kun sain skypen auki, Skypestä tulikin jo vanhemmiltani soitto. Vastasin soittoon ja he sanoivat: "Me ollaa ootettu et tuutte skypee". Huokaisin ja sanoin: "No nyt tultii". Näyimme molemmat kamerassa, etteivät he epäilisi, ettei Jesse ole enää täällä.

"Te käskitte ottaa skype-yhteyttä," Jesse sanoi. "Jep, Jesse vanhempasi ovat myös täällä, joten tämä on nyt sitten perhekokous. Onko selvä?" äitini sanoi ja kierrätti kameraa ympäri huonetta. "On" vastasimme ja pyöräytin hiukan silmiäni, koska ei vanhemmille kannattanut väittää vastaan.

"Eli te olette nyt kihloissa, joten te myös alatte elämään yhdessä tästä eteenpäin" äiti sanoi. "Mitä?! Yhdessä?!" kuului minun ja Jessen suusta yhteen ääneen. "Niin. Jessen tavarat kuskataan sinne huomenna" äiti vastasi. Katsoimme Jessen kanssa toisiamme vaivaantuneina ja kysyin: "Entä tietääkö rehtori? Mitä sanomme kavereille?". "Rehtorinne tietää ja te päätätte nyt yhdessä mitä kerrotte kavereillenne" isä vastasi. Emme sanoneet vastaan, koska vanhemmille ei väitetä vastaan tai ei ainakaan minun.

Jessen vanhemmat sanoivat: "Jesse pidä huolta Amandasta. Älä riehu liikaa". "Selvä" Jesse sanoi. Suljimme skype-puhelun. "Kerrotaaks me muille?" kysyin Jesseltä. "Kai se kannattaa, kun kerta joudutaan asuu samassa asunnossa" hän vastasi. Meillä meni hetki, että sovimme miten menettelisimme ja sitten Jesse lähti. Söin ja menin huoneeseeni ja kaaduin sängylle. Painoin käteni otsalleni ja taisin nukahtaa siihen.

Seuraavana päivänä, kun tapasimme portilla, katsoimme toisiamme ja nyökkäsimme. Minä otin Siirin ja Ellin luokseni. Kävelimme ja he kysyivät: "Miksi erosimme pojista?". "Mun pitää kertoo jotai ja sovimme Jessen kaa et me ei kerrota sitä samaa aikaa" vastasin.

He katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat: "Kerro jo". "Eh.. Minä ja Jesse tuota noin olemme kihloissa" sanoin. "Mitä?!" he huusivat. "Shh.. Hiljempaa" sanoin. "Tästä ei seuraa hyvää, jos ne jotka tykkää Jessest saa tietää" Elli sanoi. "Tiedän" sanoin ja vedin syvään henkeä. ”Tästä ei hyvää seuraa” ajattelin. Lähdimme luokkaan. Luokassa nyökkäsin Jesselle, että kerrottu on. Hän huomasi sen ja teki sopimamme merkin.

Seuraavan välkän alkaessa minut ja Jesse piiritettiin. Kaikki huusivat samaan aikaan: "Te ootte kihloissa?!". Katsoimme toisiamme ja ihmettelimme miten se oli levinnyt näin nopeasti. Välkkä meni siihen, että saimme selitettyä asian kaikille. Kaikki tytöt olivat näreissään, koska en ollut tuntenut Jesseä yhtä pitkään kuin he.

Tunti alkoi tavallisesti ja loppu koulupäivä meni melkein normaalisti. Koko koulu sai tietää asiasta, joten jouduimme selittämään asian uudelleen ja uudelleen. Pääni melkein räjähti, koska en jaksanut selittää enää samaa asiaa montaa kertaa. Teki mieli mennä kuulutuskoppiin selittämään asia viimeisen kerran, jotta kaikki varmasti nyt olisivat kuulleet sen, mutten mennyt.

Koulun päätyttyä, kun olimme portilla, kysyin: "Nytkö me sit mennään meille?". Olin iloinen , koska koulu oli ohi ja olimme saaneet vaivalloisesti selvitettyä asian kaikille. Kävelimme kotiin ja avasimme oven. Kaikki Jessen tavarat oli jo tuotu ja siellä täällä oli iso kasa laatikoita. Jesse pääsi heti purkamaan tavaroitaan vierashuoneeksi tarkoitettuun huoneeseen.

Minä sen sijaan menin huoneeseeni ja kaaduin sängylleni. "Herranjestas mikä päivä. Mitäköhän tästäkin tulee" ajattelin. Painoin tyynyn pääni päälle ja nukahdin.

Heräsin kolmea tuntia myöhemmin kolinaan ja nousin ylös. Päähäni sattui ja minua huppasi vähän. Kävelin seinästä tukea ottaen keittiöön. Jesse oli laittamassa ruokaa ja kysyin: "Ooks sä jo purkanu?". "En. Vielä pari laatikkoa" hän vastasi.

Minua huippasi ja paljon. Näköni alkoi sumeta ja kaaduin lattialle. Jesse juoksi luokseni, koska kuuli tömähdyksen ja kysyi: "Ookko kunnossa?". "Joo, vähä vaa huippaa" vastasin.

Ei mennyt kauaa, että tajusin, että Jesse oli ottanut minut syliin ja kantoi minua huoneeseeni. "Hei. Laske alas" sanoin. "En. Sinä menet nyt nukkumaan" hän sanoi. "Oon iha kunnossa ja juuriha mä heräsi" sanoin kiivaalla äänellä. "Ei helkatti. Miks toi o noi itsepäinen. Oon iha kunnossa" ajattelin.

Jesse laski minut sängylle ja laittoi peiton päälleni. "Soitan lääkärille ja sillä välin sinä pysyt siinä" hän sanoi. En vastannut mitään ja olin erityisen vihainen Jesselle, koska hän ei kuunnellut minua. "Oon ihan kunnossa" ajattelin. Nousin seisomaan ja ei mennyt kauaa, niin Jesse jo oli työntämässä minua takaisin sänkyyn.

Siinä kävi pieni vahinko. Kaaduin sängylle ja Jesse kaatui päälleni. Työnsin hänet äkkiä pois ja nousin ylös. En pysynytkään pystyssä vaan kaaduin takaisin sängylle ja Jesse soitti lääkärille. "Lääkäri tulee 30 minan päästä, että pysy sängyssä sinne saakka" hän sanoi. "Ei käy" sanoin äkkiä, vaikka tiesin, että se olisi parempi. Yritin lähteä olohuoneeseen katsomaan tv:tä, mutta Jesse työnsi minut kumoon sängylle ja katsoi huolesta murhaavasti minua.

Jesse lähti huoneesta, mutta lukitsikin huoneen oven. En jaksanut nousta ylös, koska tiesin ettei siitä olisi hyötyä. Katselin kattoa ja ajattelin kaikkea mitä oli tapahtunut päivän aikana. "Voi miksi tämän piti sattua juuri minulle?" ajattelin. Kaaduin selälleni, koska en jaksanut edes istua kunnolla.

Puolen tunnin kuluttua lääkäri tuli ja katsoi minua. Olin kuulemma kalpea. Minulla oli kuumetta yli 39 astetta. Lääkäri antoi minulle poissaololupalapun ja sanoi Jesselle: "Sinä voisit pitää huolta hänestä. Hän ei saa touhuta mitään ylimääräistä, joten tässä sinullekkin poissaololupa". "Selvä" Jesse vastasi. Lääkäri lähti ja minä käperryin peiton alle tyynykasaan. Tajusin vain, että Jesse jäi istumaan sängylleni ja katsomaan minua, mutta sitten nukahdin.

Seuraavana aamuna heräsin siihen, että joku touhusi keittiössä. Se oli varmaankin Jesse. Nousin ylös ja kävelin keittiöön. Jessehän se siellä oli tekemässä aamupalaa. "Huomenta" sanoin. "Huomenta" hän vastasi ja katsoi minua. "Ookko jo kunnossa?" hän kysyi. "Olo on parempi. Kiitti kysymästä" vastasin. Hän hymyili ja jatkoi ruuanlaittoa.

Istuin alas ja mittasin kuumeen. Kuume oli laskenut alle 39 asteeseen, mutta oli sitä vieläkin. Jesse toi yllättäen minulle lautasella leipäpalasen ja lääkkeitä. Juotavaa hän toi hetken kuluttua. Hän otti itselleen ruuan ja istui alas. Rupattelimme vähän kaikkea aamiais-pöydässä ja yritimme hieman tutustua toisiimme.

Päivän vietimme kotona, kuten lääkäri oli käskenyt. Emme olleet kertoneet asiasta vanhemmillemme, koska emme halunneet huolestuttaa heitä. Pelasimme lautapelejä ja korttia, katsoimme ohjelmia tv:stä. Jesse ei antanut minun tehdä ruokaa, joten minä vain istuin toimettomana sohvalla, kun hän teki ruokaa. Tuntui oudolta olla tekemättä melkein mitään.

Illalla iltapalan jälkeen sanoin: "Meen suihkuu vai tartteeks apua tiskejen kanssa?". "Mee sä suihkuu. Mä pärjää täällä ja lääkäri käski sun levätä" hän sanoi ja hymyili. Virnistin hänelle ja ajattelin: "Olisin mä ne tiskitki voinu tehä". Minua ärsytti hieman, koska Jesse ei antanut minun tehdä mitään, mitä tavallisesti tekisin.

Suihkussa ollessani kuului ikävä rymähdys. Vedin äkkiä pyyhkeen päälleni ja juoksin olohuoneeseen. Jesse oli kaatunut tuolilla, kun oli yrittänyt ottaa kirjaa hyllyltä. Hylly oli korkeimmalta kohdalta melkein 2 metriä korkea. "Sattuko?" kysyin. "Ai jai. Ei pahasti" hän vastasi ja katsoi ensin lattiaa allani ja sitten minua.

"Mene takaisi suihkuu sähä valut vettä. Kato tota lattiaa. Hirvee lätäkkö" hän sanoi äkkiä. Katsoin jalkoihini ja juoksin äkkiä takaisin kylpyhuoneeseen. "Sori. Siivoon sen ku saan kuivattuu hiukset" huusin. "Mä siivon sen. Sunha piti levätä tänää" hän huusi. En kuullut hänen viimeistä lausettaan, koska olin jo laittanut hiustenkuivaimen päälle.

Hetki meni ja tulin kylpyhuoneesta. Jesse oli siivonnut jo ainakin puolet lätäköstä. Kiskaisin puolimärän pyyhkeen olaltani ja aloin kuivaamaan lattiaa. "Mä hoidan tän. Mee sä vaa lepää" Jesse sanoi. En sanonut sanaakaan ja jatkoin kuivaamista. Jesse nousi ylös ja heitti rätin lattialle. Yhtäkkiä hän nosti minut ylös ja huusin: "Hei! Laske mut alas! Lätäkkö ei oo kuiva vielä!". Jessepä ei välittänyt rimpuilustani ja huudoistani vaan kantoi minut huoneeseeni.

Huoneessani hän laski minut alas ja sanoi: "Nyt sä lepäät ja mä kuivaan lätäkö loppuu". "Mrr... Anteeks vaa mä voin iha hyvi" ajattelin. En kehdannut sanoa mitään, koska hän oli pitänyt minusta huolen koko päivän ja saisin olla siitä kiitollinen. Jesse lähti huoneesta ja minä jäin vain makaamaan sänkyyni. "Mitäköhän tästä kaikesta tulee" ajattelin ja hetken kuluttua nukahdin.

Nukuin tovin ja heräsin. Menin huoneesta ulos ja kävelin olohuoneeseen. Jesse oli kuivannut kätäkön ja nukahtanut sohvalle. Hain viltin ja laitoin sen Jessen päälle. Pöydällä keittiössä oli ruokaa ja lappu jossa luki: "Tässä ruokaa syö se sitten, kun heräät". Söin ruoan ja menin katsomaa tv:tä. Oli ihme ettei Jesse herännyt siihen.

Katselin tv:tä ehkä 12 saakka ja Jesse heräsi. Hän hieroi silmiään ja venytteli, kunnes kysyi: "Miksi oot hereillä ja mitä kello on?". "Siksi, koska en jaksa nukkua enempää ja kello on 12" vastasin. Hän nousi ylös sohvalta ja käveli viereeni. Hän kumartui ja nappasi minut syliinsä. En voinut hyväksyä sitä, joten hyppäsin äkkiä pois. Oli tipalla etten olisi jäänyt hänen syliinsä. Nielaisin ja kysyin puolihuutavalla äänellä: "Mitä helkattia sä teet?". "Vien sut mu huoneesee" hän sanoi. "Miks ihmeessä su huoneesee?" kysyin kiireesti. "Siks, ku siel o sulle jotai" hän vastasi. "Ai no oisit sanonu" vastasin ja mietin kyllä hieman asiaa, mutta päätin mennä sinne.

Menimme hänen huoneeseensa ja hän sytytti valot. Katselin ympärilleni vähän aikaa ja kysyin: "Mitä tääl oli mulle?". Hän ei vastannut mitään vaan veti minut vaatekomeroon perässään. Ihmettelin mitä vaatekomerossa olisi minulle. Hän työnsi minut perälle ja lukitsi oven lähtiessään. "Mitä helkattia sä luulet tekeväs? Päästä mut ulos" huusin. "Tää on sun omaks turvaks" hän vastasi. Kuului vai oven napsahdus, kun hän jo oli poissa.

Istuin ehkä, puolisen tuntia ja päätin tiirikoida lukon. Tiirikoin sitä aika pitkään ja se naksahti auki. Työnsin oven varovasti auki ja huomasin, ettei Jesse ollutkaan omassa huoneessaan. Laitoin pinnin takaisin hiuksiini piiloon siltä varalta, että hän telkeäisi minut uudelleen. Näin, että aulassa oli valot päällä, joten olin hyvin varovainen poistuessani.

Hiivin käytävää pitkin ja kurkkasin oviaukosta olohuoneeseen. Jesse ja pari muuta tyyppiä istuivat tuoleilla. Hiivin oven ohi varovasti. Nappasin kenkäni ja takkini. Hiivin ovelle ja juuri, kun olin avaamassa sitä Jesse ja hänen kaverinsa ilmestyivät eteiseen. "Mitä sä teet?" Jesse kysyi ihmettyneenä. "En mitään erikoista lähen vaan happihyppelylle" vastasin ja katsoin häneen päin varovasti. Jesse huokaisi ja kysyi: "Miksi et sanonut?". "En halunnut häiritä teitä" vastasin. Vilkaisin Jessen kavereita ja he supattivat keskenään jotain. En välittänyt heistä.

He kuiskasivat Jesselle: "Miks et kertonu et asut tytön kaa?". En heti älynnyt mitä he tarkoittivat, mutta annoin asian olla ja laitoin kengät jalkaan. Jesse huomasi tämän ja kysyi: "Ootko oikeesti lähös?". "Tietenki" vastasin.

Jesse ja hänen kaverinsa tekivät jonkinlaisen tervehdyksen ja lähtivät. Heidän lähdettyään Jesse pidätteli minua ja kysyi: "Miten pääsit pihalle ja miksi edes yritit läheteä?". "Tytöillä on omat keinonsa päästä ulos tuollaisista paikoista ja siksi, koska en pidä olla teljettynä, mutta mä meen ny sinne kävelylle" vastasin.

Jesse vain meni olohuoneeseen ja huikkasi: "Oo varovainen!". "Joo joo" vastasin ärtyneenä. Lähdin pihalle ja vedin takin päälleni siellä oli hieman viielää. Kävelin hetken matkaa ja pysähdyin, kun huomasin kaksi hahmoa pimeässä. En nähnyt keitä he olivat, joten käännyin ympäri ja lähdin kävelemään.

Pian nopeutin tahtia, koska he alkoivat seuraamaan minua. Tahti kiihtyi pian juoksuksi ja he lähtivät juoksemaan perässäni. Juoksin jonkin matkaa ja pysähdyin, koska en nähnyt heitä enää. Olin ihan uuvuksissa ja säikähdin, kun toinen heistä ilmestyi eteeni. Tajusin, että se oli Jessen kaveri.

Säpsähdin ja huokaisin helpotuksesta, koska hän oli tuttu. Tervehdin häntä ja lähdin rauhallisesti kävelemään kotiin. Hän tarttui minua olkapäästä ja kysyii: "Minne sä oot menossa?". "Kotiin" sanoin ja vilkaisin häneen ja jatkoin: "Jote voikko päästää irti?". Hän päästi irti ja jatkoin matkaani, mutta eteeni ilmestyi toinen Jessen kavereista. Hän pysäytti minut enkä päässyt ohi, joten kysyin: "Voinko mennä ohi?". "Et ennen, kuin vastaat pariin kysymykseen" sanoi toinen takanani. "No antaa tulla" sanoin.

"Seurusteletteks te?" takanani oleva kysyi. "Ei" vastasin ja käännyin häneen päin. "Miks te sit asutte yhes?" hän sanoi. "Vanhemmat" sanoin syyksi, koska sehän oli totta. "Jaa, miksi?" hän kysyi. "En voi kertoa heille" ajattelin, mutta sanoin: "Mistä minä tiedän". Hän katseli minua hetken eikä sanonut mitään.

Minulla ei ollut minkäänlaista ilmettä ja kuulin Jessen huutavan nimeäni. "Oon täällä Jesse," huusin hänelle. Hän pian ilmestyikin kulman takaa huohottaen. "Missä sä oot ollu? Oon ettiny sua jonki aikaa" hän sanoi vieläkin huohottaen. "Täällä mä oon ollu" vastasin äkkiä. Huomasin, että hän oli ollut oikeasti huolissaan. Se ihmetytti minua hieman.

"Mitä te teette muute yhessä?" Jesse kysyi äkkiä. Vilkaisin poikiin ja vastasin: "Juteltii. Se varmaanki o sallittuu". "Joo, mut kysyin vaa. Mentäskö kotii?" hän sanoi. "Vaikka" vastasin. "Nähdää Jesse" pojat vinkkasivat juuri ennen, kuin katosimme kulman taakse. Kotiin päästyämme heitin kengät pois ja vaatteet naulakkoon. Kävelin olohuoneeseen Jesse kannoillani. Heittäydyin sohvalle ja avasin television. ”Eiks pitäs mennä nukkumaan?” Jesse kysyi. ”Ehkä” sanoin ja suljin tv:n. Kävelin huoneeseeni ja suljin oven.

Olin vihainen Jesselle, koska hän olisi vain voinut käskeä minua lähtemään ulos, niin olisin mennyt. Ei ole vain mahdollista sanoa jotain niin yksinkertaista. Olin aikomassa vaihtaa yöasuun, kun Jesse koputti ovelle. ”Ei saa tulla!” huusin ja vetäisin äkkiä vaatteet takaisin päälle.

Avasin oven ja Jesse odotti siinä kärsivällisenä. ”Niin” sanoin kysyvänä ovensuusta. Hän yritti sanoa jotain, koska aukoi suutaan ja mietti ja aukoi taas suutaan. ”Oliko tärkeääkin asiaa? Voisin alkaa nukkumaan” sanoin. Hän mietti hetken ja sanoi ”Joo ei mitään. Mene sä vain nukkumaan.” Ihmettelin asiaa hetken ja suljin oven. Hän jäi luultavasti ulkopuolelle miettimään jotain.

Hengähdin hetken ja vaihdoin yövaatteet. Meinasin mennä nukkumaan, kun Jesse säikäytti minut. Hän tuli huoneeseeni äkkiä ja veti minut halaukseensa. Olin siinä vaiheessa ihan sekaisin. Sen takia en sanonut mitään. Hän irrotti hieman halustaan ja suuteli minua. Siinä vaiheessa silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset. Olin ihan punainen eikä puna lähtenyt edes sen jälkeen, kun olin romahtanut lattialle istumaan ja Jesse kävellyt ovesta pihalle ja sulkenut oven perässään.

Nyt huomasin, miksi Jesse oli ollut niin huolissaan minusta siitä lähtien, kun lähdin pihalle. Mutta missä vaiheessa kaikki tämä tapahtui? Miksi kaikki tapahtuu niin äkkiä? Ensin meidät laitetaan asumaan yhteen ja nyt tämä. Mitä on tekeillä?

Kului muutamia päiviä, siitä ”konfliktista”. En pystynyt kunnolla katsomaan Jesseä silmiin ja meinasin aina muuttua ihan punaiseksi aina, kun näin hänet. Kotona oli hankalaa olla, koska en pystynyt kohtaamaan Jesseä kunnolla. Olin hyvin usein Siirin ja Ellin kanssa ja usein kysyin saisinko olla heillä yötä.

Yhtenä koulupäivänä Jesse tuijotti minua, kun huomasin sen, hän käänsi katseensa muualle. Vietimme aikaa samassa porukassa, mutta emme puhuneet juurikaan. En tiedä huomasivatko muut, että jotain oli tapahtunut. Vai eivätkö he vain sanoneet mitään.

[Tsubaki]

A/N: Tässä ois jatkista eli kakkos osa, toivottavasti pidätte

Oli kulunut jo pari viikkoa. Olin suurimman osan ajasta Siirillä tai Ellillä, mutta aina kun satuin olemaan kotona lukittauduin huoneeseeni. Sain välteltyä Jesseä hyvin, vaikka se olikin hankalaa. Aina, kun Jesse meinasi sanoa jotain asiaan liittyvää saatoin sanoa ”Oi ei minun pitää tehdä…” tai sitten ”Ääk pitää mennä tekemään…” Uskoin, että Jesse oli saattanut tuntea itsensä oudoksi, tai jotain muuta vastaavaa.

Huoneessani eräänä iltana mietin asiaa enkä oikein osannut keskittyä kouluun. Mietin, että jatkanko pakenemista vai annanko Jesselle tilaisuuden sanoa sanottavansa. Mietin niin paljon, että päätäni alkoi särkeä ja jouduin lähteä hakemaan särkylääkettä vessan lääkekaapista. Kurkkasin huoneestani käytävään ja tarkistin ettei Jesse ole siellä. Hän ei ollut siellä, joten menin vessan ovelle.

Yhtäkkiä vessan ovi aukesi ja säikähdin todella pahasti. Hyppäsin monta metriä taaksepäin ja kaaduin. ”Auts” sanoin. ”Oho, olitko sä oven takana? Sori, ei ollut tarkotus säikyttää sua” Jesse sanoi ojentaen kättä avuksi. Katsoin häneen nousin äkkiä ylös ja kävelin vessaan, koska huomasin, että hän oli juuri tullut suihkusta ja hänellä oli vain pyyhe päällä.

Vessassa avasin äkkiä lääkekaapin oven ja otin ensimmäisen särkylääke purkin mikä käteen sattui. Se sattui sopivasti olemaan Burana. Otin yhden sellaisen ja käännyin ovelle. Huomasin Jessen olevan ovella. Käänsin selkäni äkkiä häneen päin.

”Voitko laittaa jotain päälle?” kysyin selkä Jessen päin. Jesse katsahti alaspäin ja sanoi ”Onhan mulla jotain päällä.” ”Nii mutta voitko laittaa jotain lisää? Sä oot puoli alasti”, sanoin. Jesse mietti selvästi hetken ja vetäisi märälle iholleen t-paidan. ”Noin” hän sanoi. Käännyin ja meinasin mennä hänen ohitseen, mutta hän laittoi kätensä tielleni. Katsoin häneen kysyvän ilkeästi.

Hän ei sanonut mitään, joten kysyin ”Onko jotain asiaa vai voinko mennä?”. Hän kohautti olkapäitään ja laski minut ohitseen. Olin juuri sulkemassa oman huoneeni ovea, kun Jesse suoraan sanottuna heitti kenkänsä oven väliin, ettei se menisi kiinni. Säikähdin taas kerran pahan päiväisesti. Hän ei sanonut mitään vaan avasi oven ja suuteli minua. Ja yhtä yllättävästi hän myös lähti omaan huoneeseensa.

Mietin vain, että ”Mitä taas tapahtui?” Pudistin hieman päätäni ja yritin selvittää ajatuksiani. Meni hetki, että ymmärsin missä maailma menee ja miten vedetään ovi kiinni. Kaaduin hetken kuluttua sängylleni ja vedin syvään henkeä. En ihan ajatellut, että tässä näin kävisi.

Oli aika myöhäinen ilta enkä ollut muistanut syödä mitään koulun jälkeen ja minulla oli huutava nälkä. Toivon ettei Jesse olisi enää hereillä, koska oli ihan pakko mennä keittiöön ottamaan ruokaa. En ollut vielä pukenut yöpukua, mutta minulla oli kylmä, koska unohdin huoneesta lähtiessä ottaa pitkähihaisen.

Keittiössä oli todella viileä. Jesse ei ollut ainakaan keittiössä. Katsoin jääkaappiin eikä siellä ollut mitään syötävää. ”Miksi jääkaappi on tyhjä?” ihmettelin. Vatsani murisi kovasti ja mietin mitä tehdä. Lähteäkö kauppaan näin myöhään vai kysyä Jesseltä… ”En voi kysyä Jesseltä” sanoin vahingossa ääneen.

Jesse ilmestyi ovelle ja kysyi ”Et voi kysyä mitä?”. ”Aah sä olit vielä hereillä” sanoin. ”Joo, mut mitä sun piti kysyä multa?” hän sanoi. ”Joo siis jääkaappi on tyhjä” sanoin äkkiä. ”Niin mitä siitä” hän kysyi. En kerennyt vastaamaan hänelle, kun jo vatsani murisi kovaan ääneen. Punastuin ihan täysin siinä vaiheessa. ”E-ei mitenkään erikoisesti” vastasin ja hymyilin hänelle hieman.

”Jaa sääkö et oo syönyt tänää mitään?” hän kysyi. Nyökkäsin hieman nolostuneena. ”Oisit heti sanonu. Nyt mun pitää lähtee kauppaa” hän sanoi ja katsoi minua hieman moittivasti. ”Nii mutta on jo näin myöhä” sanoin vähän kuin kieltävästi. ”Nii…i” hän sanoi ja tuijotti minua pitkään.

En ollut enää punainen ja sitten mustin mitä vähän aiemmin tapahtui. Yritin pidätellä punastustani. Sain peitettyä sen aika hyvin, vaikka kyllähän poskeni olivat hieman punaiset. ”Jos en kerta saa mennä kauppaan, koska on ”näin myöhä” niin mistä sä sit sapuskaa saat?” hän kysyi äkkiä. ”Eh… en mä tiiä” vastasin ja mietin mitä nyt tekisi.

”No entä, jos mä ny lähtisin sinne kauppaa?” hän kysyi. ”Ei” tuli automaattisesti suustani. ”No et sä voi syömättä olla. Mä meen ny kauppaa hakee sulle ruokaa” hän sanoi. Hän oli laittamassa kenkiä jalkaan ja takkia päälle. En jostain syystä halunnut, että hän lähtisi, joten juoksin ja vedin hänet pois ulko-ovelta. Menin ulko-oven eteen ja tajusin mitä olin tekemässä. Jesse katsoi minua ihmeissään ja minun ilmeeni oli varmaan yhtä hämmentynyt, kuin hänen omansa.

”Mitä nyt?” hän kysyi. ”E-ei mitään” vastasin ja menin pois hänen tieltään. ”Vaatteet päälle ja kengät jalkaan” hän sanoi äkkiä. ”Mitä?” kysyin ihmeissäni. ”Tee vaan ny nii ku sanon” hän vastasi. Hämmennyin entistä enemmän, mutta tein kuten hän sanoi. En vain ymmärtänyt miksi mutta kuitenkin.

Kävelimme jonkin matkaa ja mietin kovasti, että minne olimme menossa. En keksinyt yhtään järkevää muuta, kuin kaupan. Kauppa oli kuitenkin ihan toisessa suunnassa. En edes tiennyt mitä kaikkea täällä oli, koska en ollut koskaan ennen käynyt täälläpäin.

Jesse ei tajunnut, että jäin hieman jälkeen, koska ihastelin tähti taivasta. Hidastin huomaamatta vauhtiani ja lopulta pysähdyin. En tajunnut, että pysähdyin. Tuijotin vain lumoutuneena tähtiä.

Hetken kuluttua havahduin siihen, kun kuulin jonkun huutavan nimeäni. Jesse oli vähän matkan päässä ja huusi minua. Tajusin vasta sitten, että olin pysähtynyt. Kävelin Jessen luokse ja hän kysyi ”Mitä teit?” ”Katselin tähtiä” vastasin. Hän nyökkäsi, vaikka hänen ilmeensä näytti sen, että hän oli ollut huolissaan, kun katosin. Sen jälkeen jatkoimme matkaa.

Päädyimme pienen ylämäkeen kulkevan polun juurelle. ”Minne me ollaa menossa” kysyin. ”Näät kohta” hän sanoi ja hymyili hieman. Kävelimme polun päähän ja siellä oli pieni talo. Talo oli puusta tehty ja siellä oli valot päällä.

Menimme taloon sisälle ja ihmettelin, kun meidän ei tarvinnut soittaa ovikelloa ollenkaan. ”Moi” Jesse huusi käytävästä. Käytävän päässä olevalle ovelle ilmestyi vanhahko nainen. Hän hymyili todella iloisesti ja toivotti meidät tervetulleiksi. ”Missä me ollaa?” kuiskasin Jesselle. ”Me ollaa mun mummolla. Hänellä on aina ruokaa valmiina” hän vastasi.

Menimme hieman peremmälle ja Jessen mummo kysyi ”Mikäs teidät tänne tuo tähän aikaan?” Hän hymyili iloisesti. Ihan, kuin näin myöhäinen käyminen ei haittaisi häntä. ”Ruoka loppui kotoa ja oli nälkä” Jesse vastasi hänelle ja hymyili iloisen näköisenä.

Huoneessa oli pöytä ja sen ympärillä neljä tuolia, niiden lisäksi siellä oli sohva ja televisio. Viereisessä huoneessa oli keittiö, josta pääsi makuuhuoneeseen.

Jesse käski minun istua alas. Istuinkin ruoka pöydän ääreen, koska tuntui oudolta olla ihan vieraassa talossa enkä halunnut istua sohvalle Jessen viereen. Jessen mummo oli keittiössä. Minä ihastelin kuinka hyvin huone oli koristeltu, vaikka se oli todella pieni. Jesse istui sohvalla ja tuijotti viereisestä ikkunasta pihalle, vaikka eihän siellä mitään muuta näkynyt, kuin mustaa. ”Miksi tuijottaa mustaa ikkunaa?” mietin ja katsoin ikkunaan vaivihkaa. Huomasin, että siitä näkyi huoneen heijastus ja Jesse näytti tuijottavan minua sen kautta.

Jessen mummo tuli pöydän luokse ruoka lautasen kanssa. Hän hymyili minulle iloisesti ja kysyi ”Sinäkö kultaseni olet Jessen kihlattu?” Hämmennyin täysin. Kykenin kuitenkin nyökkäämään hieman. ”Oi kun ihana tavata sinut” hän sanoi iloisesti. Nielaisin hieman ja hän antoi ruoka lautasen minulle. Jesse tuli pöytään ja Jessen mummo antoi hänellekin ruokalautasen.

Jessen mummo istui pöytään Jessen viereen, koska hän istui minua vastapäätä. ”Mites teillä menee?” Jessen mummo kysyi äkkiä. ”Ihan hyvin” Jesse sanoi ja jatkoi syömistä. ”Nii, ihan hyvin meillä menee” sanoin ja hymyilin hieman. ”Ai niin minun nimeni on Ellinoora, mutta voit kutsua minua ihan hyvin mummoksi” Jessen mummo sanoi hymyillen. ”Kiitos, olen Amanda” sanoin iloisena. Mummon hyväntulisuus sai minutkin iloiseksi.

”Hei Jesse. Äitisi käski sanoa, että hän on varannut teille kahdelle loman ulkomailla” mummo sanoi hieman Jesseen päin kääntyneesti. Minä meinasin siinä vaiheessa tukehtua ruokaani ja aloin yskimään kovasti. ”Oi voi älä nyt tukehdu. Ota juotavaa” mummo sanoi ja tarjosi vesilasia. Otin lasin ja join hieman. Kurkkuun jäi painava tunne, kun ruoka ei meinannut millään lähteä. Sain rauhoitettua tilannetta hieman ja join lisää. ”Niin olin sanomasta siitä lomasta. Hän sanoi, että tarvitsisitte pienen loman koulusta, joten hän otti teille ensi viikon vapaaksi ja varasi teille matkan” mummo sanoi.

Tuijotimme Jessen kanssa hetken toisiamme ja kysyin ”Minne se matka on?” ”En tiedä hän vain käski kertoa teille asiasta” mummo sanoi. ”Miksei äiti itse soittanut ja kertonut?” Jesse kysyi. ”Hänellä on aika kiire juuri nyt he valmistelevat kai jotain” mummo vastasi. ”Ai niinku mitä?” Jesse kysyi. ”En tiedä” mummo vastasi päätä pyörittäen.

Kello oli jo yli puolen yön, kun lähdimme kotiin. Minulla oli todella hauskaa. Jessen mummo oli todella mukava. Emme puhuneet matkalla mitään Jessen kanssa. Kotiin päästyämme otin takin pois päältä ja menin pesemään hampaani. Jesse odotti auki olevalla vessan ovella, näin hänet peilistä.

Sain pestyä hampaani ja huuhtelin suuni. Jesse päästi minut ohitse ja meni itse pesemään hampaansa. Hän sulki oven perässään. Menin huoneeseeni ja vaihdoin vaatteet yö-vaatteisiin.  Ennen kuin menin nukkumaan, kuulin kuinka vessan ovi aukesi. Menin äkkiä huoneestani pihalle ja jouduin kasvotusten juuri suihkussa käyneen Jessen kanssa. ”Niin tota noin kiitos tästä illasta” sanoin ihan punaisena ja menin äkkiä takaisin huoneeseeni. En tiennyt, että hän kävi juuri suihkussa.

Viikko kului nopeasti loppuun ja viikonloppuna oli aika pakata. Pyysin Siirin ja Ellin pakkaus avuksi, koska meillä kerta ei ollut tietoa minne olimme menossa lomalle. Jesse oli pyytänyt Oton ja Laurin auttamaan, joten olimme siis kaikki meillä lauantaina. Vietimme oikein hauskaa aikaa ja pystyin taas olemaan Jessen kanssa ihan normaalisti ja se oli todella hyvä.

Illalla kaikki halusivat jäädä yöksi meille ja siitä syystä nukuimme olohuoneessa. Minä ja Jesse otimme patjat omista sängyistämme, Elli ja Siiri valtasivat sohvan ja Otto ja Lauri saivat patjat myös. Pelasimme pullonpyöritystä. Pullo osui minuun ja minulta kysyttiin otanko totuuden vai tehtävän. Halusin ottaa tehtävän, koska olin ottanut o pari totuutta eivätkä ne olleet mukavia.

”Hei hei mä keksin” Elli sanoi. Hän kuiskasi Siirille ja Siiri huusi ”Joo” ”Amanda pussaa kaikkia poikia” Elli sanoi ja hymyili ilkikurisesti. ”Ei käy” älähdin. ”No sitte totuus. Kestä sä tykkäät enite Jesse, Otto vai Lauri?” Siiri sanoi. Pojat tuijottivat kaikki minua. ”Okei okei tehvätä sit” älähdin, koska en voinut sanoa kenestä tykkään eniten.

Lauri oli minua lähimmäisenä, joten pussasin häntä ensimmäisenä poskelle. Sitten menin Jessen luokse ja tein samoin hänelle. Pääsin Oton kohdalle ja olin pussaamassa häntä poskelle, mutta hän kääntyikin ja suutelimme. Säikähdin sairaasti ja muutuin ihan punaiseksi. Juoksin vessaan ja lukitsin itseni sinne. ”Miksi sinä noin teit?” Siiri ja Elli utelivat. ”Tiesiks sä ees et suuteleminen on naisille arka paikka” he valittivat Otolle. Pojat jäivät keskustelemaan siitä olohuoneeseen.

”Hei tuu ny ulos sieltä ei se tarkottanu mitää” Siiri huusi minulle oven takaa. ”En tule” huusin ja katsoin peiliin. Olin ihan punainen. ”No päästä meijät sit sisää” Elli huusi. Avasin lukon hetkeksi ja he tulivat sisään. Siiri lukitsi vessan oven, koska tiesi, että pojat olivat salakuuntelemassa oven takana.

”Hei tuus ny tänne” Elli sanoi ja piti käsiä auki koska tiesi, että tarvitsen lohdutus halia. Pidimme hiljaisen hali hetken ja olin jo paremmalla tuulella. Minulla oli vieläkin ihan punaiset kasvot. En onneksi ihan itkenyt. ”No niin no niin rauhotutaanpas nyt” Siiri rauhoitteli minua. Istuimme kaikki vessan lattialla ja juttelimme hetken ja lipsautin vahingossa ”Onneksi ei ollu eka suukko” Vedin heti käteni automaattisesti suun päälle. Elli ja Siiri katsoivat toisiaan ja kysyivät yhteen ääneen ”Eikö se ollut ensimmäinen?” Pyöritin päätäni.

Siiri nousi ylös ja sanoi ”Käyn tekee yhen asia” Sitten hän avasi vessan lukon ja kävi häätämässä pojat ovelta. Emme kuitenkaan Ellin kanssa tienneet, että pojat olivat olleet oven takana. Pian Siiri jo palasikin.

”Niin eikö se ollutkaan sun eka?” Elli kysyi hiiljaa. ”Ei ollu” vastasin ihan punaisena. ”Kuka se oli? Kuka oli sun eka suukko?” Siiri uteli hiljaa ja sanoi äkkiä ”Puhukaa aika hiljaa, koska pojat kuuntelevat oven takana” painottaen ”pojat kuuntelevat oven takana” sanoja. Nyökkäsimme ja kuiskasin ”Se oli Jesse” Siiri ja Elli olivat yhtä hämmentyneitä, kuin minä, kun se tapahtui. Kerroin heille koko tarinan ja he olivat todella hämmästyneitä.

”Nyt iso kokous” Elli huutaa ja vetää Siirin ja minut olohuoneeseen. Pojat arvasivat Ellin huudosta, että se koskee myös heitä. Naamani ei ollut enää läheskään yhtä punainen kuin aiemmin. Elli istutti minut ja Siirin sohvalle ja pojat ja Elli istuivat patjoilla.

Kukaan ei sanonut mitään, kunnes Elli sanoi ”No niin nyt puhutaan asiat teijän poikien ja Amandan välillä selviks” Hätkähdin ja Siiri antoi kätensä rauhoittelevasti. ”Ensin Otto pyydä anteeksi” Elli sanoi ja mulkaisi Ottoa. ”A-anteeksi Amanda” Otto sanoi. ”Jo-joo kiitti” vastasin ja yritin hymyillä himan. ”Ja sitten Jesse” Elli sanoi. ”Mi-mitä mä oon tehny?” Jesse kysyi. ”Kyl sä tiiät. Se kävi kylläki muutamia viikkoja sitten” Elli vastasi.

”En mä vaa tiiä mitä oisin tehny” Jesse sanoi. ”No sä veit Amandan ekan suukon” Elli sanoi ja minä punastuin. Teki mieli kaivautua vain tyynyjen sekaan, ettei kukaan näkisi minua. ”Mä meen hei vessaa” sanoin äkkiä, mutta Siiri veti minut alas. ”Sä et mee minnekkää” Siiri sanoi ja yritti katseellaan rauhoitella minua.

Istuin alas, mutta puristin koko ajan tyynyä, kun Jesse tuijotti minua. Lauri ja Otto supisivat keskenään jotain. He olivat kanssa hämmennyksissä.

”Se tota noin” Jesse aloitti. ”Niin?” Siiri kysyi ja puristi minun kättä, etten lähtisi karkuun. ”Nii tota mä tykkään susta Amanda” Jesse rohkaistui sanomaan. Muutuin ihan punaiseksi. ”Eeehh” kuului kaikkien muiden suusta. Halusin kovasti siinä tilanteessa niellä kovasti näkymättömyys pulveria. ”Hei Amanda, Amanda” kuulin jonkun sanovan ja kaikki pimeni.

Heräsin vähän myöhemmin sohvalta huovan alle peiteltynä. En kuullut ketään, eikä kukaan ollut enää olohuoneessa. Nousin ylös ja kävelin voipuvin askelin eteiseen ja siitä vessaan. En kerennyt avata vessan ovea, kun se jo aukesi. Kaaduin taaksepäin seinää vasten.

”Sori, ootko kunnossa” Lauri sanoi. ”Joo, mut missä kaikki on?” sanoin ja samalla hieroen kipeää kohtaa. ”Ne on tuolla keittiössä” hän vastasi. Nousin ylös ja meinasin lähteä, mutta Lauri työnsi minut seinää vasten ja suuteli minua. Tipuin polvilleni ja kysyin ihan punaisena ”Miksi?” ”Koska en halua hävitä Jesselle, vaikka olette kihloissa. Mä tykkään susta” hän vastasi ja vinkkasi minulle.

Menin keittiöön hieman kalpeana ja kaikki kysyivät olenko okei. Elli ja Siiri tulivat minun kanssani olohuoneeseen ja selitin mitä äsken tapahtui. ”Eivätkö ne yhtään häpeä?” Elli sanoi suuttuneena.

Siiri haki pojat olohuoneeseen ja sanoi ”Nyt kaikki sanovat loputkin asiat ennen kuin jollekin käy huonosti” Otto aloittaa ”Mä tykkään susta Amanda enkä aio hävitä noille kahelle” Sitten Lauri sanoi melkein samalla tavalla ”Mäki tykkkään susta ja haluun sun rakastuvan minuun” ja samalla hän vinkkasi silmäänsä minulle. ”Jooh tota noin mä tykkään sust ja tota noin toivon vaa et oot onnelline” Jesse sanoi viimeisenä. Kukaan heistä ei aio hävitä toisilleen rakkaudessa.

”Okei okei nyt nyt menkääs” Siiri sanoi. ”Mä en kestä enää” sanoin Siirille ja Ellille. ”Joo tää oli ehkä liikaa yhelle illalle” Elli myönsi. ”Eiks noi yhtää häpee?” Siiri vaan sanoi.

Siirsimme makuu paikkamme minun huoneeseen, jotta saisimme illalla vielä jutella. Juttelimmekin myöhään ja Elli kysyi ”Kestä sä tykkäät?” ”Eeeh, sä uskalsit kysyy kaiken tän jälkee?” Siiri kysyi. ”E-en kestäkään” vastasin vain, koska en oikeastaan tiennyt mitä oli meneillään. ”Oikeesti? Mutta koulun kuumimmat pojat tykkää susta” Elli sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän supatti jotain Siirille.

”Nyt meet tonne poikien huoneeseen yksin ja sanot ton niille” Siiri sanoi. ”Miks ihmeessä?” kysyin äkkiä. ”Jos pystyt sanoo ton ilman ongelmia niille, niin sit se on varma, ettet tykkää kestäkään. Jos taas et pysty, se josta tykkäät on siinä huoneessa” Elli selitti. ”No okei sitten” vastasin ja kävelin huoneesta pihalle ja menin olohuoneeseen missä pojat olivat. Katsoin Jesseä ja tajusin, etten voi sanoa sitä, koska tykkäsin hänestä oikeasti. Punastuin täysin, kun pojat vain tuijottivat minua kysyvinä.

Juoksin takaisin omaan huoneeseeni. ”Sä tykkäät jostakusta” Siiri hihkaisi. ”Kestä kestä?” he painostivat minua kertomaan. ”Jessestä” lipsautin, koska en jaksanut enää kuunnella heidän painostamistaan. ”Kerro sille” Elli sanoi ”En voi” vastasin. ”Voitha ja sehä tykkää susta” Siiri sanoi. ”En!” huusin ja pojat juoksivat kaikki ovelle hätääntyneinä, koska huusin. Muutuin ihan punaiseksi ja kierin sängyn taakse. Tytöt rauhoittelevat poikia ja saivat lopulta heidät lähtemään. Annoimme asian olla ja menimme nukkumaan.

A/N: Lopetus saatto osuu hieman outoon kohtaan, mutta toivottavasti oli mukava lukee

[Tsubaki]

Menee vielä jonkin aikaa ennen, kuin saan uuden osan ulos. Ei oo ollu muisti tikkuu ja ajan kanssa on ollu pulmii et sorke :/

[Tsubaki]

A/N: Anteeks et kesti mut mulla oli pieniä inspis ongelmii tarinan kaa mut tässä kolmas osa

Emme oikeastaan puhuneet aamulla poikien kanssa. Söimme aamupalaa ja pakkasimme tyttöjen kanssa tavarani loppuun. ”Mitäköhän tästäkin matkasta tulee, toivottavasti emme nuku samassa huoneessa, kuolisin siinä vaiheessa” mietin huokaillen. Elli ja Siiri tuijottivat minua, kun huokailin. ”Hyvin se menee älä huoli” Siiri sanoi ihan, kuin olisi tiennyt mitä ajattelin. ”Ei se mitään tee mä voin, vaikka läksyttää sitä vielä, jos haluut” Elli sanoi. ”Kiitos” vastasin ja huokaisin helpotuksesta. ”Kyllä kaikki vielä hyvin menee” vakuutin itselleni.

Raahasin ison vetolaukkuni käytävään ja menimme olohuoneeseen odottamaan, että taksi saapuisi. Pojat tulivat olohuoneeseen ja Elli piti suuren saarnan Jesselle mikä olisi sallittua ja mikä ei. Jesse vaan ei tuntunut välittävän ollenkaan Ellin saarnasta. Tuntui, että hän tuijotti minua Ellin ohi kokoajan.

Pian onneksi summeri soi. ”Anteeksi, tilasitte taxin” summerista kuului. ”Joo, tulemme heti” vastasin summeriin. Otimme tavaramme ja menimme kaikkien kanssa alas. Elli ja Siiri toivottivat hyvää matkaa. Kun Elli halasi minua, hän kuiskasi ”Kerro hänelle.” Katsoin Elliä hämmästyneenä mutten sanonut mitään. Halasimme Oton kanssa ja hän antoi suukon poskelleni. ”Tässä neiti” Lauri sanoi hieman yli kohteliaana ja avasi minulle taxin oven. Hän ei jättänyt sitä vain oven avaamiseen. Hän myös suuteli minua ennen, kuin pääsin autoon.

Istuimme Jessen kanssa autossa ja vilkutimme kavereillemme. Pian he jo katosivatkin kulman taakse. Käännyin istumaan eteenpäin. Jesse katsoi vain eteenpäin ja näytti hieman kalpealta. ”Onkohan Jesse kunnossa?” mietin. En aluksi tohtinut kysyä, mutta hetken kuluttua hän alkoi täristä, niin minun oli melkein pakko ”Jesse, ookko kunnossa?” kysyin. ”Joo, joo mä oon ihan kunnossa” hän vastasi pitäen katseen edessäpäin.

Katselin häntä hetken ja kysyin ”Ookko ny ihan varma oot iha kalpee ja täriset?” ”Ei tää oo mitään” Jesse vastasi. ”Kerro nyt” tivasin häneltä. ”Oon aina ollu autopahoin voiva” hän vastasi. Muistin, kuinka äitini oli aina autossa minua rauhoittanut, joten irrotin turvavyön ja siirryin keskimmäiselle penkille. Vedin Jessen pään syliini. Jesse reagoi siten, että nousi äkkiä ja meinasi oksentaa, mutta vedin hänen päänsä takaisin syliini. ”Pysy siinä, näin äiti teki mulle pienenä, kun voin pahoin autossa. Nyt sulje silmäsi” sanoin. Jesse teki kuten käskin.

”Ajattele, että me ollaan jossain kauniissa paikassa, vaikkapa rannalla tai kukkaniityllä. Kerro mulle mitä näät” sanoin. ”Nään hienon rannan jossain tropiikissa ja auringon, joka on juuri laskeutumassa. Istumme hiekalla ja sä piirtelet hauskoja kuvia maahan ja yrität saada minut piristymään” Jesse kertoi. ”Jatka” sanoin. Hän jatkoi. Sain hänet kertomaan asioita, kunnes olimme lentokentällä.

Taxi kuski hiukkasi, että olemme perillä. Jesse nousi ylös ja minä siirryin toisen puolen ovesta pihalle. Taxi kuski otti tavaramme takakontista ja minä otin vetolaukkuni ja Jesse otti oman laukkunsa. Menimme heti terminaaliin.

Terminaalissa odotimme, että pääsisimme lentokoneeseen. Yllätyin, kun äiti ja isä yllättäen ilmestyivät terminaaliin. He kuulemma olivat halunneet tulla toivottamaan hyvää matkaa. He sanoivat terveisiä Jessen vanhemmilta. He olivat olleet pahoillaan, etteivät päässeet tulemaan. Nousimmekin jo pian lentokoneeseen.

Lento tuntui todella pitkältä ja puuduttavalta. Jesse nukahtikin aika pian koneeseen. Katseli hetken häntä, kunnes hän liikahti hieman. Käänsin katseeni pois hänestä ettei hän huomaisi, että tuijotin häntä. Katselin hetken aikaa ikkunasta, mutta sitten nukahdin itsekin. Jesse herätti minut myöhemmin ja sanoi, että kone laskeutuisi hetken kuluttua.

Pääsimme koneesta ulos ja hämmästelin miten kaunis paikka oli. Jesse osittain työnsi minua eteenpäin, etten jäisi jälkeen ja etten jäisi jalkoihin. ”Hei katos laukkus perää ettei se katoo” Jesse sanoi ja hätkähdin ja katsoin lakuani. Mietin hetken, että ”Miksi”, mutta tajusin, että täällä voi olla taskuvarkaita. Otin vähän kiinni laukustani ja pidin siitä kiinni koko ajan.

Saavuimme hotellille hieman myöhemmin. Saimme meri näköala huoneen se oli ihana. ”Hei Jesse katso katso!” huusin ja osoitin ikkunasta pihalle. ”Mitä siellä on?” hän kysyi ja käveli ikkunan luokse. ”Ai tarkoitaks allasta?” hän kysyi sitten. Nyökkäsin iloisena ja melkein huusin ”Mennään mennään joohan!” ”Kai se sit pitää” Jesse sanoi ja kohautti hartioitaan. ”Jee!” huusin ja menin vaihtamaan uikkareihin.

Olin juuri vaihtanut uikkarit ja aloin miettiä ”Mutta eikö Jesse nyt nää mut uikkareissa?” En tiedä miksi se kävi niin isoksi asiaksi. Onko se sen takia, että tykkään hänestä vai jostain muusta syystä. Karistin ajatuksen mielestä ja vedin shortsit ja topin uikkarin päälle.

Menimme uima-altaalle se oli todella eloisa ja kaunis paikka. Rakastuin siihen heti. Huomasin sopivasti kaksi aurinko tuolia ihan vieressämme olevan vapaana. Heitin kamani siihen toiselle tuolille ja otin päällysvaatteet pois ja lähdin uima altaalle. ”Hei Amanda takasi” Jesse huusi. Käännyin ja näin hänen pitävän kädessään aurinko voidetta. Menin hänen luokseen turhautuneena, olisin jo halunnut uimaan.

Laitoin käsiin, jalkoihin ja naamaan aurinkovoidetta ja olin jo lähdössä, kun Jesse veti minut istumaan ja heilautti hiukseni eteen. Istuin hetken ja tajusin, että Jesse laittoi minulle sitä myös selkään. Hän sai laitettua sen ja sanoi ”Noin valmista” hän hymyili minulle iloisena. ”Tuutko sä?” kysyin. ”En mä ny katotaa myöhemmi” hän vastasi. ”Tartteeks sä aurinko voidetta?” kysyin, koska olihan hän laittanut minulle sitä ihan hyvästä syystä. ”Kai sitä vois laittaa” hän sanoi. ”No mä laitan sulle vie selkää ennen ku meen uimaa” sanoin ja laitoin sitä hänelle selkään.

Hymyilin hieman ja naamaa kuumotti. Johtuikohan se auringosta mietin vain. ”Jes ja nyt uimaa” ajattelin ja hymyilin iloisena. Lähdin uima-altaalle ja liukastuin hetken matkan päässä. Se sattui hieman. Katsoin Jesseen päin ja näytin peukulla, että kaikki okei. Nousin ylös ja menin altaalle. Vesi oli ihanan viileää.

Olin uinut jo hetken aikaa, kun joku törmää minuun. Käännyin ympäri ja huomasin, että se oli Sakura. ”Sakura?” kysyin. ”Häh sori en huomannu sua” hän sanoi ja kääntyi ympäri. Hän oli yhtä ihmeissään, kuin minä. Menimme altaan reunalle juttelemaan.

”No mite sulla menee?” kysyin. ”No ihan hyvin mulla, on ollu tylsää ku sua ei oo näkyny. Entäs sulle?” hän vastasi. ”Ihan hyvin, vaikka kaikkee outoo on tapatunu” sanoin hieman punaisena. ”Kerro, kerro aivan kaikki” Sakura tivasi minulta. En kerennyt sanoa mitään ennen, kuin Jesse koputti olkapäätäni. ”Ookko okei?” hän kysyi. ”Joo oon mä” sanoin ja katsoin häneen. ”Ajattelin vaa varmistaa ku istuit reunal” hän sanoi. ”Ai okei” sanoin.

”Kuka toi on?” Sakura kuiskasi minulle. ”Ai joo Sakura tässä o Jesse, Jesse täs o Sakura. Sakura on mun ystävä sieltä Kuopiosta” sanoin. ”Moi” Jesse sanoi hämmentyneenä. ”Moi” Sakura sano ilosena. ”Hei mä meen jo huoneeseen jätin tavaras tohon tuolille” Jesse sanoi ja osoitti tuolia. ”Joo okei” vastasin ja hän lähti. ”Nyt hei kuka toi oli?” Sakura tivasi ja minä muutuin ihan punaiseksi. Päätimme pukea ja mennä kahvilaan istumaan ja juttelemaan asiasta.

Kahvilassa kerroin Sakuralle ihan kaiken. ”Siis tajusinko oikein? Sä siis tykkäät Jessestä ja se susta ja te ootte kihlois ja asutte samas asunnos ja sit teijä vanhemmat järjesti yllättäen tän matka?” Sakura kysyi. ”Jep. Ja sit sen lisäks kaikki kolme koulun kuulisinta poikaa mukaan lukien Jesse tykkää musta” vastasin ihan nolona. Olisi ollut ihme, jos en olisi ollut ihan punainen.

Juttelimme vielä jonkin aikaa ja Sakuran pitikin jo mennä erheensä luokse. Sovimme, että hän tulee ensi kuussa meille. Olin todella iloinen, että sain nähdä hänet. En olisi voinut odottaa sen enempää loman ensimmäiseltä päivältä. Meninkin jo pian takaisin huoneeseeni, koska en ollut varautunut, että ilta alkaisi viiletä.

Kun pääsin huoneeseen, Jesse oli jo nukahtanut sohvalle ja puhelin soi. ”Hei. Teille olisi puhelu yhdistänkö sen?” respasta kysyttiin. ”Joo yhdistä vaan” vastasin ja odotin hetken. ”Mooi!” Sakura huutaa tyytyväisenä puhelimeen. ”No moi” vastasin iloisena. ”Haluisitteks lähtee mun ja mun perheen kaa syömään?” hän kysyi. ”Oota herätän ton yhen ja kysyn” vastasin. Jätin puhelimen auki ja kävin pökkimässä Jesseä. Hän ei millään suostunut heräämään ja menin takaisin puhelimelle. ”Toi yks ei suostu herää enkä oikee voi lähtee, jos en ilmota sille” vastasin hieman surullisena. ”Mikä teijä huonee numero on? Mä tuun potkii sen ylös” Sakura sanoi melkein vihaisena. ”Se on 106” vastasin ja hän sulki puhelimen.

Parin minuutin kuluttua ovelta kuului ärhäkkä koputus. Avasin oven ja Sakura jo kysyi ”Missä se laiskiainen on?” ”Tossa sohvalla” vastasin enkä kerennyt tekemään mitään, kun Sakura oli jo potkimassa Jesseä. ”Herätys laiskiainen” hän huusi puoliksi. Jesse oli hieman hämillään ja uninen, mutta hän heräsi. ”No nii nyt hienot vaatteet päälle ja menoks. Hei Otto tänne sieltä!” hän huusi. ”Otto?” ihmettelin.

Käännyin ovelle ja Otto ilmestyi siihen suuni loksahti ammolleen enkä saanut sanaa suustani. ”Sinä?!” puoliksi huusin. ”Mitä tunnetteks te?” Sakura kysyi. ”J-joo. Otto on yks niistä, joka tykkää musta” kuiskasin Sakuralle. ”No hyvä sithä te tuutte toimee” hän vain tokaisi. ”Noni Otto laita tälle laiskiaiselle jotai hienoo päälle” Sakura sanoi Otolle. Sakura raahasi minut heidän huoneeseensa vaihtamaan vaatteita ja Otto ja Jesse jäivät meidän huoneeseemme vaihtamaan vaatteita.

Saimme vaihdettua vaatteemme ja menimme ala-aulaan tapaamaan Sakuran vanhempia. ”Onko varmasti okei mun lainata tätä mekkoo? Entä, jos tää menee rikki tai tai mä sotken tän?” panikoin Sakuralle. ”On okei. Ihan hyvin se menee. Älä huoli” Sakura sanoi ja hymyili minulle iloisena.

Sakuran vanhemmat tervehtivät minua iloisena, koska emme olleet nähneet vähään aikaan. Pian pojat tulivatkin jo alas. ”Teillä kesti” Sakura moitti. ”Joo sori toi yks ei meinannu herätä” Otto sanoi osoittaen samalla peukalollaan haukottelevaa Jesseä. Jesse ei sanonut mitään, joten menimme ravintolaan, josta Sakuran vanhemmat olivat varanneet meille pöydän.

Istuimme pöydässä ja tilasimme jotain ruokaa. Ruokaa odotellessamme juttelimme. ”Nii mistä sä ja Otto tunntette” kysyin Sakuralta. Hänen vanhempansa kuuli sen ja hänen äitinsä sanoi ”Ai tekö tunntette Oton kanssa toisenne. Sakura ja Otto on serkkuja.” Hän hymyili minulle iloisena ja kysyi ”Mistä te tunnette?” ”No siis Otto on mun lapsuuden tuttu sekä ollaan samassa koulussa” vastasin. ”Nii ja Jesse on mun hyvä kaveri ja noi kaks on kihloissa” Otto möläytti. ”Otto” sanoin hätääntyneenä. ”Nii mitä siitä?” Jesse kysyi minulta. Pyörittelin sormiani ja olin ihan punainen.

Sakura huomasi reaktioni ja kuiskasi Otolle, että ei olisi kannattanut möläyttää ja että tytöt on herkkiä tämänlaisten asioiden kanssa. ”Ai no voi ihana” Sakuran äiti sanoi iloisena itsenään. Sakuran isä ei ole juurikaan puheliasta tyyppiä, mutta voi olla, että siksi Sakuran äiti rakastuikin hänen isäänsä.

Vietimme oikein mukavan illallisen Sakuran perheen kanssa. Ja sanoimme heipat heille, koska he kuulemma lähtisivät huomenna. Menimme Jessen kanssa takaisin huoneeseen, mutta matkalla Jesse kysyi ”Mitä tapahtu ennen tota illallista?” ”Aa no siis Sakura soitti ja yritin herättää sut ja Sakura suuttu ku et heränny ja tuli potkii sut hereille” vastasin. ”Ei se vaan miks teil meni nii kaua päästä takas?” hän sanoi. ”Aa siis istuimme kahvilassa juttelemassa ja kertomassa mitä oli tapahtunu sillä aikaa ku ei oltu nähty” vastasin. ”Aika paljon juttelitte. Mulle alko tulla jo ikävä” hän sanoi. ”Ikävä? Miten niin ikävä?” mietin ja muutuin ihan punaiseksi.

Menimme huoneeseemme vaihdoin vaatteet ja aloin nukkumaan. Huomasin, että Jesse jäi vielä hetkeksi kattomaan tv:tä. En tiedä miksi, mutta ennen, kuin nukahdin, hän kävi suutelemassa minua otsalle. Ajattelin, että se oli vain unta ja pian olinkin jo kokonaan unessa.

Aamulla Jesse herätti minut vasta kymmeneltä. Menimme aamiaiselle ja sen jälkeen lähdimme rannalle. Kävelimme rannalla jonkin matkaa ja löysimme pienen syrjäisen paikan, jossa pääsin uimaan, koska en pidä oikeastaan hirveän ruuhkaisista alueista. Jessekin tuli täällä kertaa uimaan. Sukeltelin veden alla ja löysin luolan veden alta.

Nousin pintaan ja kerroin Jesselle. Jesse lähti sukeltamaan tunnelia pitkin. Hätäännyin, kun oli kulunut niin pitkään, ettei hän ollut tullut takaisin. Lähdin sukeltamaan hänen peräänsä ja huomasin, että luolassa oli ilma aukko jonne pääsi ihan helposti. Jesse makasi siellä kivellä katsellen kattoa. Nousin ylös ja kävelin Jessen luokse. ”Hei mitä sä tänne jäit mä olin huolissani” sanoin äkäisenä. Hän hätkähti ja veti minut istumaan viereensä. ”Hei irrota ny” sanoin ja hän vain osoitti kattoa. Se kimalteli ihanasti veden loisteesta. ”Ai tän takii tää jäi tänne. Onha tää kaunista, mut voisko toi irrottaa kätensä” ajattelin ja yritin saada Jessen käden irti.

Sain sen irti hetken rimpuilun jälkeen. Menin veden reunalle ja meinasin lähteä takaisin, koska olin ihan punainen. ”Minne sä oot menos?!” Jesse huusi perääni. ”Meen takasi” vastasin ja sukelsin tunneliin. Jesse lähti perässäni pian tulemaan kanssa. Olin jo nousemassa rannalle, kun Jesse veti minut kädestä takaisin veteen. Kompastuin veden alla olevaan kiveen ja kaaduin suoraan hänen syliinsä. Muutuin totaalisen punaiseksi ja työnsin hänet äkkiä pois, ettei hän näkisi kasvojani. Hän veti minut takaisin ja suuteli minua. Olin täysin punainen ja lähdin juosten pois hetki, kun olin kaapannut vaatteeni.

Lähdin takaisin hotellille en tajunnut, että olin tiputtanut avaimeni rannalle. Kerkesin pukukopissa käydä vetämässä vaatteet päälle ja tajusin, että olin kadottanut avaimeni. Hätäännyin ja lähdin etsimään niitä. En löytänyt niitä mistään ja olin onnellinen, etten tavannut Jesseä sillä aikaa. Menin Hotellin respaan kysymään oliko sinne tuotu avaimia ja Jesse ilmestyi taakseni avainteni kanssa ”Huomasin, että tiputit avaimesi, joten ajattelin juuri tulla kuuluttamaan sua” hän sanoi.

Menimme takaisin huoneeseen ja vietimme aikaa illalla, kuitenkin kävimme vielä syömässä. Jesse ei halunnut lähteä uimaan tai edes viedä minua, joten lähdin yksin rannalle. Rannalla menin sinne missä olimme olleet päivällä. Sukelsin luolaan ja makasin siellä hieman viileähköillä kivillä. Luolassa oli loppuen lopuksi lämpimämpi, kuin illalla rannalla. Minä vain mietin kaikkea mitä oli tapahtunut ja minusta oli kiva tavata Sakuraa pitkästä aikaa.

Taisin nukahtaa jossain vaiheessa enkä tiennyt herätessäni mitä kello oli. Olin lähdössä pois, kun joku sukelsi tunnelista. Säikähdin ja painauduin piiloon kiven ja seinän väliin. En nähnyt sieltä mitään, mutta kuulin jonkun kysyvän ”Amanda ooks sä tääl?” Hätkähdin. Se ei voinut olla kukaan muu, kuin Jesse. Eihän täällä ollut ketään, joka tuntisi minut.

Nousin ylös ja kohtasin Jessen hätääntyneen katseen. Jesse suoraan sanottuna ryntäsi halaamaan minua ja sanoi ”Missä sä olit olin huolissani, kun et tullu takas.” ”Sori taisin nukahtaa ja voiks sä mennä vähän niinku takas vetee?” sanoin. ”Nii mut mä olin huolissani” hän sanoi ja tajusi mitä tarkoitin, kun sanoin, että voisiko hän mennä takas veteen. Hän meni takas veteen ja sanoi ihan punaisena ”Sori heitin päälli housut vain pois ilman ajattelemista” Hänellä oli vaan bokserit jalassa ja neki oli nyt iha märät.

Hän sanoi ”Tuu tänne kuiskaan yhe asia” Menin hänen luokseen, mutta hän ei kuiskannutkaan mitään vaan suuteli minua ja sanoi ”Nähää viime mina pääst rannal” Sen jälkeen hän vinkkasi minulle silmää ja sukelsi tunneliin. Jäin vileille kiville istumaan ja ihmettelemään 2Mitä taas tapahtu?”

Meni hetki ja sukelsin takaisin tunneliin. Noustuani ylös huomasin, että Jesse piteli vaatteitani ja odotti minua. Yritin olla punastumatta, mutta en oikeastaan onnistunut. Onneksi Jesse ei tainnut huomata sitä tai niin ainakin ajattelin. Hän iloisena ojensi vaatteeni minulle ja menimme takaisin huoneeseemme.

Viikko kului loppuen lopuksi todella nopeasti. Minulla oli erittäin hauskaa ja olin iloinen, että sain viettää aikaa Jessen kanssa eikä hän yrittänyt suudella minua enää.

Viimeisenä iltana, kun olimme katsomassa auringon laskua kivillä, hän sanoi ”Oot muute sulone ku punastut.” Hän hymyili hieman minulle ja olin taas ihan punainen. ”Mä oikeesti tykkään susta” hän jatkoi. ”Mä tykkään susta myös” ajattelin, mutten kehdannut sanoa sitä hänelle. Kävimme vielä luolassa viimeisen kerran ja palasimme hotellille.

Odotin, että hän nukahti. Hiivin hiljaa hänen luokseen ja silitin hänen hiuksiaan hieman. ”Mä tykkään susta kans” kuiskasin ja menin takaisin nukkumaan.

[Tsubaki]

A/N: Here you go nelos osa olis sit valmiina Kiitokset vaan sille yhelle, jolta sain inspiksen ^^

Olimme päässeet lentokoneesta. Vanhempamme ja Jessen mummo olivat odottamassa meitä lentokentällä. Yllätyksenä jopa kaverimme olivat odottamassa meitä. Säntäsin heti halaamaan Siiriä ja Elliä. Jesse laahusti minun perässä hitaasti, kun jo kiersin halaamassa kaikki.

Haimme laukkumme ja menimme autoille. Autolla pakkasimme kaikki tavaramme kyytiin ja menimme autoihin. Jesse ja minä menimme eri autoihin. Tytöt tulivat minun kanssa samaan autoon ja pojat menivät Jessen kanssa.

”Mites teillä meni?” Elli kysyi silmää vinkaten. ”N-no joo siinähän se. Tapasin Sakuran pitkästä aikaa. Olinhan kertonu siitä teille?” vastasin. ”Joo kerroit. Mite te sit teitte?” Siiri sanoi. ”Okei no siis. Sain selville, että Sakura ja Otto on serkuksii” sanoin. ”Vähä hieno sattuma” Elli sanoi iloisena. Juttelimme koko matkan ja selitin kaiken tai ainakin melkein kaiken heille autossa.

Olimme perillä. ”Miks me ollaan täällä?” kysyin. ”Ai nii ei kerrottukaa. Te molemmat plus pojat tulee meille, kun kerta meijä talo on tyhjillää” Elli sanoi iloisena. ”Aih öhh… okei” vastasin ja otimme tavarat ja menimme sisälle.

Saimme tyttöjen kanssa yhteisen huoneen ja pojat nukkuivat viereisessä huoneessa. Emme halunneet kukaan nukkua yksin, että tuntuisi kotoisammalta. Veimme tavaramme huoneisiin ja kokoonnuimme olohuoneeseen.

”Teijä matka kuulemma meni hyvin. Eiks nii Amanda, Jesse ja Otto?” Elli sanoi silmää vinkaten. ”Miten Otto tohon matkaan liittyy?” Lauri kysyi. ”Ai joo sä et tiiäkkää” Siiri sanoi ja jatkoi ”Otto oli serkkunsa kanssa samassa paikassa pari päivää kuulemma.” ”Mitä?!” Lauri huusi ja jatkoi huutamista ”Epäreilua!” ”Rauhotu ny hei mitää ei tapahtunu” sanoin äkkiä. ”Ai ei” Jesse köhäisi. Muutuin punaiseksi ja tiuskaisin todella äkkiä ”Ei mitää sellasta!” ”No nii rauhottukaapas ny” Siiri rauhoitteli.

”Aiheesta toiseen mitä haluisitte tehä?” Lauri sanoi, kuin keskustelua ei olisi edes käyty. ”Mä tiiä, mä tiiä” Siiri hihkutti. ”No?” kaikki muut sanoimme yhteen ääneen. ”Pelataa eka jotai lautapelii ja katotaan leffaa ja sit mulla on pimeemmällä yks juttu mitä haluun mennä väksin” Siiri sanoi. Hänellä oli hyvin viekas ilme, joka ei voinut tarkoittaa minun kannaltani hyvää, koska hän painotti viimeisen tekemisen minua katsoen. ”Okei hyvä ehdotus. Ketkä on samaa mieltä kädet ylös” Lauri sanoi. Kaikki nostivat kätensä ylös ja Lauri jatkoi ”Okei se on sovittu. Mitä peliä pelataan?” ”Pelataa monopolii” Otto sanoi. ”Joo hyvä ehotus siihe menee aikaa” Jesse myöntyi ja kaikki muut nyökkäilivät.

Pelasimme monopolia, kunnes kaikki tontit oli ostettu. ”Jes! Mä voitin! Saan päättää leffan!” Otto hihkui. Olimme sopineet kesken pelin, että voittaja saisi valita pelin. Otto halusi katsoa Ellin ja hänen perheensä elokuva kokoelmaa ja hän valitsi kauhuleffan sieltä. Siiri ja Elli eivät pitäneet ideasta, mutta minua se ei hetkauttanut ollenkaan. Pojat olivat innoissaan leffasta. Toivoin vain, etteivät tytöt hyppisi kattoon.

Katsoimme leffaa ja tytöt puristivat tyynyjä niin kovaa, kuin voivat. Minusta taas elokuva oli aika hyvä. Pojat joutuivat menemään tyttöjen hali nalleiksi, vaikka eivät halunneet. He olivat vähällä saada suuria mustelmia, kun tytöt puristivat heitä niin kovaa. Säälin poikia aika paljon siinä vaiheessa.

Saimme elokuvan loppuun, mutta tytöt joutuivat katsomaan jonkin muun, ei kauhu leffan heti perään, koska heitä alkoi pelottaa. No siihen vierähti parisen tuntia ja pojat olivat sillä välin kerenneet käymään suihkussa ja syömään hieman. Minä olin pitänyt tytöille seuraa ja olimme katsoneet innoissamme yhtä ulkomaalaista toiminta leffaa.

Lopetimme leffan ja keräännyimme taas kokoon. ”No niin mikä se sun viimeinen tekemis ehotus on?” pojat kysyivät hieman jo turhautuneina. ”Joo joo. Onks täällä vaatekomeroo minne mahtus hyvin kaks ihmistä ja saanks mä paperia, kynän ja kaks kulhoo?” Siiri kysyi Elliltä. ”Joo” Elli vastasi ja kaivoi tarvikkeet ja vei meidät vaatekomeron luokse ja kysyi vielä ”Onko hyvä komero?” ”Joo just täydellinen” Siiri vastasi iloisesti kuten aina.

”Eli siis pelin nimi on seitsemän minuuttia taivaassa, mutta siitä käytetään myös viis minuuttista versioo. Me mennään ny kummiski pidemmällä. Eli säännöt ovat yksin kertaset. Ekana kirjotetaan tyttöjen ja poikien nimet lapuille ja laitetaan ne eri kulhoihin. Jokainen nostaa vuorollaan kaksi lappua: tytön ja pojan nimen. Tyttö ja poika menevä kaappiin tai komeroon seitsemäksi minuutiksi, kun muut ovat paikassa missä eivät kuule mitä siellä tapahtuu. Tyttö ja poika saavat tehdä mitä vaan kaapissa siis ihan mitä tahansa. Aikaraja kuitenkin pidetään. Aikaa otetaan kellolla tai jollain muulla jolla voi katsoa ajan. Pelin tärkeä sääntö on, kun kaapista tullaan pihalle, ei kellekkään tarvitse kertoa mitä siellä tapahtui. Ymmärsitteks?” Siiri kertoi.

”Joo” kaikki vastasivat. ”Mä en hei haluu osallistuu” sanoin. ”Kyl sä ny osallistut pitää olla tasa määrä tyttöi ja poikii” Siiri sano. ”Nii ja ei oo kiva mennä pienel porukal” Elli lisäsi. ”Äähh… kai mä sit tuun” vastasin hieman epäilevänä. ”Tää ei niin oo hyvä idea” mietin itsekseni.

Arvaukseni osui oikeaan, jouduin ensimmäisellä kerralla komeroon. Menin sinne odottamaan, että kuka tulisi kanssani. Eihän sillä kai ollut niin väliä, koska kaikki pojat tykkäsivät minusta. Odotin hetken ja Lauri ilmestyi komerolle sanoen ”Joo, täähä on mahtava.” Katsoin häntä ihmeissäni ja hän tuli komeroon ja sulki oven perässään.

Hän ei laittanutkaan valoja päälle, joten en nähnyt mitään. ”Hei voikko laittaa valot päälle ei tääl nää mitää?” kysyin. En kuullut vastausta, kun jo tunsin Laurin työntävän minut kaapin peräseinäävasten. ”Hei mitä sä…” ehdin sanoa, kun hän jo suuteli minua. Irrottauduin suudelmasta väkisin ja yritin päästä asentoon, jossa hän ei saisi suudeltua minua. En tiennyt olinko ihan punainen ja siksi olin onnellinen, ettei Lauri nähnyt sitä.

Yritin pelata aikaa ja päästä pois Laurin otteesta, kun hän painoi käsiäni seinää vasten. Pääsin vihdoin pois ja alhaalta huudettiin, että aika loppui. Ryntäsin ulos komerosta ja menin niin vauhdilla portaisiin, että kaaduin. Jesse kerkesi saamaan minut kiinni ennen, kuin osuin lattiaan. Olin ihan punainen jo valmiiksi ja nyt vielä tämä toinen nolo tilanne. ”Voi helv miks mulle käy aina näin” ajattelin hieman sekavana ja äryyntyneenä.

Nousin ylös ja Jesse auttoi minua hieman. ”Kiitti” sanoin ja hän vain nyökkäsi hymyillen. ”Okko okei?” Otto kysyi. ”Hä? Joo oon mä” vastasin vieläkin hieman punaisena ja hämmentyneenä. Menin sohvalle istumaan. Lauri tuli vasta hetken päästä ja sanoi, että oli käynyt vessassa.

Lauri nosti kaksi lappua ja toinen niistä oli minun. ”Ei kai taas” sanoin ihan hätääntyneenä. ”Joo, joo. ne ketkä nostetaan menee komeroo ja sillä selvä” Siiri sanoi vakavana, vaikka hänen silmänsä kertoivat toista. ”Ääh okei sit” sanoin ärtyneenä ja vedin kädet puuskaan. Toinen nimi oli Jesse. Olin todella närkästynyt, kun jouduin uudelleen komeroon.

Menimme Jessen kanssa komeroon kuten pelissä oli tarkoitus. Jesse ei alussa sanonut tai tehnyt mitään ja olin iloinen, sitten hän aloitti puhumisen ”Mä muuten kuulin mitä sanoit vikana iltana, olin hereillä.” Komerossa oli pimeää joten olin iloinen, ettei Jesse nähnyt tyhmää ilmettäni. ”Siis mitä?” kysyin häneltä. ”Nii siellä ulkomailla. Olin hereillä, kun sanoit, et säki tykkäät musta” hän vastasi. En nähnyt hänen ilmettään, mutta osasin aavistaa, että hänellä oli iloinen tai no oikeastaan voiton riemuinen ilme kasvoillaan.

Nielaisin ja sanoin topakasti ”En mä mitään sellasta oo sanonu näit unta.” ”No sanoit, sanoit, katsoin, kun menit nukkuu. Nipistinkin itseeni, ettei ollu unta” hän vastasi. ”Nii mut en mä…” sanoin, mutta keskeytin. ”Nii jatka” Jesse sanoi. ”En mä sanonu” yritin väittää vastaan. ”Sanoit, sanoit” hän vain jatkoi väittämistä. Väittelimme jonkin aikaa ja sanoin ”Okei ehkä mä sit sanoin.” ”Nii sen mä jo tiesinkin” hän sanoi ja halasi minua. Arvasin hänen äänen sävystään, että hän hymyili iloisesti.

”Aika” kuuluu alakerrasta ja menemme yhdessä sinne. Jesse vetää minut alakertaan kädestäni kiinni pitäen. ”Älä vedä” mumisin Jesselle, mutta hänellä oli jokin ihmeen kiire, ettei hän huomannut sitä. ”No voiha te pidätte kädestä, kuin aviopari” Elli sanoo ivaillen.  Olin ihan punainen sekä yritin saada Jesse irrottamaan kädestäni. Viimeisellä rappusella Jesse nostaa minut syliinsä ja melkein huudan ”Päästä mut alas.” ”En päästä” hän sanoo leikitellen ja suutelee minua. Olen entistä punaisempi ja Jesse sanoo ”Mepä ollaa ny pari.” Hän ivailee samalla Laurille ja Otolle.

”Okei, sait kertoo ton, vaikka en hyväksynyt tota mielipidettä, vielä. Mut laske mut ny helkatti alas” sanoin painottaen viimeistä lausetta. ”Entä, jos en” Jesse sanoi ilkikurisena ja istui minä sylissä sohvalle. ”No voihan ihana tuore pari ja vielä kihloissa” Elli ja Siiri huokasivat.

Otto ja Lauri alkoivat kaivelemaan kukkaroitaan esille ja ihmettelin, että mistä oli kyse. Jessekin kaivoi kukkaronsa esille. ”Mistä on kyse?” kysyin heiltä. ”Aa joo siis mehän tultiin eri autolla nii me lyötii autossa 20 vetoo siitä kuka saa sut, Sääntönä, häviäjät maksaa 20 per henkilö ja myöntää tappionsa” Otto vastasi vihaisena. ”Mut eiks toi ollu vähä epäreiluu?” Elli kysyi. ”Ei, miten niin?” Lauri kysyi. ”No, kun Jesse jo ties et Amanda tykkää siitä” Siiri lipsautti. ”Siiri!” huusimme Ellin kanssa yhteen ääneen. ”Sori sitä ei kai olis saanu sanoo” Siiri vastasi nolona.

”Okei no sit tää sopimus raukes” Lauri ja Otto sanoi voiton riemuisena ja he saivat pitää rahansa. He katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. ”Älä huoli ei me vielä olla luovutettu sun suhtee” Otto sanoi silmää vinkaten. ”Häh?” sanoin ja katsoin tyttöjä epäuskoisena.

Jesse päästi minut sylistä ja pelasimme korttipelejä hetken. Lähdimme tyttöjen kanssa vaihtamaan yöasuihin. Menin itse suihkuun ja pyysin tyttöjä antamaan yöasuni. He antoivat asun minulle, mutta se ei ollut minun. ”Hei, ei tää oo mun yökkäri” huikkasin. ”Joo tiedetään. Pue se ny vaan. Meil melki samanlaiset” jompikumpi tytöistä sanoi.

Katsoin mekkoa hetken. Se näytti hieman paljastavalta. Laitoin sen kuitenkin päälle. Se olikin ihan hyvä eikä liian paljastava. Menin tyttöjen luokse ja kävimme syömässä iltapalaa, koska poikia ei näkynyt käytävillä tai olohuoneessa. Toivoin koko ajan, että pojat pysyisivät huoneessaan. Kello oli vasta 21 joten katsoimme leffoja tyttöjen kanssa aika pitkälle yöhön ja nukahdimme sohvalle.

Aamulla heräsin siihen, kun joku katsoi meitä rappusten yläpäästä. Olimme nukkuneet aika pitkään. Kello oli jo 11, kun minä heräsin. Nousin sohvalta varovasti pois, etteivät tytöt heräisi. Olin menossa yläkertaan ja katsoin matkalla peiliin. Näytin ihan peikolta tai joltain takku tukalta. Hiukseni olivat ihan sekaisin ja takussa ja pystyssä.

Portaiden yläpäässä seisoi Otto. ”Miks te sohvalla nukuitte?” hän kysyi. Katsoin Elliä ja Siiriä, jotka nukkuivat vieläkin. ”No katottii leffoja ja taidettii vahingossa nukahtaa” vastasin ja kohautin olkapäitäni. Olin menossa takaisin huoneeseen, kun Otto vetäisi minut luokseen ja sanoi ”Muista mä en oo luovuttanu sun suhteen.” Olin ihan hämmennyksissä, koska oli aamu sekä siksi, että en oikein ymmärtänyt miksi Otto niin sanoi. ”Onko noitten aina pakko vaan suudella suoraan?” mietin.

Kävin huoneessa pukemassa päivä vaatteet ja harjaamassa hiukset. Menin aamupalalle sitten. Elli ja Siirikin olivat jo jaksaneet herätä, vaikka eivät he pukeneet vielä olleet. Kaikki istuivat ruoka pöydässä syömässä sitä mitä olivat sattuneet löytämään. Otin hieman leipää ja voitelin sen. Istuin pöytään syömään muiden kanssa. Ruokapöydässä oli hiiren hiljaista. Kukaan ei sanonut sanaakaan mistään.

Aamu kului hitaasti, mutta saimme vietettyä mukavaa aikaa tyttöjen kanssa. Iltapäivällä menimme poikien kanssa huvipuistoon. Vietimme hauskaa aikaa käyden läpi kaikki vuoristoradat, muut laitteet ja jopa kummitustalon.

”En mä tonne haluu mennä” valitin muille, kun olimme menossa maailmanpyörään illalla. ”Kyl sä nyt tuut” kaikki väittivät minulle vastaan. ”No enkä tuu” intin ja intin, kunnes Jesse kantoi minut maailmanpyörän jonoon. Jonossa meinasin vieläkin lähteä pois, joten tytöt työnsivät minua eteenpäin. Pääsimme maailman pyörälle saakka ja minut työnnettiin ensimmäisenä sisään. Jesse tuli heti minun jälkeeni. Tytöt hoputtivat, että maailmanpyörä jatkaisi matkaa.

Tytöt vilkuttivat minulle ja näyttivät kännykkää. Arvasin, että he tarkoittivat ”katso kännykkää”. Katsoin kännykkää ja siinä oli viesti ”Onnea sinne yks kierros kestää puol tuntii.” ”Ei oikeesti, mitä noi tekee taas. Ihmeellisii ystävii mullaki on” ajattelin ja laitoin kännykkäni takaisin käsilaukkuuni.

Maailmanpyörä pääsi melkein ylös, kun minua alkoi ahdistaa. Pidin käsiäni nyrkissä ja suljin silmäni. ”Me ollaan ihan tavallisessa karusellissa. Me ollaan karusellissa, joka on maan tasalla” ajattelin. Jesse taisi huomata ahdistukseni ja tuli viereeni. Kerkesin nippanappa avata silmäni, kun hän jo veti minut halaukseensa. ”No nii rauhotutaampa nyt. Ei meille käy kuinkaa. Ei hätää mä oon tässä” hän sanoi ja piti minua halauksessaan. Rauhoituin siitä jonkin verran.

Maailman pyörä pääsi vihdoin maahan ja jäimme ulosmeno portille odottamaan muita. Pidimme jostain syystä käsitä kiinni. ”Huh se oli pelottavaa. Onneks Jesse oli siellä” ajattelin.

”No miten meni maailmanpyörässä?” tytöt kysyivät minulta. ”No joo siinähän se. Jesse vaan halas mua koko matkan, ku se huomas, et pelkään korkeita paikkoja” vastasin. ”Oi voi sori ei tiedetty. Oisit sanonu et sul o korkee paika kammo” Siiri sanoi. ”Joo yritin siks kieltäytyy, mut en ihan onnistunu” vastasin. ”No ei voi mitää enää ja teillähä oli ihan mukava hetki” Elli sanoi hymyillen. ”Kai sen nii voi sanoo” vastasin hieman silmiä pyöräyttäen. Kävimme vielä syömässä ja lähdimme sitten takaisin Ellille.

A/N: Seitsemän minuuttia taivaassa on siis peli josta kuulin tuossa viime viikonloppuna ja musta se sopi hyvin tähän tarinaan nii laitoin sen sitte toivottavasti piditte ^^ Ai niin ja sori jäi hieman lyhyehköksi.

[Tsubaki]

anteeksi nyt tulee pieni tauko kirjoittamisesta, koska hukkasin oman tikkuni...
yritän löytää sen mahd. pian mutta en lupaa mitään toiovttavasti jaksatte oottaa