Enpäs olekaan tainnut kovin usein törmätä Finin puolella LotR-jatkikseen, joten pakkohan se oli tulla kurkistamaan, että millainen tämä sitten oikein onkaan. (: En ehkä ole mikään kovin suuri OC:iden fani LotR:in puolella, mutta yritän seurata tämän parituksen kehitystä puolueettomasta näkökulmasta.
Prologissa olit kyllä tehnyt aivan valtavan urakan vääntäessäsi sitä tuolla lailla runomuotoon! Respectit siitä, vaikka jotenkin tuon kertoma tarina ei ehkä ihan vakuuttanutkaan, mutta en tiedä, katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Jos sanon tässä kohtaa nyt sitten vaikka, että jatkossa, jos kirjoitat enemmänkin Tolkienin teoksista, niin kannattaa ehkä kiinnittää enemmän huomiota nimistöön ja niiden taivutuksiin. Esim. Éowyn on vain nimi tavallisessa muodossaan, tuosta genetiivi olisi Éowynin, Ämyrilinnassa ei ole ännää tuolla välissä jne. Nyt, kun olen tämän sanonut, voin ehkä keskittyä paremmin tarinaan, enkä ala piipittää ihan jokaisesta väärin kirjoitetusta nimestä...
Selvästikin seuraat tässä leffa-canonia, sillä leffassa Aragorn tipahti sieltä kalliolta, ja muut luulivat hänen kuolleen, mutta kirjassa mitään tällaista ei tapahtunut. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään negatiivista/positiivista, tämä oli vain tällainen neutraali huomio tässä kohdassa. (:
Tarina oli jotenkin kamalan pomppivaista sorttia, kun jokaisessa luvussa pompattiin ihan uudenlaiseen kohtaan, eikä jatkettu tavallaan siitä, mihin edellinen jäi, eikä missään kohdassa lukua mainittu, että mihin kohtaan sitä hypättiin, joten välillä oli hieman haastavaa pysytellä kärryillä tämän kanssa. Muutenkin voisin sanoa, että kannattaa ehkä tarkistaa canon-faktat kirjoittaessa tai sitten keksiä looginen selitys canonin rikkomiselle, koska tässä tuli välillä näin Tolkien-puristille sellaisia kohtia, joissa en ihan ymmärtänyt, miksi olit muokannut canonia omaan suuntaasi. Samoin osa hahmoista oli hieman OoC:itä, minkä vuoksi tarinan realistisuus kärsi hieman. Loppuun vielä maininta, että haltiakielien sotkeminen sekaisin sai kylmät väreet nousemaan selkääni, Qenya on se, mitä käytetään loitsuissa sun muissa, Sindarin on se, jota puhutaan, niitä ei pidä sotkea keskenään. That said, oli tämä kyllä siitä huolimatta ihan lukemisen arvoinen tarina, vaikka välillä jouduinkin pureskelemaan tarinaa hieman enemmänkin, että sain sen alas...
