Name: Voron vahtivan silmän alla
Author: Emu_
Raiting: K-11
Genre: Fluff, Romance
Pairing: Harry/Ginny
Disclaimer: En omista, enkä saa rahaa mistään
J.K. Rowling saa hahmoista kaiken kunnian!
Summary:
Harry kesti kyllä kaiken muun, joka Voldemortin rääkin, Kalkaroksen tunnit ja McGarmiwan amisviikset, mutta tämä. Hän ei pystynyt tunnustamaan änkyttämättä rakkauttaan tyttöystävälleen.A/N: Taas joku tällänen mun ihme alle tunnissa tehty väkerrys. Tuli vaan sellanen olo. (: Jos luette, nii kommentoikaa sit kans. <3 Kiitooos. <3
***
Lumi narskui Harryn kenkien alla. Hänen jalkansa nousivat kovin verkkaan, ne olivat aivan jäässä. Pakkasta oli lähemmäs kaksikymmentä astetta, eikä villasukista ollut tietoakaan. Ronin äidin tekemät sukat olivat tyytyväisinä Harryn matka-arkun pohjalla.
Hagridin mökki näytti mukavan kotoisalta ja lämpimältä. Harryn teki mieli mennä sinne järven rannan sijaan, mutta tiesi ettei voisi pettää lupaustaan. Lämmikkeeksi hän puristi kaulaliinaa tiukemmin ylleen. Hän kaivoi tupakat taskustaan ja sytytti yhden. Hän tiesi itsekin, miten paha tapa se oli. Hän vihasi ylikaiken sitä, mutta jotenkin hän ei vain voinut lopettaa. Savu nousi hänen suustaan jonnekin tähtitaivaan sineen.
Järven rannalla tuuli ikävästi. Pohjoistuuli ujelsi niin kovaa, että ihan korvissa soi. Harry kirosi päässään, että oli keksinyt tavata täällä. Oli tämäkin, eikö rakkaudentunnustuksia voisi hoitaa sisälläkin, lämpimässä linnassa rakastettavan Voron vahtivan silmän alla?
No ei.
Harry heitti tumpin lumeen ja kaivoi lapaset taskustaan. Miksi tytöt olivat aina myöhässä? Hänen pitäisi kysyä sitä myöhemmin Hermionelta, jos selvisi tästä pakkasesta hengissä.
"Hei Harry."
Harryn sydän tuntui pysähtyvän. Ääni kuului hänen selkänsä takaa, oli suorastaan ihme ettei hän ollut kuullut saapuvan ihmisen askelia narisevassa lumessa. Harry kääntyi.
"Hei Ginny", hän sanoi hymyillen ujosti.
Ginnyn pisamainen nenä oli aivan punainen, sen erotti jopa näinkin pimeässä. Tytön hengitys höyrysi ja tämän hiusten latvat olivat valkoiset. Ginny oli juuri tullut suihkusta ja lähtenyt hiukset märkänä pakkaseen. Onneksi hänellä sentään oli pipo päässä, että se suojaisi hänen punaisia kutrejaan.
Harry aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Hän oli harjoitellut koko päivän peilin edessä mitä sanoisi, mutta nyt kun hänellä oli oikea ja elävä Ginny Weasley hänen edessään, hän oli sanaton. Ginny oli kauniimpi kuin hän muistikaan.
"Harry ei millään pahalla, mutta minulla on kylmä", Ginny yritti hoputtaa ystävällisesti. Harry nieleskeli kuivunutta suutaan. Nyt kyllä teki mieli tupakkaa ja pahasti.
"Öö..." hän aloitti. Ginny katsoi häntä kuin eläintarhasta karannutta sönköttävää gorillaa.
"Niin?"
Sano nyt se!Ginny vaihtoi painoa jalalta toiselle. Hänen jalkansa tärisivät kylmästä.
"Öö..."
"Juu Harry, se on kirjain. Aakkosten viimeinen itseasiassa", Ginny naurahti ja tuli lähemmäs Harrya. Poika paran aivot tyhjenivät samantien totaallisesti. Ginny nosti kätensä toisen harteille ja katsoi poikaa syvälle tämän vihreisiin silmiin.
Nyt minä sen sanon..."Ginny minä-"
Ginny nousi varpailleen ja painoi huulensa Harryn omille. Harry rentoutui heti. Hänelle tuli myös yllättävän lämmin laittaessaan käsiään Ginnyn selän taakse, valuttaen niitä pikku hiljaa suudelman syventyessä tytön takapuolelle.
Heidän suudelmansa syveni, kielet kietoutuivat yhteen.
Se oli pisin ja täydellisin suudelma, minkä Harry oli koskaan kokenut. Se hetki eläisi hänessä varmasti hänen loppu elämänsä ajan.
Suudelman päättyessä, kumpikaan ei päästänyt käsiään irti toisesta. Ginny hymyili onnellisena, ruskeat silmät loistivat kauniimmin kuin heidän yläpuolellaan olevat miljoonat tähdet.
"Niin Harry?" Ginny vastasi Harrylle, kuin mitään keskeytystä ei olisi koskaan ollutkaan. Harry veti tyttöä hieman lähemmäs; hänelle tuli kumman kylmä suudelman loppuessa. Hän nuolaisi huuliaan, kipristi varpaitaan ja yskäisi.
"Minun on pitänyt sanoa tämä jo kauan aikaa, mutta minä..." Harry aloitti ja nielaisi taas hermostuneena. Ginny katsoi häntä rohkaisevasti hymyillen.
"Minä... ööö... minä -"
"Niin minäkin sinua Harry", Ginny kuiskasi Harryn korvaan. Harry häkeltyi. Hänen piti sanoa se ensin! Eipäs kun hetkinen... Eihän Ginny ollut sanonut niitä kolmea maagista sanaa, hän oli vain sanonut niin minäkin sinua!
Harry kesti kyllä kaiken muun, joka Voldemortin rääkin, Kalkaroksen tunnit ja McGarmiwan amisviikset, mutta tämä. Hän ei pystynyt tunnustamaan änkyttämättä rakkauttaan tyttöystävälleen.
"Ginny, minä rakastan sinua."
Kyyneleet nousivat Ginnyn silmiin. Harry ajatteli, ettei hän nyt niin paha voinut olla, mutta ymmärsi hetken päästä niiden olevan onnen kyyneliä. Onnistumisen riemu nousi Harryyn, kun hän tajusi onnistuneensa sanomaan viimein sen mitä oli jo pitkään kaavaillut.
Ginny halasi lujasti Harrya ja Harry rutisti samalla mitalla takaisin.
"Et tiedä miten mukavalta tuo tuntui kuulla", Ginny naurahti ääni hieman värähtäen itkusta. Harry naurahti takaisin ja nosti nopeasti tytön hajareisin syliinsä. Ginny kiljahti järkytyksestä, kun huomasi mitä Harry teki.
"Harry, laske minut heti alas!" hän kiljui kikattaen. Harry siristi silmiään virnistäen ja pudisti päätään.
"En kiusallanikaan", poika vastasi ja kurottautui suutelemaan tyttöä jonka pää oli nyt häntä rutkasti ylempänä. Ginnyn kädet kietoutuivat hänen kaulaansa ja tämän jalat hänen keskivartalonsa ympärille. Harry tunsi huuliaan vasten, miten Ginny hymyili.
Yhtäkkiä lumihanki petti heidän altaan ja he romahtivat sille Ginnyn jäädessä alle. Ginny hihitti, mikä sai Harryn hymyilemään typerästi. Ginnyn nauru oli kuin muuttolintujen iloinen laulu hänen korvissaan.
Ginny nosti päätään vaativasti ja Harry suuteli häntä.
"Kröhöm", kuului rakastavaisten yläpuolelta.
Harryn ja Ginnyn kielet pysähtyivät, mutta vasta hetken kuluttua heidän suunsa erkanivat. Harry nosti päätään ja Ginny siirsi katseensa tulokkaaseen.
"Taisi pätkähtää tunnit jälki-istuntoa molemmille, vai mitä Norriska?" Voro sanoi tyytyväisenä itseensä Norriska parka sylissään. Harmaa kissa tärisi niin, että sen päälle olisi voinut laittaa kermapurkin ja siitä olisi saatu alle sekunnissa kermavaahtoa.
Ginny purskahti nauruun, saaden tällä kertaa myös Harryn nauramaan. Voro lähti edeltä kohti linnaa vähän väliä peräänsä katsoen. Ginny ja Harry pysyivät kuitenkin hänen perässään hyvän matkan päässä.
"Voron vahtiva silmä vahtii joka paikassa", Harry huokaisi ja sai Ginnyn nauramaan entistä enemmän. "Ja taas on tunti jälki-istuntoa. McGarmiwa ei kyllä tykkää ollenkaan."
"No, mutta ehkä se oli sen arvoista", Ginny mutisi virnistäen.
"Todellakin", Harry vastasi ja veti tytön kylkeensä kiinni. He suutelivat hieman vaikean näköisesti siinä kävellessään.
"Hölmö", Ginny hihitti ja tönäisi muutenkin jäässä olevan Harryn lumihankeen karkuun juosten.
***
A/N: Tässä tää nyt sitten oli. Kommentteja kiitos, mut niistä kirjoitusvirheistä valittajat sit voivat jättää valittamatta. :'D
// Scarlett muokkasi nyt turhat avunpyynnöt pois