Lempiväreistä, S | slash, fluffy | Eeli/Tino

[Sokerisiipi]

Nimi: Lempiväreistä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, fluffy, romantiikka
Paritus: Eeli/Tino
Haasteet: Ficlet 300 159. Turkoosi ja Vuosi raapalehtien V

A/N: Oo, tää on niin omaperäistä :'D mutta no joo. Pikkufaktat on kivoja. Ja sit pienet cameot kanssa mukana tuolla, koska lol, olen kirjoittaja ja jumalasta seuraava (not really)

Lempiväreistä

Mun lempiväri on tummanturkoosi. Se ei näy ulospäin mitenkään eikä se tule mun mieleen edes kysyttäessä. Mulla on vaan yks huppari sitä väriä eikä kukaan ole tainnut koskaan edes kysyä. Ala-astejuttuja. Who cares. Se ei muutenkaan ole sellainen juttu, joka jäisi ihmisten mieleen.

Eeli on poikkeus. Jostain syystä se tietää, vaikka en muista, että olisin kertonut siitä sille. Tänäänkin sillä on tummanturkoosi pipo, joka näyttää tosi kivalta sen vaaleita hiuksia vasten.

Festaritunnelma saa sen harmaat silmät loistamaan ja nautin, miten Eelin kroppa tärisee, kun se nauraa. Me istutaan piirissä puolituttujen kanssa, mä Eelin sylissä selkä sen rintakehää vasten ja sen illan ainutlaatuisuus on tarttunut kiinni jokaiseen meistä.

Eeli juttelee vapaammin kuin yleensä, se on ottanut pari olutta, mutta on tässä muutakin. Se on tämä ilmapiiri, fiilis, johon jokainen osallistuja antaa osansa. Tässä piirissä se on erityisen rento ja tuttavallinen. Kaikki otetaan vastaan, mitään ei torjuta. Ei ole homoja tai heteroita, on vaan ihmisiä.

Me ollaan puhuttu yhteiskunnallisista asioista, Disney-elokuvista, myötähäpeän hetkistä ja villeistä salaliittoteorioista. Meillä on myös ollut kaikenlaisia pikkufaktakierroksia. Nyt vuorossa on lempivärit. Muistan omani vaan Eelin pipon ansiosta, mutta me ollaan tyyliin vikoja, jotka sanoo. Sieltä ehtii tulla luumunpunainen goottitytöltä ja harmaanvioletti vieressä istuvalta partaäijältä.

”Sinisen kaikki sävyt”, ruutupaitainen tyttö sanoo huulillaan hymy, johon on helppo vastata.

”Fusku!” ympärillä huudetaan leikkimielisesti. Tyttö nauraa, mutta ei tarkenna.

”Kylmä liila”, kertoo vieressä istuva pinkkitukkainen tyttö, jolla on silmärajaukset ja kukkakuvioinen mekko. Luonnehdinnan tarkkuudelle nyökkäillään. Jotkut vaan osaavat erotella värit taitavammin kuin toiset. Mulle määritelmä kuitenkin jää vähän hämäräksi.

Mun vuoron tullessa sanon vaan tummanturkoosi ja havainnollistaakseen mun sanomaa Eeli napauttaa pipoaan ja saa aikaan nauruntyrskähdyksiä. Sitä ei tarvitsekaan sen kummemmin selittää.

”Entä sun?” sinisiä sävyjä kannattanut tyttö huikkaa ja näprää tennareidensa nauhoja uteliaan näköisenä. Katsahdan Eeliin ja tajuan, ettei se tiedä tai muista omaansa.

”Öö, ei mulla taida olla”, se sanoo pahoitellen.

”On sulla”, mä keskeytän, ”se on punaoranssi.”

Eelin hämmennys sulaa lämmöksi ja tiedän vastanneeni oikein.

”Niin on”, Eeli vahvistaa, mutta ei enää katso muita, mua vaan. Se hyväilee mun niskaa ja hymyilee. ”Mistä sä tiesit?”

”Siitä, miten säkin tiedät mun”, vastaan.

Eeli suutelee mua ja se maistuu turkoosilta.

[Kaapo]

Asdfkllkasjf. :-----D NAURATTAA.

Uskaltaako sinun kanssa puhua enää yhtään mistään kun sitä saattaa päätyä vaikka mihin. ANYWAY, lempivärit on tärkeitä, jokaisella on sellainen ja niitä pitää jakaa, koska sillä tiedolla voi tehdä vaikka mitä. Näköjään vaikka mitä. c;

No, joka tapauksessa. Koska värit on tärkeitä, niin tykkäsin tästä. Eeli ja Tino nyt on tuollaisia ällötyksiä, mutta aika kivoja ällötyksiä, eipä sillä. Melkein itkettää kun ne on niin luontevasti yhdessä eikä sitä oikeen meinaa edes enää huomata. Ne vaan on EelijaTino ja se on niin niin niin oikein. (Plus en okein vieläkään tajua miksi ajattelen Eelin edelleen enemmän tumma- kuin vaaleatukkaiseksi. Joku on nyt minun päässäni ihan väärin.) Mutta siis EelijaTino on a++.

Tässä piirissä se on erityisen rento ja tuttavallinen. Kaikki otetaan vastaan, mitään ei torjuta. Ei ole homoja tai heteroita, on vaan ihmisiä.

Tärkeeee.

En oikein osaa sanoa mitään. :'D Oot kyllä aika fuskari, mutta onneksi sentään otit minut viereesi ja mie just hetki sitten värjäsin tukankin taas vaaleanpunaiseksi. Faktat kohdallaan. o/

Jotenkin sekava kommentti (onko tämä edes kommentti? lähinnä hymyileviä sanoja sotkussa), mutta siis tykkäsin paljon. Enkä ole lainkaan pahoillani.

- Auroora

[VaahteranLehti]

   OKEI OKEI. Oon laiska, huono ihminen, mutta älä tapa, ethän?  Aiheutit mulle tämän tekstin avulla niin hillittömän syyllisyydenpuuskan, että nyt mun on pakko tunnustaa olevani stalkkeri lukija. Elikkäs oon seurannut näiden poikien, ja tietysti koko muun kaveriporukan!, tarinaa nyt jo yli vuoden (Ei hitsi kun tuli paha olo kun kirjoitin tuon. :'D Oon hirvee ihminen) ja hyi että, tykkään ihan liikaa. <3 Niin paljon, että päivitän sun listauksen joka päivä ainakin viidesti. Köh köh. Eteenpäin kiitos.

   Oon siis lukenut kaikki sun kirjoittamat ESTTO:aan liittyvät tekstit. (Tai, itse asiassa oon lukenu joka ikisen tekstin, joka on sun listauksessa (enoostalkkerien), mutta ei siitä sen enempää.) Ja huomasin muuten just, että oon täyttämässä tän koko viestin suluilla ja yliviivauksilla.  Great.
   
   Se siitä synnintunnustuksesta sitten.  Nyt voin omatunto hivenen puhtaampana siirtyä itse tekstiin. Kerrontatyyli oli ihanan soljuva, osaksi senkin takia, että rakastan lukea Tinon ajatuksia, jotka on yleisesti ottaen sellaisia mukavan kepeitä ja rentoja. Eelillä ne ajatukset ajelehtii helpommin sinne vähän syvällisemmälle ja vähän masentavallekin puolelle. Ei siis aina, mutta kuitenkin. Siispä Tinon kerronta mun mielestä sopi tähän pätkään just hyvin. :3 Mulla tuli tästä ihan älyttömän hyvä fiilis, ja leijun vieläkin tuolla jossain taivaalla, koska ääh. Rehellisesti sanottuna en oikeastaan itekkään tiedä, että mikä tässä tekstissä osui ja upposi niin kovasti. Ehkä se oli ne värit, kerrontatyyli tai sitten vaan se fakta, että mukana oli Eeli ja Tino. *fanityttöilyä* Joka tapauksessa tuli varmaan selväksi, että tykkäsin tositosi kovasti. ^^

Eeli suutelee mua ja se maistuu turkoosilta.

Mulla tuli tästä jotenkin heti mieleen Anttu synestesia.

   Eikai tässä sitten mitään muuta sanottavaa enää ole, kuin että kiitos kun oot olemassa. <3 Lähdenpä tästä jonnekkin nurkkaan olemaan ylpeä itsestäni, kun sain tän vihdoinkin kirjoitettua.

~VL~
   

[Orenji]

Hymyilyttää kovasti, mutta se onkin automatisoitu reaktio, kun päätyy lukemaan söpöä Eeli/Tinoa! Pieniä palasia sieltä täältä, arjesta tai sitten vähän erityisemmistä hetkistä, ne on aina yhtä ihastuttavia. Tuntuu siltä, että oon päässyt seuraamaan tämän kaksikon elämää vähän kuin kärpäsenä katosta, todistamaan kaikkia tämänkaltaisia tapahtumia. Tällaisen tunnelman haluaisin ehdottomasti kokea itsekin, tuo kuulosti aivan ihanalta tavalta viettää iltaa. Ilta on muutenkin ehkä paras vuorokaudenaika, mutta tuollaisten ihmisten seurassa se olisi vielä astetta mahtavampaa!

Olit rakentanut tämän koko tekstin jotenkin tosi kivasti, pohdinta yhdistyi hyvin noihin tapahtumiin ja dialogikin kulki. Ei mitään valittamisen varaa, siis! En jaksaisi millään mietiskellä rakenteellisia seikkoja, kun tässä on niin paljon oleellisempiakin asioita, kuten se jo mainitsemani tunnelma. Se oli varmaan koko tämän tekstin paras osa, kaikki ihmiset ovat läsnä ja ilmapiiri on lämmin ja hyväksyvä, oih. ^^ Lempivärigallup oli jotenkin tosi hauska ajatus.

”Sinisen kaikki sävyt”, ruutupaitainen tyttö sanoo huulillaan hymy, johon on helppo vastata.

Aaa <3

Olen vieläkin lievästi häkeltynyt tästä tekeleestä, hyvällä tavalla tietenkin, joten kiitos!