2. Luku
Oli aamu kello yhdeksän ja aurinko paistoi. Se paistoi myös suoraan sisään erään oudonnäköisen rakennuksen ikkunoista. Rakennusta kutsuttiin Kotikoloksi ja auringonsäteet heijastivat kolme siluettia erään ikkunan taakse. Yksi varjoista oli siro ja kuului epäilemttä tytölle. TYoinen oli lyhyt ja kolmas melko pitkä. Varjojen omistajat olivat tietenkin Hermione Granger, Ron Weasley ja Harry Potter. Oli päivä, jolloin nämä kolme nuorta palaisivat Tylypahkaan, vai palaisivatko? Siitä he nyt kiistelivät.
"Minusta meidän pitäisi palata ja kopuluttautua kunnolla ennenkuin käymme Voldemortia vastaan", Hermione päätteli johdomukaisesti.
"Äh, Hermy! Meillä on edessämme kunnon seikkailu ja sinä sanot, että meidän pitäisi käydä koulu loppuun!" Ron huudahti ystävälleen.
"Sehän ei ole kuin yksi vuosi, Ron", Hermione vastasi.
"Yksi vuosi on pitkä aika tuhoutuvalle maailmalle! Kerropa minulle, professori Granger, kumpi on tärkeämpi, maailman kohtalo vai päästötodistus Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta?" Ron intti. Hermione ei osannut vastata.
"Olen samaa mieltä... Hermionen kanssa", Harry sanoi.
"Mitä?" Ron älähti.
"Mitä enemmän taikoja me tunnemme, sen parempi ja sitäpaitsi, eikö se olisi epäilyttävää, jos kolme teini-ikäistä katoavat päättämättä viimeistä kouluvuottaan. Silloin kilta alkaisi väistämättä etsiä meitä ja se olisi huono juttu", Harry järkeili. Ron kohautti olkapäitään. Tällä kertaa hän ei tiennytr mitä sanoa. Hermione kurtisti kulmiaan mietteliäästi.
"Mitä mietit, Hermy?" Ron kysyi.
"Keitäköhän uusia opettajia meille mahtaa tulla tänä vuonna? Siis jälleen uusi Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja ja muodonmuutoksen opettaja", Hermione mietti ääneen.
"Muodonmuutoksen?" Ron toisti epäuskoisena.
"McGarmiwahan siirtyi rehtoriksi", Hermione huomautti. Ron pudisti päätään ja näytti siltä ettei haluaisi osallistua tähän keskusteluun.
"Jatkaakohan Kunhusarvio liemien opettajana?" Hermione jatkoi pohtimistaan.
"Kyllä varmaan, hänhän juuri mieltyi opettamiseen", Harry sanoi naurahtaen. Ystävykset jatkoivat opettajista puhumista, mutta eivät huomanneet, että lattianrajassa heitä kuunteli pieni rotta, jolla oli yksi hopeanvärinen käpälä.
Hetken kuluttua toisaalla:
"Nicole!" Pimeyden lordi huusi ja mustaan hupulliseen kaapuun verhoutunut naisen hahmo ilmiintyi hänen eteensä.
"Niin?" Nicole kysyi
"Matohäntä toi minulle juuri viestin ja taisin keksiä miten voit... auttaa, kuten sinä asian ilmaisit", Voldemort vastasi.
"Ja miten voin auttaa herraa?" Nicole kysyi ivallisesti.
"Matohäntä kertoi, että Tylypahkassa tarvitaan uusia opettajia kahteen aineeseen. Haluan, että haet Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikkaa", Voldemort sanoi välittämättä naisen ivallisesta äänensävystä, sillä hän oli jo huomannut, ettei tuota naista hallittu yhtä helposti kuin kuolonsyöjiä.
"Ei, ei, Voldemort.Siihen virkaan hakee liikaa epäilyttäviä ihmisiä, isäntä.", Nicole sanoi ja painotti kiusallaan viimeistä sanaa.
"Onko muita ehdotuksia?" Voldemort kysyi jäisellä äänellä.
"Minusta minun kannattaisi hakea sen toisen vapaan aineen opettajan paikkaa. Mikä aine se on?" Nicole kysyi.
"Muodonmuutos", Voldemort vastasi halveksuen.
"Täydellistä", Nicole mutisi.
"Hyvä on, hyvä on. Tee kuten haluat, kunhan teet jotain", Voldemort myöntyi huokaisten.
"Onko sinulla suunnitelma?" Pimeyden lordi tivasi Nicolelta
"Enkö minä sanonut jotain ikuisesta nuoruudesta ja kauneudesta?" Nicole kysyi arvoituiksellisesti ja hymyili ilkikurisesti. Lordi Voldemort tiesi, ettei hänen olisi tarvinnut kuin kiduttaa naista ja hän saisi selville tämän pikku suunnitelman. Hän ei kuitenkaan tekisi sitä, ei vielä, sillä nyt Nicole McGinnis tuntui olevan enemmän hyödyksi kuin haitaksi hänelle.
