Fandom: Kuroshitsuji
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, leikin ilman mitään korvauksia.
Otsikko: Viet valon mennessäsi
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Ciel/Sebastian
Ikäraja: K-11
Genre: angsti, romantiikka
Varokaa: hivenen ajatuksia kuolemasta ja sielujen syömisestä, haaveilua huomattavasti vanhemmasta henkilöstä
Summary: Hän ei voinut lakata rakastamasta Sebastiania.
A/N Pohdin ja palloilen eri tekstien välillä saamatta oikein mistään kiinni, joten päätin kokeilla jotain ihan erilaista ja lyhyttä tähän väliin. Shuffle IV -haaste todisti taas kerran ettei tämäntyyppinen nopea kirjoittaminen oikeasti sovi minulle yhtään, mutta tulipa tehtyä nyt kuitenkin. Hiukset olisi tullut kyllä raastettua päästä, jos eivät olisi olleet nutturalla. Lyhyt ficci tuli kuitenkin, pätkien alussa lukee minkä biisin aikana ne on kirjoitettu. Jonkinlainen kokonaisuus on, kaiketikin. Ihana kuitenkin kirjoittaa tästä fandomista eka ficcinsä. <3
Viet valon mennessäsi
Eppu Normaali: Kun olet poissa
Sebastianin ollessa poissa kartano tuntui tyhjältä ja hengettömältä, vaikka muut palvelijat olivatkin paikalla ja yhtä äänekkäitä kuin aina. Ciel ei koskaan antanut hovimestarilleen vapaata eikä Sebastian koskaan pyytänyt sitä, mutta joskus hänen oli pakko lähettää tämä hoitamaan jotakin tehtävää Lontooseen.
Ciel odotti Sebastianin astuvan sisään huoneeseen millä hetkellä tahansa, jokin herkullinen jälkiruoka mukanaan, tai ehkä kynttelikkö kädessään. Tai kirjeitä hopeatarjottimella. Mitä tahansa. Ja se hymy kasvoillaan, se kulissihymy joka ei koskaan paljastanut mitään aitoa tunnetta, mutta jota hän silti... rakasti.
Mitä Sebastian ajatteli hoitaessaan tehtäviään paikassa, jossa Ciel ei ollut aivan hänen ulottuvillaan? Huolehtiko Sebastian koskaan siitä, että joku vaikka kidnappaisi hänet ja tekisi jotakin peruuttamatonta ennen kuin Sebastian ennättäisi hätiin? Tietenkin Sebastian aistisi hänen kutsunsa heti, mutta välimatkan taittamiseen kuluisi demoniltakin hetki. Ja luoti tappoi nopeasti.
Ciel vihasi sitä, kun Sebastian oli poissa. Vielä enemmän hän vihasi ajatusta, että kukaan saisi koskaan tietää miten paljon hän sitä vihasi.
Toto: Stop Loving You
Miten monta kertaa Ciel yrittikin, hän ei voinut lakata rakastamasta Sebastiania. Hänen muut palvelijansa olivat hyviä ihmisiä, tekivät parhaansa, eivätkä olleet niin kömpelöitä kuin yleensä näyttivät olevan. Mutta Sebastian oli ainoa jonka käsiin hän varauksetta luotti henkensä, ainoa joka teki aina mitä käskettiin, ei koskaan valehdellut hänelle...
Ainoa, joka halusi syödä hänet. Eikä ollenkaan sillä tavalla, jota Ciel olisi halunnut.
Silti, Sebastian oli vastannut hänen kutsuunsa ja pelastanut hänet kuolemaa pahemmalta kohtalolta. Ilman Sebastiania hänellä ei ollut voimaa tehdä mitään eikä viedä kostoaan loppuun. Ei edes elää. Vaikka hänet vapautettaisiin sopimuksesta tällä sekunnilla, millaista elämää se muka olisi ilman Sebastiania?
Don Huonot: Mustaan uneen
Nukkumaan käyminen oli toimitus, jota Ciel rakasti ja vihasi kaikkein eniten maailmassa. Sebastian riisui hänet päivävaatteistaan ja joskus hän kuvitteli, että tämän hansikoidut kädet viipyivät hänen ihollaan hiukan liian kauan, ja epäili saivatko tunteet hänen päänsä sekaisin. Juuri kun hän alkoi toivoa, Sebastian veti yöpaidan hänen päälleen ja kiinnitti napit, poisti hänen silmälappunsa jotta hän voisi nukkua mukavammin. Se sai hänet aina muistamaan, mistä heidän suhteessaan todella oli kyse. Molemminpuolisesta hyödystä. Ja se päättyisi siihen, että hän kuolisi.
Millaista kuoleminen olisi? Miltä tuntui, kun sielu raastettiin irti kehosta ja syötiin? Ciel saisi tietää sen, lopulta. Hän ei varsinaisesti pelännyt eikä hän myöskään katunut valintaansa, jos se tarkoitti sitä että hän saisi kostonsa. Mutta oli monta asiaa, jotka hän olisi halunnut kokea sitä ennen.
Jos Sebastian vain koskettaisi ja suutelisi häntä, antaisi hänen tuntea millaista oli olla pideltynä ja rakastettuna – sen jälkeen hän voisi kuolla tyytyväisenä, ja ehkä hänen sielunsakin maistuisi sen jälkeen paremmalta.
Hän voisi käskeä. Monta kertaa hän oli leikitellyt ajatuksella, että antaisi käskyn. ”Suutele minua, Sebastian.” Ja Sebastian kumartaisi ja sanoisi: ”Kyllä, herrani”, ja toteuttaisi hänen toiveensa. Kuten aina. Mutta jotkin asiat olivat merkityksettömiä jos niitä ei annettu vapaaehtoisesti, oma-aloitteisesti.
Ja Sebastian veti jälleen kerran peiton hänen päälleen ja toivotti hyvää yötä, otti kynttelikön yöpöydältä, ja poistui huoneesta vieden valon mennessään.