Kirjoittaja: Randomdreamer
Genre: Romantiikka
Ikäraja: S
Tuplaapale (n.200 sanaa)
A/N: Pitkästä aikaa novellia ja ensimmäinen tuplaraapale. Älkää nirhatko, oon tottunut laajempaan kuvailuun ja kerrontaan. Kommentit ja kritiikki tervetulleita
Katulamppujen alla
Kylmä tuuli piiskasi punaisia kiharoita vasten naisen pisamaisia kasvoja hänen seistessään odotusta silmissään. Yö oli hyytävän kylmä, mutta into, odotus ja silmitön rakkaus pitivät naisen lämpimänä. Pian hän olisi täällä. Mies oli luvannut tulla, ei hän pettäisi lupaustaan. Mutta hän oli myöhässä. Epätoivo alkoi vallata tilaa toivolta. Naisen kurkkua kuristi. Entä jos hän olikin mokannut jotakin, tai mies oli jälleen kerran yksi kusipäistä, joita hän tuntui vetävän puoleensa magneetin tavoin. Nainen halasi itseään, ei pelkästään lämmitelläkseen vaan myös rauhoittuakseen. Punapää katseli ympärilleen smaragdinvihreillä silmillään. Kadut olivat autiona ja hänestä tuntui, että hän oli ainoa ihminen maailmassa.
Nainen kuuli askeleita takaansa ja sulki silmänsä hengittäen syvään. Anna sen olla hän. Pian neito tunsi vahvojen käsien kietoutuvan hennon vartensa ympärille ja nenään kantautui tuttu metsäinen tuoksu. Hän tunsi pehmeiden suudelmien kulkevan hitaasti kaulallaan. Jokainen suudelma sai uudet väristykset kulkemaan hänen kehonsa läpi. Mies näykkäisi hellästi hänen korvaansa. Nainen olisi halunnut kääntyä ympäri ja suudella miestä näyttäen kaiken sen rakkauden ja kaipuun, jota hän tunsi, mutta toinen piti hänet päättäväisesti paikallaan. Punapää tunsi löytäneensä paikkansa, hän oli onnellinen. Hän tahtoi pysäyttää ajan. Viimein mies käänsi hänet ympäri ja painoi vaativan suudelman punatuille huulille naisen upotessa tummiin silmiin.
- Olen kaivannut sinua, mies kuiskasi sametinpehmeällä äänellä suudelman lomasta.