Uuuuuh, mikäs ficci! Onneksi löysin, onneksi luin
Oli sen verran koukuttava, et vaikka meinasin, että oisin jossain vaiheessa lopettanut ja jatkanut huomenna, niin ei tullut kuuloonkaan
Mutta mikäs tätä lukiessa, hyvää ja selkeää tekstiä, josta ei ainakaan mulle jäänyt epäselvyyksiä. Hahmot tuntui jotenkin olevan omia itsejään, paitsi muistinsa menettänyt Draco, mutta joo
Ja voi että kun mun kävi Harryä vähän sääliks siin kohtaa ennen kun Malfoy lähti kotio viikoks...
Mutta siis kokonaisuudessaan ihana ja hauska, sekä omalla tavallaan jännittävä ja vähän surullinen paikotellen.
Mutta kuten sanoin, hauskaa mulla ainakin oli! Meinaan meinasin muutaman kerran kuolla nauruun, ja niistä muutama pätkä:
Utunniat. Tainnutu. Utunniat. Tainnutu. Harrylta kesti hetki keksiä noiden sanojen välinen yhteys. Tainnutuskirous. Peili. Harryn langettama tainnutuskirous oli kimmonnut takaisin peilistä ja tyrmännyt Malfoyn. Ja Malfoy oli… menettänyt muistinsa? Loistavaa, ajatteli Harry. Aiheutin Lucius Malfoyn ainoalle jälkikasvulle ja Severus Kalkaroksen sylikoiralle valikoivan muistinmenetyksen. Ja saatan joutua kolmeksi vuodeksi Azkabaniin. Taidan olla helkkarinmosiessa liemessä.
Siis ensinnäkin tuo, että herralta kestää jonkin aikaa tajuta tuo sanojen yhteys... Sitten tuo toteaminen, et hitsit, tulipas tässä nyt hankkiuduttua mukavaan soppaan :'D Ei sais nauraa, vakavaahan tuo on, mutta mä en vaan voinut sille mitään
Neljän päivän kuluttua Draco pääsi pois sairaalasiivestä, vaikka Dumbledore ei ollut vielä onnistunut murtamaan utunniat-kirousta. Pitempi poissaolo tunneilta olisi kuitenkin voinut vaikuttaa ikävänsorttisesti Dracon arvosanoihin. Pieniä ongelmia Dracon opiskeluun tuotti tosin sekin seikka, että valikoivan muistinmenetyksen vuoksi useat sellaiset termit kuin ”Luihuinen”, ”Severus Kalkaros” ja ”sontapommi” joutui vääntämään hänelle rautalangasta. Lisäksi hänelle oli kehittynyt – Harryn mielestä erittäin ikävä – taipumus vilkuttaa Harrylle ylitsevuotavan iloisesti aina heidän sattuessaan viidenkymmenen metrin säteelle toisistaan, ja kiljua niin että kaikki varmasti kääntyivät katsomaan: ”Harry, Harry! Olen täällä, Harry! Rakas, näetkö… Harry?”
Viikon kuluttua Harry oli jo valmis Pyhään Mungoon.
Hihihiii, ensinnäkin oli jotenkin huvittavaa, että
Draco Malfoylle pitäisi vääntää rautalangasta ainakin termit
Luihuinen ja
Severus Kalkaros Sen lisäksi, vaikka Harry-parkaa vähän sääliksi käykin, niin tuo Harryn tuskastuminen Dracolta saamastaan huomiosta :'D Ja sit seuraavassa kappaleessa ensimmäinen lause: "Viikon kuluttua Harry oli jo valmis Pyhään Mungoon." Niin kamalalta kuin se kuulostaa, niin tuo kruunasi kaiken -> repesin täysin :'D
Mutta nyt viimeisenä oma henkilökohtainen suosikkini:
”Marsipaanipossu?” ehdotti Draco arasti. Kivihirviöt eivät hievahtaneetkaan. Pahus. ”Joulutorttu? Tonttumyssy? Piparkakkutalo? Kalkkunarullat?” Kivihirviöt vain irvistelivät rumaa hymyään. Dracon hermot alkoivat hiljalleen käydä vähiin. ”Torakkapiirakka! Severus Kalkaros! Aukene, Alakazam!”
Muahhahhaaa, mä en kestä tätä x'D Mä oon niin aina rakastanut Dumbledoren kivihirviötä juuri tämän takia: Kukaan oppilaista ei koskaan tunnu tietävän sen salasanaa, joten arvailuksi menee. Hetken päästä kyseinen henkilö menettää malttinsa ja heittelee mitä sattuu. Tää kohtaus on just sellanen, et jos vaan osaa käyttää sen oikein ja näin, niin varmasti saa mukaan takuuvarmaa huumoria
Toki voi olla, että se johtuu musta, mut ite oon jotenkin aina rakastanut näitä epätoivoisia yrityksiä päästä Dumbledoren puheille :'D
Severus Kalkaros... Siinä on loistava salasana :'D
Kiitän tästä ficistä!