Ennen kuin sattuu (S, Hermione/Ginny, angst, romance)

[Swizzy]

Title: Ennen kuin sattuu
Author: Swizzy
Beta: Nelxis
Genre: Romance, angst, drama
Rating: S
Pairing: Hermione/Ginny
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterit, minä vain kirjoittelen.
A/N: Okay here’s a thing. Tää on yöllä (suurimmaks osaks) kirjotettu, ja outo ihan tarkotuksella. Ja ylistäkää kaikki betaani Nelxistä, joka teki tästä ymmärrettävämmän (vaikka voin luvata että paikoitellen se on silti hyvin hmm… mielenkiintoinen, koska olin jääräpää enkä suostunut kaikkeen (eli kaikki ne hetket kun ajattelette että mitäs perunaa tässä oikein tarkoitetaan, voitte laittaa minun syykseni, mutta saatte ihan itse päättää mitäs perunaa minä oikein yritän sanoa)). Ja pakko vielä ihmetellä sitäkin miten kauan siitä on kun oon viimeks kirjottanu Potteria. Ja tää on One True Something 20 -haasteeseen.

Ennen kuin sattuu

Ginny asettaa kätensä ujosti Hermionen ympärille ja nojautuu tätä kohti.

”Suutele Hermionea. Kunnolla”, sanoi virnuileva Seamus puolen minuutin mittainen hetki sitten.

Hermione nojautuu toista tyttöä vastaan ja laittaa käsivartensa tämän olkapäille makaamaan.

Joku pojista, ehkä Dean, ehdotti pullonpyöritystä hetkellä, josta nyt kulunut on kaksitoista kokonaista ja kolme neljäsosaminuuttia.

Tytöt hymyilevät ujosti hetken toisilleen katseen kulkiessa kastanjanruskeista tummanruskeisiin.

Deanin ehdotukseen ei vain suostuttu, vaan se vastaanotettiin huispausmatsin jälkeisenä karjuvana leijonana.

Heidän huulensa kohtaavat, ensin keveästi ja hauraasti, kunnes he uskaltavat koskettaa tunteella, josta he eivät olleet koskaan kuulleetkaan sisällään ja jonka olemassaolo tuli esiin pakotetusti, mutta aitona.

Hermione vetäytyy pois jättääkseen tilaa säädyllisyydelle ja ystäväuskottavuudelle, vaikka toivoo, ettei tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen. Ginny reagoi nopeasti ja kopioi toisen punastuksen. Jokainen katse on heissä, mutta tytöt tietävät sen olevan ohikiitävää maailmalle ja unohtumatonta vain heille.

***

Sydän lyö.

Kovaa.

Tyttö yksin käytävällä kirjastoon, vaikkakin vastapäiseen suuntaan askeltaa. Toinen, punapää, käytävällä, joka vie toiselle, joka vie kirjastoon, millä on tyttö.

Ginny seisoo hengitys tiheten paikallaan tietäen, että tuttu ja turvallinen, yhtäkkiä niin pelottava ruskeasilmä lähesty häntä liian hitaasti ja nopeasti.

Hermione näkee viimeiltaisen tytön edessään ja tietää tasan tarkkaan, miltä se tuntuu, kun haluaa painaa itsensä toista vasten. Ei hän voisi. Konditionaali on kuitenkin aina ehdollinen. Tietenkin hän voi.

Alitajuisesti Hermionen jalat koskettavat kivilattiaa aikaisempaa tiheämmin. Hän hymyilee Ginnylle ja lukee tämän silmistä toivon. Kumpikaan ei tee aloitetta, vaan samaisella sekunnin suhahduksella Ginnyn kädet ovat tuuheassa tukassa ja Hermionen vartalo vasten häntä.

Suudelma ei ole enää varova, se on vain hellä. Huulet raollaan ja ajatukset valloillaan, irti tästä maailmasta, kuluu aika. Romanttisuuden ohi juostua ei enää hymyillä. Silloin katsotaan syvälle silmiin ja Hermione tuo ilmi sen, mitä molemmat miettivät toista maistellessaan.

”Meidän pitää lopettaa tämä ennen kuin se ehtii edes alkaa.”
”Ennen kuin sattuu”, Ginny puoltaa kuiskauksella.
”Kun sattuu vähiten”, Hermione korjaa toisen nyökätessä.

Vähiten on liikaa eikä tyttö halua tietää paljonko eniten olisi. Hermione uskoo äskeisen olevan viimeinen ja haluaakin näin. Vaikka houkuttavaa olisi kokeilla paljonko olisi se eniten, paljonko sattuisi antaa rakkauden viedä ja sitten joutua eksyksiin sitä ilman. Ei hän anna. Hän tietää, ettei tätä ole tarkoitettu. Se olisi vain välietappi, ja sen ollessa piikkilankainen ja miekanteräinen, se on turvallisempi jättää käymättä. Ei halua luottaa sydämeen.

Ja yhtenäisesti he kääntyvän erilleen ja ottavat ensimmäisen askeleen poispäin. Näin ei kuulunut olla, se pyyhitään pois ja jätetään taakse, yritetään olla muistamatta nähdessään toisen, vaikka tiedetään, ettei se ole mahdollista. Mahdottomampaa on kuitenkin taival samaan suuntaan käsi kädessä. Siksi oli parempi, etteivät he sille polulle lähteneetkään, sillä pidemmälle mennessään he eivät olisi enää löytäneet takaisin.

Ottaessaan toisen askeleen ja peruuttaessaan pois umpikujalta he miettivät, olisiko sittenkään ollut niin väärin eksyä yhdessä.

[Sofiesque]

Tämäpä oli hieno. Oikeasti. Tekstissä oli jännää tyylittelyä, joka ei kuitenkaan koskaan mennyt liiallisen kikkailun puolelle (tuntuu, että jauhan aina tosta kikkailusta, mutta kun se on se yksi asia, joka iskee mulla aina silmään). Voin ehkä ymmärtää, mihin hetkiin viittasit Author's Notessa, koska tässä oli muutama semmoinen virke, jonka sain lukea useampaan kertaan ja silti jäi hiukan epämääräinen fiilis niiden sisällöstä. Mutta tähän tuollaiset jotenkin sopi, koska teksti on muutenkin ikään kuin ohitsekiitäviä hetkiä, joissa ei mun mielestä kaiken kuulukaan olla päivänselvää. Pieni sekavuus sopii tämänlaisiin ficceihin kuin valettu.

”Meidän pitää lopettaa tämä ennen kuin se ehtii edes alkaa.”
”Ennen kuin sattuu”, Ginny puoltaa kuiskauksella.
”Kun sattuu vähiten”, Hermione korjaa toisen nyökätessä.

Tästä kohdasta tykkäsin - etenkin tosta Hermionen toisesta replasta. Myös lopetus oli hieno, vaikka mua jotenkin turhauttaa Hermione/Ginny-ficeissä juuri se, että ne tuntuu aina olevan pohjimmiltaan onnettomia. Koskaan ei voida vaan olla yhdessä.

Multa ei oikein irtoa juuri nyt mitään sen syvällisempää, mutta tosiaan nautin tämän lukemisesta. Tiivistunnelmaista tekstiä, joka vetää helposti mukaansa.

[Swizzy]

Dolores, oi aww, kiitos ihanasta kommentista! :3 Kiva kuulla ettei kikkailu mennyt liialliseksi, mitä osittain tän kohdalla pelkäsin, kun ekaa kertaa tällasta tyyliä kokeilin. Mahtavaa että tykkäsit! :3 Yleensä tykkään kirjottaa ihmisiä yhteen enkä erilleen, mutta tän ideaan vaan liitty niin oleellisesti se, etten voinut itelleni mitään. En lupaa mitään, mutta voisin vielä joskus kirjottaa jotain onnellista näistä kahdesta. c: Kiitos kehuista! ♥

[Iloinen Sipuli]

Samaa mieltä Doloresin kanssa, tässäpä hieno teksti.

Todella taiteellisesti kirjoitettu! Monia hienoja kohtia, tykkäsin esimerkiksi sellaisista pienistä yksityiskohdista, kuin kolme neljäsosaminuuttia ja konditionaali on kuitenkin aina ehdollinen. Erikoinen tyylikeino, mutta minun mieleeni!

Tässä kuvataan paljon sellaista ihastumista, ja vetoa toista kohtaan. Niinkin paljon, ja niinkin ruumiillisesti, että teksti alkoi tuntua aika etäiseltä. Mutta hieno se oli silti. Kuitenkin tässä puhutaan myös hienosti epävarmuudesta, kyseessä ei todellakaan ole ruusuinen unelmasuhde. Pikemminkin kaikki on vähän epäselvää, mutta silti molemmat haluaisivat. Pidin asetelmasta.

Tuo alun pullonpyöritys-kohta oli huippu! Siis jotenkin sen mainitseminen, se sai tämän tuntumaan todella aidolta ja oikealta. Että Tylypahkassa pelataan pullonpyöritystä . Se tuo tämän sittenkin lähelle oikeaa elämää (:

Lopun lause oli huippu! Kokonaisuudessaan ihanasti sanottu, täydellinen lopetus! Olisiko sittenkään väärin, sitä voi jäädä miettimään. Upeaa, kiitos tästä!

-Iloinen Sipuli

[Swizzy]

Iloinen Sipuli, jee, kiitos! :3 Ihanaa kuulla aina positiivista palautetta. Kiva kun tykkäsit! c:

[Vilna]

Joo, munkin mielestä tämä oli tosissaan tosi hieno ja kiva teksti. :>

Ginnystä hahmona en ole koskaan erityisemmin välittänyt, joten en hirveästi tästä lue ficcejä. Hermione/Ginny on kuitenkin paritus, josta mä tykkään aikas paljon ja oli kiva löytää tämä täältä. Luin tämän itseasiassa silloin jo kun tämä ilmestyi, pahoittelut siitä että kommentti on venynyt näinkin pitkälle! Mulla oli vaan vaikeuksia keksiä tästä mitään järkevää sanottavaa. Ja on kyllä edelleen. : D Tässä oli kikkailtu kielellä tosi näppärästi, mutta joissakin kohdissa olin kyllä aivan pihalla, että mitä oikein tarkoitit. Esimerkiksi tässä:

Tyttö yksin käytävällä kirjastoon, vaikkakin vastapäiseen suuntaan askeltaa. Toinen, punapää, käytävällä, joka vie toiselle, joka vie kirjastoon, millä on tyttö.

Oletan, että tämä oli yksi niistä kohdista, joista puhuit A/N:ssä. : D Koska mä oon lukenut nämä kaksi virkettä jo useampaan kertaan ja olen silti epämääräinen niiden sisällöstä. Ehkä mä olisin hieman kaivannut jonkinlaista selkeyttä tähän, mutta toisaalta nämä sekavat lauseet kertovat tämän tekstin fiiliksestä ja siitä miten koko tilanne tässä ficissä oli itsessäänkin sekava Hermionelle ja Ginnylle.

Pullonpyöritys oli tosiaan nerokas keksintö. Oon lukenut varmaan miljoona tekstiä pullonpyöritysperiaatteella, mutta tämä on ehkä ainut, joka on ollut edes jotenkin uskottava. Joo, mitäs muuta. Vaikea keksiä tästä mitään sanottavaa, koska päällinen fiilis on se, että tykkäsin tästä tosi paljon. Tässä oli paljon hienoja kohtia, jotka tekisi mieli nostaa esille, mutta ehkä en taida. Muuten olisi koko kommentti yhtä lainausta. Kiitos tästä tekstistä! : )

[Swizzy]

Ante, kiitos kommentistasi! c: Joo, toi quottaamasi oli tosiaan yksi niistä, ja siinä tarkotetaan että Hermione on sillä käytävällä, joka vie kirjastoon, mutta tulee siis pois päin kirjastosta. Ja Ginny taas on sillä käytävällä, josta menee käytävä kirjastoon vievälle käytävälle (sille missä Hermione on). Tiiän että se oli harvinaisen hankalasti ilmaistu. Kiitos kehuista! :3