Title: Touch-me-not
Author: Aimtist
Fandom: Bleach
Hahmot/Paritus: Byakuya/Ichigo (Ishida/Orihime, Renji/Rukia)
Genre: Hieman AU, slash, romance
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Bleach hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Tite Kubolle, minä vain leikin.
AN: Osallistuu haasteeseen Se oikea ja sen haaremi.
”Mikä tuo vaalea kukka Kurosakin napinlävessä on?” Orihime kyseli uteliaana nähdessään shinigamin sijaisen ensimmäistä kertaa sinä iltana. ”Se on kaunis”, tyttö vielä huokaisi ihastuneena.
”Se on Mimosa pudica, tuntokasvi”, Ishida vastasi toiselle kaikkitietäväisenä ja veti samalla neitoaan lähemmäs hieman mustasukkaisena Kurosakin saamasta huomiosta.
”Muissa kielissä sillä on useitakin
mielenkiintoisia nimiä, kuten shameful plant ja mateloi. Uskoisin Kurosakin kuitenkin valinneen tuon kasvin siksi, että eräs sen nimistä on
touch-me-not. Joidenkin shinigamien kosiskeluyritykset kun ovat olleet aika
rohkeita sen jälkeen, kun heille selvisi, että Kurosaki on aatelissukua.”
Orihime punehtui kavaljeerinsa sanojen seurauksena. Quincyn sanat olivat aivan totta. Eräskin shinigami oli yllättänyt Kurosakin ruusunterälehdillä ja kynttilöillä aikeinaan kosia Seireiteihin muuttanutta miestä.
Yritys olisi ehkä ollut onnistuneempi, jos kosija ei olisi odottanut Kurosakia tämän huoneessa alasti.
Siitä tapauksesta lähtien Ichigo oli asunut kuudennen divisioonan tilojen sijaan kapteeninsa kartanossa, jossa huippuluokan vartio esti samanlaisten temppujen toteutumisen. Ichigo sai taas palata huoneeseensa, ilman että joutui pelkäämään löytävänsä alastoman shinigamin sängyltään.
Pariskunta pyörähteli sulokkaasti muiden parien joukossa, mutta tahdin vaihduttua hitaampaan, Orihime lopulta kysyi: ”Mutta miten tuo kukka pitää kosijat poissa, jos he eivät tiedä sen nimeä?”
Ishida vilkaisi suuntaan, jossa Ichigo nojaili seinään katse maahan luotuna, ennen kuin vastasi neidolleen: ”Uskoisin, että mikäli joku hänen juttusilleen tänäiltana uskaltautuu, tämä toinen kysyy heti keskustelun alkuun kukan nimeä, sen verran eksoottinen kasvi on kuitenkin kyseessä, etten usko monenkaan shinigamin sitä ennestään tuntevan. Ja kun Kurosaki kertoo, että kukan nimi on touch-me-not tulee viesti toiselle osapuolelle varmasti selväksi.”
Orihime nyökkäsi pienesti quincyn selitykselle. Silmät surullisina hän vilkaisi myös Kurosakin suuntaan.
Miksei Kurosaki vain voinut löytää sitä oikeaa, omaa unelmiensa prinssiä tai prinsessaa? Tytön mielestä shinigamien sijainen kuitenkin ansaitsisi sen.
- - -
Ichigo nojaili kartanon ulkoseinään ja tuijotti Kuchikien kallista puulattiaa kaikessa rauhassa, taas vaihteeksi.
”Typerät juhlat”, mies mutisi synkkänä.
Vaikka hän olikin onnellinen Renjin ja Rukian puolesta, olisi hän mielellään piiloutunut omaan huoneeseensa, joka sijaitsi toisella puolella kartanoa, ja jättänyt ystäviensä kihlajaisjuhlan väliin. Liian monia aatelissukujen jäseniä oli kerääntynyt paikalle, eivätkä he millään meinanneet jättää Seireitein sankaria rauhaan. Edes pojan kylmin katse ei pitänyt kosiskelijoita poissa viittä minuuttia kauempaa.
”Päteekö tuon kukan viesti minuunkin, Ichigo, vai uskallanko pyytää sinua tanssimaan kanssani? Sillä edellytyksellä tietenkin, ettet kuole koskettaessa”, kuului lämpimästi lausuttu kysymys nuoren vasemmalta puolelta.
Ichigo nosti katseensa lattiasta ja hymyili tulijalle pienesti. Ensimmäinen piristys koko iltana.
”Entä jos kuolenkin?” nuorukainen kysyi leikillään, hieman kapteeniaan kiusaten.
”Siinä tapauksessa joudun kieltämään sinulta tulokkaidemme harjoittamisen ja pitämään sinut vain paperitöiden parissa, kidoolla meistä muista erotettuna, kunnes keksimme keinon parantaa taipumuksesi kuolla kosketukseen.”
Ichigo irvisti Byakuyan sanoille, jotka lausuttiin vakavalla äänellä, mutta jotka aivan selvästi oli tarkoitettu pelkäksi leikinlaskuksi. Hänen kapteenillaan oikeasti oli huumorintajua, vaikka useimmat sitä eivät ihan heti uskoneetkaan.
”Melko järeät turvatoimet, kun uskaltaudut laittamaan minut paperitöiden pariin. Tylsistynyt Kurosaki kun yleensä tarkoittaa kaaosta”, Ichigo naureskeli ja ihaili samalla Byakuyan harmaita, lämpimiä silmiä. Aatelinen oli muuttunut niin paljon heidän ensitapaamisestaan. Mies ei enää noudattanut lakia sokeasti tai ollut niin kylmä ja tunteeton.
Byakuya oli kuin meren pohjasta nostettu simpukka. Ensivaikutelma on tumma ja kylmä, mutta avautuessaan aatelinen on oikea helmi. Oikeastaan, vanhempi mies oli juuri sellainen henkilö, johon Ichigo voisi joskus kuvitella rakastuvansa.
Mutta pelkästään toisen ystävyyskin riitti. Seireitein sankari sai viettää aikaa kapteeninsa kanssa kaikista eniten, ja rakkautta tai ei, hän oli silti kaikista shinigameista onnekkain, niin Ichigo ainakin ajatteli.
”Mikäli 'järeät turvatoimet' ovat tarpeen, divisioonamme on valmis turvautumaan niihin. Emmehän me voi ottaa sitä riskiä, että menettäisimme minun ajallani olleista luutnanteista parhaan. Vaikka se sitten tarkoittaisikin pientä kaaosta”, Byakuya sanoi nuoremmalle miehelle pienesti hymyillen.
Ichigo hymähti. ”Älä anna Renjin kuulla tuota”, poika sanoi vielä vilkaistessaan tanssilattialle, jossa hänen edeltäjänsä puikkelehti Rukia käsivarsillaan, Ishidan ja Inouen vierellä.
Vanhempi mies nyökkäsi seuratessaan Ichigon katsetta omallaan. ”En anna. En ainakaan silloin, jos lievität kapteenisi huolta hieman”, aatelinen virkkoi Ichigoa nyt katsellen.
”Huh?” poika kysyi hämmentyneenä.
Byakuya nosti kätensä Ichigon kasvojen korkeudelle, toi sen niin lähelle, että miehen vaalea hansikas melkein hipoi pojan kasvojen ihoa. Harmaat silmät olivat lukittuina ruskeisiin, vaikka Ichigosta tuntukin että se oli toisinpäin. Aatelinen oli ottanut askeleen lähemmäs. Miesten välissä ei ollut kuin hyvin ohut kerros ilmaa, ja jos kumpikaan heistä olisi liikkunut edes millin vertaa, olisivat heidän vaatteensa koskettaneet.
Ja silti aatelinen ei ollut vielä tarpeeksi lähellä.
Vanhempi mies toi huulensa niin lähelle Ichigon korvaa, että toinen pystyi tuntemaan lämpimän henkäyksen sitä vasten, kun aatelinen kuiskasi kysymyksen: ”Kuoletko, jos kosketan sinua?”
Ichigo oli sulaa siihen paikkaan. Juuri ja juuri hän sai mutistua pienen ein.
Hymy nousi tummemman miehen huulille, kun tämä, Ichigon pettymykseksi, vetäytyi kauemmas. Aatelinen ojensi kätensä ja kumarsi pienesti, kuin englantilainen herrasmies konsanaan. ”Saanko siis tämän tanssin?”
Puna nousi luutnantin kasvoille, mutta tämä oli hänen tilaisuutensa, hänen oli tartuttava siihen.
”Yhdellä ehdolla”, hän sanoi tutkimattomin kasvoin.
”Ja saanen tiedustella kyseistä ehtoa?” vanhempi mies sanoi puoliksi huvittuneena, puoliksi huolissaan, vaikka peittikin sen hyvin.
”Et saa päästää irti. En anna kättäni kenelle tahansa, Byakuya.”
Lämmin hymy levisi tumman aatelisen kasvoille, mies taivutti nuoremman päätä taaksepäin.
”En pyytäisi sitä, jos aikoisin päästää irti.”
”Hyvä”, miehet liittivät kätensä yhteen, ”koska minäkään en ole päästämässä irti.”
”Hyvä.”
Miesten huulet painuivat toisiaan vasten, sopimuksen merkiksi.
”Aww.”
AN2: Eli kaikki oikeastaan lähti siitä, että googletin sanan Mimosa (don't ask why). No wikipedian puolelta päädyin sitten tuntokasviin ja tahtoessani tietää, mikä kyseinen kasvi on englanniksi, iskin sitten kultasuoneen. Sille löydölle koko teksti oikeastaan lopulta rakentui
Ja tämän EI pitänyt olla näin kliseistä ja imelää, mutta tämä kirjoitti itse itsensä! Kohtalon tahtoa
mateloi = false death
chhui-mui ("that which dies upon touch")
