Nimi: Tonttujen jouluvalmistelut
Kirjoittaja: Cilla
Päähenkilöt: Dobby, Oljo ja Winky
Ikäraja: S
Genre: Draama
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa Harry Potter-maailman ja hahmot. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Yhteenveto: Kolme kotitonttua, kolme erilaista lähtökohtaa valmistautua jouluun.
A/N: Vähän jouluista tunnelmointia.
Dobby
Kotitontuilla oli kiire, sillä Tylypahka piti koristella joulua varten. Muut tontut välttelivät Rohkelikon tornia sen jälkeen, kun sinne oli ruvennut ilmestymään piilotettuja myssyjä. Kukaan ei halunnut mennä sinne vapaaehtoisesti, paitsi Dobby.
Tonttu oli nytkin parasta aikaa lakaisemassa oleskeluhuoneen lattiaa ja pyyhki pölyjä. Samalla se pohdiskeli, millä tavalla tilan voisi pukea joulun kunniaksi. Dobby toivoi myös näkevänsä edes vilahduksen Harry Potterista, josta se piti kovasti.
Kun lattia oli lakaistu, tonttu kipitti erään laatikon luokse, jonka se oli raahannut paikalle linnan varastoista. Dobby nosti esiin koristenauhoja, punaisia ja kultaisia, joita se hetkeä myöhemmin ripusti ympäri oleskeluhuonetta. Nauhoja seurasivat pallot, joulusukat ja muutama kranssi. Lopuksi tonttu kiinnitti huoneen nurkassa seisovan kuusen latvaan kauniin kullanvärisen tähden.
Sen jälkeen Dobby pysähtyi ihailemaan aikaansaannostaan. Tonttu toivoi, että oppilaat ilahtuisivat aamulla nähdessään oleskeluhuoneensa. Tonttu otti tyhjän laatikon mukaansa, sillä oli vielä paljon tehtävää ennen aamunkoittoa.
Oljo
Kalmanaukio kahdennentoista asukkaat valmistautuivat joulunviettoon. Kotitonttu Oljo noudatti parhaansa mukaan emäntänsä rouva Mustan käskyjä. Emäntä käyttäytyi niin kuin mikään ei olisi vialla, mutta Oljo tiesi paremmin.
Tuleva joulu poikkeaisi monin tavoin aiemmista. Perheen syntipukki ja mustalammas oli luikkinut omille teilleen lopullisesti, eikä enää ikinä palaisi takaisin. Siriuksella ei ollut lämpimiä välejä perheenjäseniinsä, mutta siitä huolimatta hän oli istunut Mustien joulupöydän äärellä.
Rouva Musta käyttäytyi arvokkaasti, kuten puhdasveriseltä noidalta odotettiinkin. Askareidensa lomassa Oljo oli huomannut, että emäntä kärsi. Verenpetturi oli särkenyt emännän sydämen ja nyt hän pakottaisi perheen rikkomaan yhden pyhistä perinteistään. Mustan perhe kokoontui jouluna yhteen, se oli kunnian kysymys.
Oljo päätti järjestää kaiken oikein, oikein hienosti ja huolella, jotta emäntä voisi olla ylpeä notkuvasta pöydästään joulupäivänä. Tonttu omistautui jouluvalmisteluille tarmolla, jota se ei ollut vielä koskaan aikaisemmin osoittanut. Perhettä kohdanneesta häpeästä huolimatta emännän piti saada onnistunut juhla.
Winky
Azkaban oli jättänyt jälkensä Kyyryn perheeseen. Vanhempi Kyyry ei enää välittänyt joulunvietosta sen jälkeen, kun oli menettänyt vaimonsa. Joulu oli herran mukaan perhejuhla, eikä hänellä ollut perhettä, jonka kanssa juhlia joulua. Nuorempi Kyyry oli elänyt lähes vankeudessa päästyään pois velhovankilasta. Nuori isäntä vietti ilottomia päiviä isänsä ankarassa valvonnassa.
Winkyn kävi kovasti sääliksi nuorta herraa. Tonttu muisti, kuinka Barty junior oli aiemmin odottanut joulua innoissaan. Pojan silmät olivat säihkyneet riemusta, kun kauan odotettu päivä oli lopulta koittanut. Winky halusi ilahduttaa nuorta herraa järjestämällä joulun niin kuin ennen vanhaan hyvinä aikoina.
Tonttu puhui vanhemman Kyyryn ympäri. Aluksi se ei meinannut millään onnistua, mutta kun tonttu oli maininnut, ettei emäntä olisi halunnut nähdä poikaansa onnettomana, isäntä oli suostunut. Winkyn täytyi tietysti rangaista itseään, koska oli tuottanut tuskaa isännälle puhumalla armaasta emännästä, jota isäntä kaipasi.
Sen jälkeen tonttu ryhtyi kiireellisiin valmisteluihin. Se valmisti jouluruokia, siivosi ja koristeli taloa. Tonttu onnistui jopa hankkimaan pienen lahjan nuoren herran iloksi. Eikä se olisi voinut saada parempaa kiitosta kuin Bartyn hämmästyneen ja liikuttuneen katseen, kun tämä joulupäivänä pääsi jalkeille omasta huoneestaan, jonne hänet oli sysätty lukkojen taakse.
