Kirjoittaja Aihe: FMA: Kärpäshärkäilyä, molemminpuolista | Ed/Roy, K-11, Shuffle IV  (Luettu 1062 kertaa)

Surunmurhaaja

  • Arvuuttaja
  • ***
  • Viestejä: 2 618
Disclaimer: Fullmetal alchemistin hahmot ja maailman omistaa Hiromu Arakawa, en minä.

Kirjoittaja: Surunmurhaaja
Fandom: Fullmetal alchemist
Paritus: Ed/Roy
Ikäraja: K-11

A/N: Shuffle IV-haasteeseen. Oli kieltämättä vähän koomista kirjoittaa tuota viimeistä kappaletta... Muissa yritin kirjoittaa biisin tunnelman mukaan, siinä meni vähän biisin vierestä. Mutta ei kokonaan. Ps. olen mestari keksimään omia sanoja. Sanaa kärpäshärkäilyä ei löydä googlen haulla!


Kärpäshärkäilyä, molemminpuolista


Set fire to the rain – Adele

”Ensi viikkoon sitten, Teräs.”
”Jep”, Ed vastasi. Hän vilkuili kelloaan välinpitämättömästi odottaessaan, että kello löisi tasan ja Riza tulisi hakemaan hänet autolla asemalle. Ed oli Royn antamalla tehtävällä, ja mies katui että oli antanut sen.

Se ei kertonut kovin hyvin hänen tunteistaan, että hän lähetti Edin kerta toisensa jälkeen yhä kauemmas Keskustasta tehtäville, jotka olisivat sopineet paljon vähäpätöisemmillekin alkemisteille. Roy ei todella tiennyt mitä ajatteli, mutta arveli haluavansa pakoilla tosiasioiden myöntämistä itselleen.

Hän kaipasi Terästä päiväänsä. Fyysisesti, henkisesti? Hän ei ollut varma. Mutta se oli mahdotonta niissä olosuhteissa, siinä ajassa, hän toki tiesi sen. Ehkä siksi - juuri siksi Ed olisi taas huomenna tuhannen kilometrin päässä hänestä ja tunteistaan; hiton pelkuri hän sanoi itselleen kerta toisensa jälkeen – tiedän, mitä sitten – sitä sitten – äh.



Sweat – Snoop Dogg

”Mitä katsot?”
”Mitä?” Ed kysyi.
”Katsoit everstiä ihan kuin olisit halunnut tehdä hänelle.. jotain. Tai unohda.” Al kääntyi muualle lopettaakseen keskustelun, kuin hänelle olisi tullut mieleen jotain nolostuttavaa.

Ed halusi potkaista itseään. Hän oli ollut yli viikon poissa, eikä voinut sille mitään. Hänen oli myönnettävä itselleen, että nautti everstin katselemisesta. Hän oli halunnut aiemmin – siis alkaen vuosi sitten viime viikkoon – potkaista itseään aina kun hänen aivonsa kehtasivat ehdottaa hänelle sitä, mutta tosiasioiden edessä oli turha kamppailla. Parempi tottua siihen, Ed ajatteli synkästi. Ja siihen, että vaikka kuinka hän katselisi, siitä ei kostuisi mitään.

Tuskin oli sattumaa, että Roy oli taas lähettänyt hänet sille naurettavalle keikalle mahdollisimman kauas Keskustasta. Ed oli pahoillaan että eversti inhosi häntä niin paljon, neutraalilla suhteella hän olisi saattanut edes haaveilla mahdollisuuksien olemassaolosta.

Baby – Justin Bieber

Roylle vittuileminen maanantai-aamuna oli ollut äärimmäisen huono ajatus. Ed kirosi kun tuhannet paperiliuskat romahtivat hänen niskaansa kerta toisensa jälkeen. Vaikka hän oli ollutkin kenties hieman tahditon haukkuessaan Everstiä pienimunaiseksi krapulakasaksi, miehen ei olisi tarvinnut komentaa häntä loppupäiväksi järjestelemään arkistoja.

Ed tunsi kiukun kasvavan kuullessaan takaansa tutut askeleet. Eversti oli taas tullut tarkastamaan hänen työnsä jälkeä. Ed lopetti työskentelyn ja vain seisoi kasvot kirjahyllyyn päin. Eversti aloittakoot vittuilun ensin, hän oli siihen liian väsynyt.

”No, hyvinkö ne pinot liikkuvat?” eversti kysyi vahingoniloisesti.

”Ime persettä”, Ed tuhahti.

”Passaa sekin, jos suostut vaihtamaan työsi siihen.”

”Mitä?” Ed älähti äkäisesti.

”Vaihtokauppaa, Teräs”, eversti sanoi samettisella äänellä joka osittain yökötti, osittain kiinnosti Ediä. Liikaa.

”Melkein mikä vain on parempaa kuin tämä paskahomma”. Ed murisi. Osittain tosissaan, osittain haluten keskustelun päättyä.

”Sehän sopii”, eversti sanoi ja otti Ediä kohti harppauksen nopeudella, joka sai Edin säikähtämään pahoin ja viettämään loppupäivän aivotärähdyspotilaana sotilassairaalassa. Mutta ei se Ediä oikeastaan vaivannut, sillä sairaalasänky oli ehdottoman jännittävä panopaikka.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 23:20:00 kirjoittanut Beyond »
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Ensimmäinen FMA-ficci jonka luen sitten piiiitkään aikaan, mutta tämä oli tuossa niin hyvin esillä, että oli pakko lukea :D

Ensinnäkin otsikko on aivan mahtava, ehdottomasti plussat luovuudesta! Kärpäshärkäilyä kuulostaa oikein kivalta, ja ihan oikealta sanalta :D

Koska itsekin olen tähän haasteeseen osallistunut (= tappelen tämän haasteen kanssa), arvostan todella paljon sitä, miten jotkut oikeasti saavat aikaan hyvää tekstiä lyhyessäkin ajassa. Ja mielestäni tämä on juuri sellaista hyvää tekstiä, jota on ilo lukea. Viimeinen pätkä on ehdoton lempparini, koska siinä alkaa jo tapahtua, mutta oli noita kahta aiempaa ja syvällisempääkin pätkää kiva lueskella.

Sananvaihto tuolla arkistossa oli oikein osuva, kun näitä kahta miettii. Samoin tuo lopetus. Kiitokset illan piristyksestä (:

- Aimtist
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Tämä ficci on ollut ilmestymisestään saakka kommentointilistallani, joten täällä sitä ollaan vihdoinkin. Päädyin tänne otsikon ja taianomaisen Ed/Roy-kirjainyhdistelmän takia, eli nimeäminen oli varsin onnistuneesti tehty. Kirjoitin mielenkiinnosta Googleen kärpäshärkäilyä ja totta tosiaan, sieltä löytyi vain tämä ficcisi. Onnittelut siis hienosta sanasta, kiinnyin tähän oikein kovasti ja taidan vakiinnuttaa tätä käyttöönkin. ^^

Shuffle-haasteen tuotoksia on mielenkiintoista lukea ja yleensä kuuntelen samaa kappaletta lukiessanikin, kuin mitä kirjoittaja naputellessaan. En voi sanoa, että biisit olisivat sopineet saumattomasti tekstinpalasiinsa, mutta tunnelmassa oli jotain samaa kyllä. Adelen kappale sointui parhaiten tuohon kohtaan ja sen teki jonkinlainen kaipuu ja haikeus. Bieberin biisille en voinut kuin nauraa, olen pahoillani. :D

Kuten Aimtist havaitsikin, ficin laatu oli erikoisen hyvä suhteutettuna kirjoitusaikaan. Itse kun yritän kirjoittaa näin nopeasti, saan aikaan vain epämääräisiä sanoja, jotka eivät oikeastaan liity toisiinsa. Tässä oli sen sijaan selvä idea, joka oli kivalla tavalla toteutettu. Ficin parasta antia olivat ehdottomasti Edin ja Royn ajatukset.
Hän kaipasi Terästä päiväänsä. Fyysisesti, henkisesti? Hän ei ollut varma.
Aww, ihme kun Roy tunnusti tuon itselleen. 

Toinen pätkä oli hieman edellistä kömpelömpi, mutta ilahduin valtavasti Alista, joka pääsi myös mukaan. :) Veljillä kun saattaa olla hyviä näkökulmia asioihin, kuten tässä.
Al kääntyi muualle lopettaakseen keskustelun, kuin hänelle olisi tullut mieleen jotain nolostuttavaa.
Ohhoh, muutkin alkavat jo aavistella jotakin, vaikka Ed ei myönnä itselleen yhtikäs mitään. Ehkä hän ei tiedä itsekään mitä tuntee.

Kolmas palanen oli ehdoton suosikkini ihan vain huumorin takia. Hoksasin sitä paitsi lähes virheeksi laskettavan kohdan.
Vaikka hän oli ollutkin kenties hieman tahditon haukkuessaan Everstiä pienimunaiseksi krapulakasaksi...
Eversti pienellä, jos saan päteä hieman. :D Muutenhan tämä kohta oli mahtava ja nauran tälle vielä viikon myöhemminkin.

Dialogi tuntui takkuilevan lopussa hieman, mutta pidin siitä silti. Roy oli erinomaisen IC, ainakin jos headcanonistani puhutaan. Lopetus kruunasi koko ficin, aivan loistava lausahdus, joka tuntui jättävän hieman auki ne mystiset tapahtumat, mutta kuitenkin paljasti kaiken.
Mutta ei se Ediä oikeastaan vaivannut, sillä sairaalasänky oli ehdottoman jännittävä panopaikka.
Kiitos tästä vallan piristävästä ficistä!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 256
  • ava by Auroora
Olen lukenut tän about neljä - viis kertaa, mutta laiskana aina jättänyt kommentoimatta. Paritus ja otsikko vetivät puoleensa ja hyvähän tämä oli.

– tiedän, mitä sitten – sitä sitten – äh.
Logiikka ihan kymmenen kautta kymmenen. Go Roy.

Ed oli pahoillaan että eversti inhosi häntä niin paljon
Ha.

Vaikka hän oli ollutkin kenties hieman tahditon haukkuessaan Everstiä pienimunaiseksi krapulakasaksi, miehen ei olisi tarvinnut komentaaa häntä loppupäiväksi järjestelemään arkistoja.
;D Kenties hieman tahditon joo. Ihanan Edmäistä. (tuolla muuten on pikku typo, komentaassa on yksi a liikaa)

”Sehän sopii”, eversti sanoi ja otti Ediä kohti harppauksen nopeudella, joka sai Edin säikähtämään pahoin ja viettämään loppupäivän aivotärähdyspotilaana sotilassairaalassa.
:DDD

Tämä oli ihana ja piristävä, kiitos. :>
(laadukkain kommenttini ikinä)
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

Surunmurhaaja

  • Arvuuttaja
  • ***
  • Viestejä: 2 618
Oi, kiitos kaikille kommenteista. <3

Aimtist täytyy kyllä myöntää, että sain korjata aika paljon virheitä kun kappale oli lopussa.  Yllättävän luettavaa tästä tosiaan tuli, olen ylpeä itsestäni! :P Yleensä olen maailman hitain kirjoittaja.

Orenji kiva että otsikko miellyttää. Olin ihan varma että se on oikeesti joku valmiiksi keksitty sana, mut ei sit. Saapahan tuntea ittesä luovaksi! Dialogi kieltämättä on vähän takkuavaa, mutta noin pitkään pätkään mikään ihme aikaan suhteutettuna. :D Kirjoitin Everstin ihan tietoisesti isolla tuohon. Ikään kuin korostamaan herra Everstin ylempiarvoisuutta ja Edin mielipidettä sen suhteen. IC-hahmot on periaate ellei toisin mainita, kivaa että onnistuin mielestäsi siinä!

Fenrir, kiva että päätit silti kommentoida! :) Royn logiikka toki on mitä on, juu nou, miehet. Ja Edin tahdikkuus, tykkäsin itsekin kovasti tosta pätkästä minkä lainasit tohon yhteyteen. Krapulakasa... no ehkä. Mutta pienimunainen? Juu hääv nou idea!
« Viimeksi muokattu: 28.01.2014 21:57:22 kirjoittanut Surunmurhaaja »
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 853
  • kiero ja sarkastinen
On ollut tarkoitus kommentoida tätä jo vähän aikaa. Joten. Shuffle on vaikea haaste kirjoitettavaksi (itselleni näköjään kutakuinkin mahdoton), mutta olit onnistunut saamaan suht järkevän kokonaisuuden aikaiseksi siitä, aina hatunnoston arvoinen suoritus.

Huvittavaa ja samalla jotenkin IC miten molemmat kaipaavat toisiaan eivätkä uskalla tunnustaa sitä, ja Roy on tietenkin pakoilulinjalla tehtävien suhteen ja haluaa Edin pois silmistään, poissa silmistä, poissa mielestä, niinhän? Mutta eihän se niin mene.

Viimeinen pätkä oli huvittava kun suusta alkaa lipsahdella sitä mitä oikeasti ajatellaan, ja vielä sairaalasänkyyn päätyivät... hah.

Lainaus
Vaikka hän oli ollutkin kenties hieman tahditon haukkuessaan Everstiä pienimunaiseksi krapulakasaksi
Ah, tää on pakko lainata, koska Edin hienoinen tahdittomuus on vaan <3.

Kiva päivän piristys tämä, kiitoksia. Aina ilo lukea tätä paria. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)