Ensinnäkin haluan kiittää Angelinaa siitä, että se on jaksanut kuunnella minun kipuilua ja valitusta tästä viimeisestä osasta. Toisekseen, pahoittelen jo etukäteen niille, jotka odottivat jotakin super hekumallista ja kiihkeää korkeamman ikärajan kanssakäymistä, sillä pitkän pohdinnan, tekstin muokkauksen ja uudelleen kirjoittamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, etten tahdo rikkoa tämän sarjan tietynlaista seesteisyyttä, rauhaa ja viattomuutta yhtäkkisellä revittelyllä.
Halusin jatkaa viimeisessä osassa tätä hempeää kesäistä tunnelmaa, joka ei tulvi yli äyräiden. Toivottavasti pidätte siispä tästä viidennestä ja viimeisestä osastakin, ja kiitos, kun olette olleet mukana Ronjan ja Pepin matkassa. ♥
Angie, kuinka otettu olenkaan kun saan sinun vitutuskäyrät osoittamaan etelään tällaisella hömpällä. ♥ Ja siitäkin huolimatta, että olen tästä(kin) ficcisarjasta marissut sulle abouttiarallaa sen tuhat kertaa. Valitsin rumban siksi, että se kuulostaa jotenkin peppimäiseltä, mutta että ei mulla kyllä itsellänikään ole aivan täyttä käsitystä siitä, millainen tanssilaji se on! Peppi on tuollainen yolottelija, joten on ihan kivaa kirjoittaa Ronjasta sitten hieman jarruttelevana tekijänä tietyissä jutuissa.
Kiitti kun viittit, piristät aina mun päivää näillä sun kommenteilla. ♥
Fairy tale, oh, voi ei ja kiitos sille, joka tämän sinne tarjolle laittoi! Vai olinkohan se minä itse, en muista!
Ihanaa, että kävit ihan etsimällä etsimässä nuo seppeleeseen kuuluvat kukat, koska pohdin niitä oikeasti ihan luvattoman pitkään kaikkia ihania tunturikasveja googleteltuani! Hmm, mielenkiintoinen näkemys tuo, että Ronja tavallaan pitäisi Peppiä "kaupunkilaisena". Itse en ole asiaa ehkä aivan näin ajatellut, vaan Ronjaa pikemminkin häiritsi ajatus Pepistä tanssimassa Annikan kanssa.
Mutta totta kai Peppi on tottunut aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin Ronja, ja jo se antaa näille hahmoille todella paljon kontrastia ihan arjen tavallisissa puuhissakin. Ihanaa kuulla, että tykkäsit näistä kipaleista, ja kiitos kovasti kommentistasi. ♥
hiddenben, hei! Ronjan mustasukkaisuus kirjoitti miltei itse itsensä, ja hämmästyin siitä ehkä jopa hieman itsekin.
Toisaalta se oli oikein tervetullutkin piirre ja inspiroi osaltaan myös muita tekstejä niin tässä rimpsussa kuin tulevaisuudessakin. Vasikannahkaa Ronjalla ei taida päällään tällä kertaa olla, mutta muuten ulkomuoto kuteineen jääköön lukijan mielikuvituksen armoille.
Kommenttisi sai hymyn huulilleni, kiitos siitä. ♥
Vendela, oh, no mutta ei hätää, koska hyvin olet ehtinyt mukaan ennen tätä seuraavaa ja viimeistä lukua! Luulen, että mustasukkaisuus on toisaalta osa tätä paljon nuorempaa Ronjaa, jolle tällaiset tunteet erityisesti Peppiä kohtaan ovat kovin uusia ja mullistavia. Ronja kun kuitenkin on sydämeltään ryöväri, joka varmasti ajattelee niin, että löytäjä saa pitää...
Kiva kuulla, että tämä tarjosi mukavan hetken aamupalan lomassa! Kiitos kommentistasi. ♥