Title: Rohkelikon toimenkuva
Author: ViiLaIM
Beta: hmm epävirallisesti Beth
Genre: fluffy ja slash
Rating: K-11
Pairing: Seamus/Blaise
Warnings: jonkinsortin ryöväämistä havaittavissa.
Disclaimer: Rowlingin hahmot, en väitä omikseni.
Summary: "Mutta mihin sinä tuota suklaata?"
A/N: Löysin tämän lyhyen tekstin koneeni syövereistä tänään ja melkein yllätyin positiivisesti sen sisällöstä, koska minulla on vain hämärä muistikuva tämän kirjoittamisesta.
Ajattelin jakaa sen nyt teidän kaikkien kanssa. Tämä laittoman lyhyt ja hieman kyseenalaisesti oikoluettu, pahoittelut.
Ja, tykkään kommenteista, olkoot vaikka niitä korjausehdotuksia. "Blaise, olethan varma ettei tänne tule ketään?"
"Joojoo, eikös sinun pitänyt olla rohkelikko, älä stressaa siinä!"
"No huonetoverisi varmaan naulaisivat minut noihin sängynpylväisiin, mikäli tapaisivat minut täältä"
"Kestäisit sen kuin mies"
"Enhän, huutaisin nimeäsi yhä uudestaan, jotta sinun olisi pakko tulla repimään minut alas"
"Saan tuosta jotain sairaita viboja"
"Niin sinun tapaistasi.."
Seamus tyrkkäsi Blaisen istumaan luihuisten seitsemännenvuoden poikien makuusalin ainoalle sohvalle.
"Siihin kuuluvat tuonluokan pervot"
"Miksi sitten vielä seisot siinä?"
"Minähän olen pieni ja puhtoinen rohkelikko"
"Mikäs minä sitten olen?"
"Iso ja paha luihuinen"
"Vain sinulle beibi"
"Jotain rajaa, hävytön"
"Okei, istutko tähän sohvalle jos 'rajoitan vähän'?"
"Voin harkita"
Niimpä Blaise otti kasvoilleen 'olen ensiluokkalainen puuskupuhtyttö ja minulla on vaaleanpunaiset polvisukat'-ilmeensä ja risti jalkansa sievästi. Seamus ei voinut naurunsa lomasta muutakuin istahtaa kuuliaisesti Blaisen viereen.
"Tiesin, että tahdot viereeni"
"Kuudes aistisi on jotenkin häiriintynyt, kultaseni"
"Oi, minäkin sinua"
"Pyhä Merlin, lähden kohta takaisin rohkelikkoon"
"Uskallapa tehdä se, niin se olen minä, joka naulaa sinut sängyn pylväisiin!"
"Uuu, uhkailetko sinä?"
"Mitä vain sinulle, komistus"
Seamus nyrpisti nenäänsä Blaiselle ja alkoi kaivaa koululaukkuaan.
"Mitä etsit?"
"Tätä"
"Suklaata?"
"Hienoa Watson"
"Minusta Zabini sopii etunimeeni paremmin"
huokaus"Mutta mihin sinä tuota suklaata?"
"Ajattelin syödä sitä, ja jos sinä olet oikein kiltisti, saatat saada maistiaisen", Seamus sanoi samalla kuin halkaisi suklaalevystä palan ja nappasi sen suuhunsa.
"No?"
"Mitä no?"
"Saanko minäkin?"
"Oletko muka jotenkin osoittanut kiltteyttäsi?", Seamus kysyi suklaata suussaan.
"En vielä, mutta...", luihuinen aloitti. Hän liu'utti kätensä toisen pojan reidelle ja nojautui virnistäen suutelemaan tätä. Blaise puraisi Seamusta pienesti alahuulesta, jotta tämä raottaisi suutaan. Muutamalla taitavalla kielen liikkeellää Blaise sai varastettua hieman jo sulanutta suklaata pojan suusta. Ennen kuin Seamus kerkesi edes ajatella varkauden estämistä, Blaise vetäytyi suudelmasta ja näytti varsin tyytyväiseltä itseensä.
"Aika pahis"
"Jep"
"Olisin kyllä voinut antaa sinulle ihan omankin palan"
"Oikeastiko?"
"Ihan oikeasti"
"Olet sitten todella huomaavainen"
"Kuuluu rohkelikkojen toimenkuvaan"
"Rohkelikkojen toimenkuvaan ei taida kuulua luihuisten suuteleminen suklaan kanssa"
"Saat tuon kuulostamaan liian häröltä"
"Eikö se sitten ole?"
"Ei"
"Oletko varma?"
"Mjoo"
Blaise kumartui taas suutelemaan Seamusia. Poika virnisti, jos viatonta rohkelikkoa näyttelemällä saisi aina jotakin tälläistä, hän harkitsisi roolin kokopäiväistämistä.