Kirjoittaja: Sudari
Beta: Sacrifice
Ikäraja: Sallittu
A/N: Tällaista sain aikaan, tarkoituksena oli alunperin koittaa raapustaa raapale, mutta sitten pentele venähti enkä jaksanut enää laskea sanoja muokatakseni siitä tupla/triplaraapaleen... :3 Tuolla eräässä kohrassa virke päättyy kysymysmerkkiin, vaikka siihen piste kuuluisikin (mikäli lukion äidinkielen opettajani on nyt oikeassa), sillä kysymysmerkkin tarkoitus nyt on omalla tavallaan korostaa tuota ja se sopi siihen mielestäni paremmin. c:
Olisin iloinen, jos edes joku uskaltaisi kommenttia antaa. :3
Vain sanat merkitsevät
"Vain sanat merkitsevät", hän päättää puheensa. Puheen, jota hänen vaimonsa ei tullutkaan kuuntelemaan hänen paikkansa ammottaessa tyhjyyttään. Mies pakkaa salkkuunsa paperit harmittelematta asiaa sen enempää.
Mies on aina omaksunut asiat nopeasti ja puolustanut uskomiaan asioita vahvasti. Sanat, joilla hän päätti puheensa määräävät hänen toimintaansa kunnes hän löytäisi uuden asian. Hän ei ikinä ole erehtynyt ajattelemaan, että hänen puolustamillaan asioilla voisi olla tummaakin tummempi varjopuoli.
Avain kääntyy tuttuun tapaan kotioven lukossa päästäen loksahtavan äänen, mutta kotona on kovin epätavallisen hiljaista. Ja valot ovat sammuksissa. "Kotona ollaan!" hän huutaa osaamatta epäillä. Epäillä sitä, että kotona ei ole ketään-eikä heidän tavaroitakaan.
"Vain sanat merkitsevät" on ollut pitkään hänen mottonsa, miksi siis turvautua näyttämään jotain elein? Ei suukkoja, ei halauksia, ei edes pienen pieniä hipaisuja. Sanat riittävät vallan hyvin, vaikka ne olisikin esitetty kivinaamio kasvoilla.
Vaan vaimonsa on asiasta toista mieltä ja se käy ilmi keittiön pöydälle jätetystä kirjeestä. Yhteisen liiton merkki, sormus, on jätetty kuoren sisälle. Lapset vaimo on ainakin toistaiseksi ottanut itselleen, myöhemmin asiasta päättäisi oikeus.