"Mä yhä taidan sua rakastaa..." Henkka/ Jasmiina, K-11 | Spurttiraapale III 7/7 Valmis!

[Haruka]

Otsikko: ”Mä yhä taidan sua rakastaa…”
Tekijä: Haruka
Genre: Draama, romance, het, angst
Paritus: Henkka/ Jasmiina
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kiroilua, huumeiden käyttöä, mainintana seksiä ja draamaa
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat minulle ja raapaleiden otsikot niille artisteille, jotka ne omistavat

A/N: ”Nälkäisen kuun” hahmot eivät jättäneet mua rauhaan lomallakaan, vaikka mulla ei olekaan lomaa kovin paljon nyt kesällä. Mun piti päästä myös purkamaan pitkä kirjoitusblokkini, sillä tarkoitus on heinäkuussa haastaa itsensä uudemman kerran kirjoittamaan ”Nälkäinen kuu” uusiksi. Siitä vimmasta syntyivät nämä raapaleet, joissa pääosassa ovat Jasmiina ja Henkka. Otsikko on oma käännökseni Depeche Moden biisistä ”It’s No Good”.


1.Outolintu

Päähahmo: Jasmiina
Yhteenveto: Jasmiina muistelee Henkkaa laulaessaan klubilla
Sanoja yhteensä: 111

Nino keskittyy lähinnä seisomaan DJ-kopissa soittamassa levyjä, kuuntelee toisella korvallaan seuraavaa biisiä, jonka laittaa soimaan. Ja minä vain kuljen klubilla tanssilattian reunalta toiselle mikrofoni kädessäni laulaen. Suurin osa jää tuijottamaan minua, tyttöä, joka ei kuulu klubiympäristöön, vaikka on useasti yrittänyt sopia siihen muottiin, johon hänen paras ystävänsä kuuluu. Siistin toisella kädellä hiuksiani ja oion vaatteitani, joiden pelkäävän repsottavan, paljastavan enemmän kuin laki sallii. En ole täällä iskemässä ketään, en tänään!

Laulussani kietoutuvat toisiinsa menneisyys ja nykyisyys, muistot Nummelasta kotoisin olevasta kundista, jota en ystävieni painostuksesta huolimatta kyennyt unohtamaan. Joskus olen näkevinäni hänet väkijoukossa etsimässä minua kasvoillaan osaksi eksynyt, osaksi surullinen ilme. Ehkä hänen huulillaan käy joskus hymyntapainenkin. Ainakin toivon hänen hymyilevän.

[Haruka]

2.”Minä vihaan sinua. Minä haluan sinua.”

Päähahmo: Henkka
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kiroilua ja mainintana huumeiden käyttö
Yhteenveto: ”Suru on tuntunut ylitsepääsemättömältä sen jälkeen, kun palasin takaisin omille kämpilleni ja olen yrittänyt unohtaa Jasmiinan…”
Sanoja yhteensä: 159

Vajosin ihan vitun alas Jasmiinan heitettyä minut pihalle omasta kämpästään. Tai voinko edes sanoa, että Jasmiina heitti minut ulos, sillä hänen kämppiksensä Emilia oli siinä mukana?

Sen päivän jälkeen olen vain notkunut asunnollani kitara sylissäni ja kironnut itseäni. Päässäni on takonut Emilian nalkuttavat sanat, miten Jasmiinan olisi ollut parempi ilman minua. Mistä vitusta ne oikein saivat tietoonsa sen, että käytän? Löysivätkö ne käytetyt neulat Jasmiinan sängyn alta, sätkät, joita polttelimme yhdessä Jasmiinan huoneen avoimesta ikkunasta puhaltaen savua toistemme kasvoille toisinaan?

Parin päivän aikana ei ole edes mieli tehnyt vetää sitä roinaa, vaikka olen tehnyt niin sydänsurujeni vuoksi aiemmin. Jos en ole soittanut, purkanut mieltäni musiikkiin, olen katsellut Jasmiinan kanssa ottamiani kuvia. Niissä näytän onnelliselta. En edes muista, olinko koskaan Nummelassa asuessani niin onnellinen kenenkään tytön tai pojan kanssa niin kuin olin Jasmiinan kanssa.

Suru on tuntunut ylitsepääsemättömältä sen jälkeen, kun palasin takaisin omille kämpilleni ja olen yrittänyt unohtaa Jasmiinan helvetin huonolla menestyksellä. Kunpa saisin ne menetetyt päivät vielä takaisin.

[Haruka]

3. Lohtu

Paritus: Nino/ Jasmiina
Ikäraja: K-13
Varoitukset: Mainintana seksiä ja kiroilua
Yhteenveto: Nino suostuttelee Jasmiinan klubi-illan päätteeksi kämpilleen
Sanoja yhteensä: 261


Savuiselta klubilta poistuttuamme mieleni on sumuinen. Aivan kuin olisin polttanut pilveä, vaikka en ole koskenut mihinkään alkoholia väkevämpään lähes kuukauteen.

Nino taluttaa minua käsipuolessaan, kehuu lauluääntäni, mutta en ole puhetuulella enää siihen aikaan yöstä. Yllättäen tunnen Ninon kasvot kiinni omissani, hänen rohtuneet huulensa omillani. Ja kun suudelman jälkeen erkanemme toisistamme, mielessäni on vain yksi ajatus: Mitä vittua olen oikein tekemässä?

”Onko tää susta ok?” Nino kysyy minulta hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Miten niin?” ihmettelen, johon Nino täydentää:
”No, kun mä kuulin joskus aiemmin Emilialta, että sä olisit kiinnostunut musta siinä mielessä.”
”Ai, se... Se oli silloin ennen kuin Henkka tuli kuvioihin”, muistan, vaikka mieleni tekisi vain unohtaa koko tilanne ja se, miten paras ystäväni naureskeli ihastukselleni.
”Mut mitä seuraavaksi?” Nino uskaltaa kysyä.
”Meinaatko sä, että sä vaan, vittu, haluat mut yhdeksi yöksi ja sitten ei mitään?” tivaan mustahiuksiselta kundilta, joka on aina muistuttanut nuorempaa versiota Robert Smithistä, The Curen solistista.

Nino pudistaa päätään, katsoo minua vihreänharmailla silmillään ja suutelee uudemman kerran. Hänen suudelmastaan vaistoan, että hän haluaa lohduttaa minua, auttaa minua unohtamaan Henkan, jota en ole saanut mielestäni koko sinä aikana. En ole saanut mielestäni, vaikka olen yrittänyt pysytellä kuivilla niistä helvetin aineista, joihin häneen tutustumisensa sai minut retkahtamaan.

Nino saa minut suostuteltua yöksi kämpilleen, riisuu vaatteeni ja antaa minun takertua hänen hiestä nihkeään vartaloonsa kuin hukkuva viimeiseen ajopuuhun. Puren hänen kaulaansa, merkitsen hänet, vaikka en sillä hetkellä halua omistaa ketään. Ninon silmien utuinen hehku syöpyy mieleeni nukahtaessani kiinni ihoon, joka on toisenlainen kuin Henkan: karvaton ja valkoinen kesähelteistä huolimatta, kun Nino suojaa itsensä pitkähihaisilla paidoilla. Eikä hänellä ole arpia, kuten Henkalla.

[Haruka]

4. Ilman sinua ei ole minua

Päähenkilö: Henkka
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Mainintana tupakka ja alkoholi
Yhteenveto: ”Onko enää missään mieltä, jos Jasmiina ei palaa takaisin luokseni?”
Sanoja yhteensä: 100


Stereoni toistavat vuoron perään Placebon ”Without You I'm Nothing”-albumia sekä Depeche Moden sinkkukokoelmaa. Jasmiina kuunteli kanssani niitä samoja levyjä viettäessäni aikaa hänen luonaan.

Rupesin käymään vieroituksessa, vaikka epäilin, onko siitä mitään hyötyä. Onko enää missään mieltä, jos Jasmiina ei palaa takaisin luokseni? Joskus olen kulkenut niitä katuja, joita kuljimme yhdessä Jasmiinan kanssa, raahauduimme hänen kämpilleen nukkumaan ja herättyämme sytytin tavallisesti sätkän. Nyt en voi tehdä enää niin. En voi ottaa edes alkoholia pystyäkseni olemaan hyvä esimerkki muille vieroituksessa oleville.

Äitini soittelee toisinaan, pyytää minua Nummelaan käymään. Tietävätköhän vanhempani, mihin olen joutunut, vaikka en ole kertonut heille koko totuutta nykyisestä tilanteestani?

[Haruka]

5. Elokuun kruunu

Päähenkilö: Jasmiina
Ikäraja: S
Yhteenveto: Jasmiina purkaa mieltään
Sanoja yhteensä: 138

Niiden hullujen vuosien jälkeen muutimme Emilian kanssa Kalliosta pois. Emilian mielestä se oli parempi minulle. ”Sä vahvistut, kun me päästään pois sieltä rappion ilmapiiristä”, hän oli sanonut minulle ja kiusoitellut minua edelleen Ninon vuoksi. Tiesikö Emilia, mitä välillämme oli tapahtunut, vaikka en ollut puhunut yhteisestä yöstämme Kaivopuiston asunnossa mitään?

Nino kävi toisinaan uudessa asunnossamme. Hän pyysi minulta suomenkielistä konemusiikkia, mutta en uskaltanut luvata onnistuvani tekemään sellaista, en, vaikka hän sanoi toimittavansa minulle valmiit taustat. Hänen lähdettyään kuuntelin CMX:ää ja avasin tietokoneeni. Päätin päästää luovuuteni valloilleen, kun kuuntelin ”Elokuun kruunua” ja muita melankolisia, kauniita kappaleita, jotka toivat mieleeni Henkan.

Mietin, mahtoiko Henkka asua enää Kalliossa? Vai oliko hän edes elossa? Niiden mietteiden pohjalta kirjoitin laulumuodossa ylös kaiken, mitä tunsin yhä häntä kohtaan. Päätin, että laulaisin kyseisen tekstin Depeche Moden ehkä kauneimman biisin päälle, vaikka muut naureskelisivat ja pudistelisivat päätään.

[Haruka]

6. ”Melkein pohjaan vajosin...”

Paritus: Henkka/ Jasmiina
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Vähäistä kiroilua
Yhteenveto: Henkka tapaa Jasmiinan klubilla ja kuulee tämän laulavan
Sanoja yhteensä: 178

Lady Moonissa on kuuma ja tunkkainen ilma, kokolattiamatot saavat minut tuntemaan oloni todella tukkoiseksi. Mietin, miksi vitussa minun oli pakko lähteä tänne. Kai siksi, koska en ole päässyt eroon menneisyydestäni ja haluan nähdä sen kundin, jonka perään Jasmiina kuolasi ennen minua. En tosin käsitä, mitä tyttö edes näki siinä goottikundissa, joka oli The Curen Robert Smithin irvikuva, ihan helvetin epäonnistunut kopio kyseisestä herrasta nuorempana.

Syntikkapop ei kuulosta tutulta korvaani, vaikka yritän saada paikoitellen sanoista selvää, katson tanssilattialla keinuvia ihmisiä kuin  yrittäen löytää tuttuja heidän joukostaan. Ja sitten yllättäen erotan tutun, kauniin ja surullisen laulumelodian: Depeche Moden ”It's No Goodin” unenomainen tausta.

Mutta sanat, jotka kuulen taustan päälle laulettavan, ovat selvää suomea:

”Kun sinut siinä nään,
en tiedä, mitä oikein sanoisin.
Kun jouduit lähtemään,
mä melkein pohjaan vajosin...

Oon eksyksissä,
en tiedä, missä.
Siniset silmäs mua tuijottaa.
Järkeni kieltää,
vaik' sydän tietää:
Mä yhä taidan sua rakastaa...”

Ja ääni, joka laulaa on ihan helvetin tuttu. Kääntyessäni äänen suuntaan, huomaan Jasmiinan, joka on pysähtynyt tuijottamaan minua laulaessaan. Sydämeni takoo rajusti. Miten saatoin unohtaa, että tyttö, jota rakastin, on noin hyvännäköinen?

[Haruka]

7. Toinen mahdollisuus

Paritus: Henkka/ Jasmiina
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Mainintana huumeet
Yhteenveto: ”Mä tulin tänne kysyäkseni, tahtoisitko sä yrittää uudemman kerran mun kanssani…”
Sanoja yhteensä: 206

Yritän olla nieleskelemättä kyyneliä, jotka kirvelevät silmäkulmissani itsepintaisesti. Päässäni ei ole yhtäkään järkevää ajatusta. Ei, vaikka olin yrittänyt miettiä valmiiksi, mitä sanoisin Henkalle, joka seisoo nyt edessäni muuttuneena miehenä. Hän oli turvonnut muodottomaksi, mutta syytä siihen en tiennyt.

”Kiitos”, Henkka sanoi hetken katseltuaan minua.
”Mistä hyvästä?” ihmettelin ja olen välittämättä Ninosta, joka yritti huutaa minulle jotain DJ-pöydän takaa.
”Tosta äskeisestä biisistä”, Henkka selitti. Nyökkäsin hänelle; koin velvollisuudekseni kirjoittaa kyseisen tekstin, jotta se ei olisi jäänyt häiritsemään minua enempää.

Hain meille lasilliset vettä. Henkka kyseli, oliko meininki Kalliossa juuri muuttunut hänen muutettuaan Espoon puolelle Lintuvaaraan. Kerroin, että olimme Emilian kanssa muuttaneet Viikkiin, joten en osannut sanoa Kallion nykyisestä meiningistä mitään.

”Sä vissiin kaipaat mua yhä?” Henkka kysyi sitten.
”Niin kaipaan”, uskalsin viimein myöntää pitkätukalle ääneen ja kysyin, ajatteliko hän itse samaa minusta.
”Mä tulin tänne siksi, koska halusin kysyä, tahtoisitko sä yrittää uudemman kerran mun kanssani”, Henkka kertoi.

Annoin katseeni kiertää ympäri klubia, katsoin Ninoa, ennen kuin vastasin:

”Jos sä oot päässyt eroon aineista, niin enköhän mä uskalla antaa sulle uuden mahdollisuuden.”

Henkka kumartui suutelemaan minua ennen kuin kertoi olleensa vieroituksessa. Halusin uskoa hänen sanojaan, hänen hellään, kaipausta täynnä olevaan suudelmaansa. Lähdimme yhdessä Viikkiin ja annoin hänen opettaa minulle, miltä tuntui saada takaisin menettämänsä vuodet, rakastamansa ihminen.