Otsikko: Yleinen suhteellisuusteoria
Kirjoittaja: Demeter
Paritus: kertoja/Pinja, Pinja/Jukka
Tyylilaji: romantiikka, angsti
Ikäraja: K-11
Sanamäärä: 2 x 200
Varoitus: viittauksia seksiin
Disclaimer: hahmot on minun, lopun kursiivikohtaus on wikipediasta ongittu tieto.
A/N: Sain Raapalekaivo-haasteesta Mortilta tällaisen idean, ja kun lähdin kirjoittamaan tekstiä hetki sitten, se syntyi kuin itsestään. Osallistuu myös Femme10-haasteeseen. Tää on niitä superharvinaisia kertoja kun kirjoitan minä-muodossa (hui!) ja yleensäkin femmeä, mutta hauskaa oli silti! Toivottavasti luette, toivottavasti kerrotte mielipiteen, arvostaisin kovasti. ♥
Yleinen suhteellisuusteoria
HUHTIKUUPinja seisoo lammen rannalla kypsän luumun värisissä alushousuissa. Hänellä ei ole päällään mitään muuta, käsivarret roikkuvat sivuilla, eivät edes yritä peittää rintoja. Siellä tuulee, lammen jää on säröillyt ja Pinjan varpaiden välissä oleva hiekka on vielä pakkasyön jäljiltä kohmeinen. Voin nähdä hänen kehonsa värähtelyn täältä saakka. Pinja on sekaisin. Ja minä tunnen hänet, näen hänen ajatuksensa kuvina päässäni.
Jukka ei tiedä meistä mitään.
*
Kun Pinja palaa sisälle, kiedon hänet vilttiin. Hän puhuu painavasta mekosta, jonka pettävä jää on imenyt nieluunsa. Hän puhuu uppoamisesta, kadotuksesta, ikuisuudesta, hän puhuu planeetoista ja kiertoradoista. Pinja sanoo olevansa Merkurius, sen sisus on raskasta metallia, niin hän on lukenut. Minä olen kuullut tämän kaiken jo monta kertaa; miten Merkurius on kaikista planeetoista Aurinkoa lähimpänä, kuinka sen nimi juontaa jumaluustarustoihin ja tarkoittaa varkaiden ja matkaajien jumalaa. Mutta ennen kaikkea, se kaikista tärkein kohta: Merkuriuksella ei ole kuita.
Mutta kumpi meistä sitten on varas, kumpi on Maa ja kumpi se puuttuvaa kuu? Tiedän kumpi minä haluan olla, mutta tiedän myös Jukan ajattelevan samalla tavalla. Me molemmat olemme Maa, minä haluan tehdä Jukasta kuun. Ainoa eroavaisuus lienee se, ettei Jukalla ole aavistustakaan mikä merkitys planeetoilla on Pinjan elämässä.
Minä tuuditan häntä sylissäni kuin lasta. Meidän sormemme sotkeutuvat toisiinsa.
TOUKOKUUIstumme kauppahallin viereisellä penkillä, Pinja työntää kokonaisen kirsikan punattujen huultensa väliin ja katsoo minua ilkikurisesti. Muistutan itseäni siitä, että tämä kaupunki on pieni, monet näistä ihmisistä tuntevat veljeni ja Pinjan. Jukka ja Pinja ovat täydellinen pari, niin, muiden silmissä. Ne muut eivät tiedä Pinjan suutelevan Jukan siskon huulia muilta salaa.
Vaikka kiusaus on suuri, minä vältän sen. Minä en nojaudu kirsikkaa vasten, en varasta sitä huulteni lomaan, en härnäten työnnä sitä kielelläni Pinjan suuhun. Sanon että hän on suloinen hölmö, ja niinpä hän pureskelee kirsikan ja sylkäisee kiven rasiaan. Eikä kukaan edes aavista Pinjan nukkuvan lakanoissani kun Jukka on poissa, eivät tiedä minun sormieni koskevan hänen häpyään useammin kuin isoveljeni.
*
Minä olen Aurinko, minä olen Aurinko, minä olen Aurinko.Tämä on uusi mantrani, ja pikkuhiljaa Pinjakin uskoo sen. Hän kietoutuu sormieni ympärille, värähtelee kauniimmin kuin kukaan muu, hänen hengityksensä rytmittyy käteni liikkeen tahtiin, hänen kyntensä nipistävät niskaani.
Miksi minulta meni niin kauan ymmärtää, etten sittenkään ole Maa? Entä Jukka? Milloin hän ymmärtää jo hävinneensä minulle, käsittää, ettei ole merkitystä vaikka hän olisi niin maan perkeleen hieno Maa, sillä niin kuin Pinja on lukenut:
Auringon läheisyys vaikuttaa Merkuriuksen rataan niin voimakkaasti, että radan laskemisessa tarvitaan yleistä suhteellisuusteoriaa.Minä olen Aurinko.