Nimi: Ystävänpäivälahja
Kirjoittaja: Ales
Beta: Onkonälkä
Ikäraja: S
Paritus: Pieni Dramione
Tyylilaji: Varmaankin pieni fluffy / romance
Summary: On ystävänpäivä, ja rehtori Dumbledorella on suunnitelmia päivän varalle.
Disclaimer: J.K.n hahmot. En saa korvausta.
A/N: Tää tulee nyt vähän myöhässä, mutta eipä se mitään. Teki mieli kirjottaa ystävänpäivään liittyvä ficci ja parituksena tietysti Dramione, vaikkakin tässä se on enemmän lukijan varassa, näkeekö tässä paritusta vai ei.
Ystävänpäivälahja
Hermione, Harry ja Ron kävelivät kohti Suurta salia, jonne rehtori Dumbledore oli koko koulun kutsunut. Oli neljästoista päivä helmikuuta, eli ystävänpäivä. Ympäri käytäviä oli ripoteltu erilaisia koristeita, haarniskoilla oli kukkakimput käsissään, katosta roikkui sydämiä ja muita koristeita, soihtujen liekit oli muutettu vaaleanpunaisiksi ja kaikkea muuta. Riesu yritti tietysti parhaansa mukaan tuhota koristeluja, mutta räyhänhenkeä oli uhkailtu Verisellä paronilla. Räyhänhenki teki pieniä muutoksia koristeluihin toivoen, että ei jäisi kiinni. Mutta kukapa ei huomaisi kirkuvia koristesydämiä, jotka solvaavat loukkauksia ohikulkijoille?
Kolmikko astui sisään Suureen saliin, joka oli myös koristeltu. Katosta leijaili pieniä vaaleanpunaisia sydämiä ja hileitä. Hermionelle tuli väkisinkin mieleen se vuosi, jona Lockhart oli opettamassa Tylypahkassa ja koristeli Suuren salin ystävänpäivää varten. Olihan se söpöä, mutta rajansa kaikella.
Hermione, Ron ja Harry menivät istumaan Rohkelikon pöytään lähelle opettajia. Rehtori Dumbledore supisi parhaillaan jotakin professori McGarmiwan korvaan, Kalkaros näytti lievästi pahoinvoivalta ja professori Verso hymyili iloisesti jutellessaan Lipetitin kanssa. Punurmio ei ollut, kuten yleensäkkään, paikalla. Hagrid huiskutti kolmikolle iloisesti ja vinkkasi silmää.
Rehtori Dumbledore nousi seisomaan ja McGarmiwa kilisytti lasia lusikalla.
”Hyvää ystävänpäivää oppilaat! Olette varmaan huomanneet koristeet, joita löytyy ympäri koulua. Meillä on teille tänä vuonna erityinen tehtävä koskien ystävänpäivää. Teidät on jaettu arvonnalla pareiksi, jotka kohta kerromme ääneen. Teidän tulee tämän päivän aikana valmistaa parillenne ystävänpäivälahja! Tunnit on peruttu, jotta saatte aikaa ja rauhaa valmistaa yllätykset. Lahja annetaan parille täällä, suuressa salissa kello kahdeksan illalla. Nyt tupalaiset kokoontukaa oman tuvanjohtajanne luo, joka kertoo parinne, joten olkaapa tarkkoina!” Dumbledore istuutui hymyillen tuolilleen. Rohkelikkolaiset kerääntyivät McGarmiwan luokse, joka katsoi heitä pieni hymynhäivä huulillaan.
”Noniin, nyt jaamme parit. Hermione Granger ja Draco Malfoy, Harry Potter ja Cho Chang, Ron Weasley ja Padma Patil, Fred Weasley ja Angelina Johnson, George Weasley ja Parvati Patil, Seamus Finnegan ja Susan Bones...” Lista jatkui vielä pitkään. Draco Malfoy, miksi juuri hän? Eikö kukaan muu? Hermione puuskahti ja katsoi ystäviään. Harrykaan ei näyttänyt kauhean tyytyväiseltä pariinsa, ja Ron valitti kuten yleensä. Ron sai ihan mukavan parin ja Harrykin ihan siedettävän. Hermione yritti kuitenkin ajatella positiivisesti. Olihan kuitenkin ystävänpäivä, ja kaikki piti ottaa huomioon tasavertaisesti. Hermione pohti kuumeisesti, mitä hän tekisi Malfoylle.
Pian McGarmiwa päästi oppilaat pois. Hermione katseli ympärilleen salissa, ja huomasi Malfoyn seisomassa lähellä Severus Kalkarosta nyrpeä ilme kasvoillaan. Hänelle oli ilmeisesti selvinnyt, että hän joutuu tekemään Hermionelle ystävänpäivälahjan. Ajatus nauratti Hermionea.
Aulassa Hermione hyvästeli Harryn ja Ronin ja suuntasi kirjastoon. Moni oppilaista oli suunnannut sinne etsimään ideoita lahjoja varten. Hermione nappasi muutaman hyödylliseltä vaikuttavan kirjan ja istahti vapaaseen nojatuoliin. Hän selaili kirjoja, mutta ei löytänyt mitään, joten heivasi kirjat pois ja otti mukavan asennon nojatuolissa. Hermione katseli muita oppilaita ja huomasi yhdellä pojalla kauniin hopeakorun. Hermione sai idean, pomppasi ylös ja lähti suunnistamaan kohti Suurta salia.
Suureen saliin oli ilmestynyt pöytiä, josta löytyi tarvikkeita lahjoja varten. Hermione katseli pöytiä, mutta ei löytänyt etsimäänsä, joten hän päätti lähteä käymään opettajien huoneessa. Hermione hyppelehti matkan ja häntä hymyilytti ajatus valmiista työstä, siitä tulisi upea!
Hetken kuluttua Hermione koputti ovelle ja pian Lipetit avasi oven.
”Hei Hermione, voinko auttaa?” Lipetit kysyi hymyillen.
”Hei professori Lipetit, etsin McGarmiwaa, onko hän täällä?”
”Pieni hetki, minä vilkaisen”, Lipetit vastasi ja kääntyi takaisin huoneeseen. Hermione kuuli Lipetitin sanovan jotain, ja pian ovella olikin professori McGarmiwa.
”Niin Hermione?”
”Hei professori, osaisitko kertoa, mistä voisin saada vähän hopeaa? Se tulisi siihen ystävänpäivälahjaan.” McGarmiwa mietti hetken hiljaa ja silmäili Hermionea.
”Minun työhuoneessani saattaa olla vielä jäljellä, käydään katsomassa.” McGarmiwa sulki huoneen oven ja lähti kävelemään kohti työhuonettaan Hermione vanavedessään.
McGarmiwa avasi työpöytänsä laatikon ja nappasi rullan, jossa oli hopeanauhaa. Hän ojensi loppurullan Hermionelle.
”Enempää minulla ei tällä hetkellä ole. Voit käyttää loput, ole hyvä”, McGarmiwa sanoi ja ojensi rullan Hermionelle, joka kiitti hymyillen. Tyttö lähti Rohkelikkotorniin itseensä tyytyväisenä. Lahjasta tulisi upea, Malfoykaan ei voisi sitä kieltää!
Hermione istahti sängylleen ja otti taikasauvansa esiin. Hän mutisi loitsun ja osoitti hopeanauhaa, joka alkoi muuttaa muotoaan. Se leveni ja kasvoi pituutta, ja yhdistyi rannerenkaaksi. Rengasta kiersi yksi iso käärme. Se oli kuin tehty Malfoylle, sitä ei voinut kukaan kiistää. Hermione hymyili iloisesti, paketoi lahjan ja laittoi sen laukkuunsa. Hän asteli kevein askelin alas Rohkelikkotorniin, jossa Ron ja Harry istuivat hiljaisina.
”Hei pojat. Oletteko jo keksineet mitä annatte lahjaksi parillenne?”
”En”, Ron sai happamesti.
”En minäkään”, Harry puuskahti ja valahti alemmas nojatuolissaan. Hermione pudisti päätään.
”Menkää vaikka kirjastoon, sieltä voi löytyä ideoita.”
”Kirjasto on sinun paikkasi, ei meidän.” Ron tiuskaisi ja asetti kätensä puuskaan. Hermione ei vastannut mitään, vaan lähti pois tornista. Kiukutelkoot.
Hermione istui Harryn ja Ronin viereen Suuressa salissa. Kello oli melkein kahdeksan, ja pian olisi aika jakaa lahjat. Ron näytti edelleen erittäin nyrpeältä, mutta Harry näytti piristyneen.
”No, saitteko lahjat valmiiksi?” Hermione kysyi pojilta. Harry nyökkäsi ja näytti pientä pakettia. Ron ei vastannut mitään, nojaili vain kättään vasten. Olkoot.
Kello löi kahdeksan ja Dumbledore nousi seisomaan. McGarmiwa kilisytti taas lasia. Suuri sali hiljeni ja katseet kääntyivät rehtoriin.
”Hei oppilaat. Toivottavasti olette saaneet lahjat valmiiksi, sillä nyt on aika jakaa lahjat. Hakeutukaa oman parinne luokse, esittäytykää, jos ette tunne toisianne, ja antakaa lahjat ja kiittäkää”, Dumbledore sanoi painottaen viimeistä sanaa. Oppilaat nousivat ylös ja lähtivät etsimään parejaan. Hermione katseli ympärilleen salissa ja etsi vaaleahiuksista poikaa. Pian hän huomasikin tämän ja lähti luovimaan tietä ihmisjoukossa. Hermione pysähtyi Malfoyn viereen, ja ojensi paketin hänelle hymyillen.
”Ole hyvä Draco.” Kuullessaan etunimensä lausuttavan pojan ilme muuttui koppavasta ärtyneeksi.
”Kiitos”, Draco sanoi ja ojensi vuorostaan paketin. ”Ole hyvä Granger.”
”Kiitos.” Hermione avasi paketin ja sieltä vierähti pronssinen sormus, jossa oli pieni kristalli keskellä. Se oli kaunis ja kuvasti omalla tavallaan Rohkelikkoon kuulumista. Hermione henkäisi ja kohotti katseensa Dracoon, joka avasi juuri omaa pakettiaan.
”Tämä on upea, kiitos Draco”, Hermione sanoi hymyillen ja pujotti sormuksen sormeensa. Hermione katseli, kun poika avasi oman pakettinsa ja otti korun esille. Hermione hymyili Dracolle ja jätti pojan tutkimaan korua.
Hermionea hymyilytti, sillä hän huomasi Dracon pujottaneen korun ranteeseensa.