Title: Tarinoiden riemusta, tekstin rikkaudesta
Author: Iloinen Sipuli
Rating: S
Summary: Kauan eläköön tarinat! Hurraahuuto teksteille ja sanoille, kaikelle kielen kauneudelle! Hurraahuuto todellisuudelle, jonne käy käynti vain sanojen takaa! Kunnia maailmojen runsaudelle, katsokaa kuinka me elämme uudelleen ja uudelleen. Ettekä te meitä ymmärrä, voi kuinka säälinkään teitä.
A/N: Tämä teksti on syntynyt kauan sitten keskellä Ruotsin maaseutua, peltojen ympäröimänä, auringon paistaessa vasten telttakangasta, ruutupaperin palaselle taskusta löytyneellä kynällä. Inspiraationsa se on saanut silkasta riemusta tarinoiden runsaudesta, ja ärtymyksestä niitä kohtaan, jotka meitä pilviinkurottelijoita ja rinnakkaistodellisuuksissa eläjiä paheksuvat. Tarkoituksena ei ole sen enempää eikä vähempää kuin nauttia ja fiilistellä tarinoiden ilosta, ja paheksua vuorostaan niitä, jotka eivät meitä ymmärrä. Varoitan, menee välillä jopa karrikoinnin puolelle.
Tunnistatko itsesi tarinoiden rakastajien joukosta? Olkaa hyvä, lukekaa, nauttikaa ja kommentoikaa! Fandomit for the win!
”A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one.”
-George R.R. Martin
Minä olen kaikkia muita rikkaampi.
Maailmani on monin verroin avarampi.
Lopettakaa väheksyminen, näen paljon enemmän kuin te kaikki muut.
Tule takaisiin tähän todellisuuteen, sanovat. Miksi pitäisi? Ettekö näe, miten paljon enemmän saan? En ole poissa täältä. En ole poissa sieltä. Olen monessa todellisuudessa. Olen kaikkia muita rikkaampi.
On turhaa jäädä tarinoiden äärelle, sanovat. Mutta minne muuallekaan? Te kapeakatseiset houkat, jotka tyydytte vain yhteen elämään! En minä elä vain kerran. Elän monesti. Jokaisessa tarinassa, aina uudestaan ja uudestaan.
Millainen tarinoiden rikkaus ympärillämme onkaan, millainen maailmojen paljous! Miksi väheksyä niitä? Tarinat vievät meidät kaikkialle. Miksi elää vain kerran, kun voi elää monesti? Voi sukeltaa uusiin seikkailuihin, nähdä kauneus kaikkialla. Emmekä ole pakenemassa tästä maailmasta, vaan päinvastoin, saamassa lisää, lisää, lisää.
Ei meillä ole vain yhtä elämää, vain yhtä maailmaa. Avartakaa katseenne ja nähkää sekin kauneus, joka on sanojen takana. Sekin kauneus, johon ette pääse käsiksi. Loppujen lopuksihan teillä on oikeastakin todellisuudesta yhtä paljon jäljellä, kuin mistä tahansa fiktiivisestä. Jo seuraavana päivänä todellinenkaan muisto ei ole sen kummempi, kuin yksikään kaunis uni. Ainoastaan ajatus. Kaunis mielen sisäinen todellisuus siivittämässä kulkua.
Heittäydyn mukaan tarinoihin, sukellan uusiin maailmoihin, haluan lisää. Haluan nähdä senkin, mitä ei silmillä näe, senkin, minne on käynti vain sanojen takaa. Haluan nähdä kaikkialla uutta elämää. Ja otan siitä kaiken irti. Puhukaamme tuntikausia, spekuloikaamme, miettikäämme, analysoikaamme. Sillä miksi emme tekisi niin? Heittäytykäämme, kun siihen on mahdollisuus. Maailma on niiden, jotka avaavat silmänsä kaikelle, katsovat sinnekin, minne muut eivät edes viitsisi vilkaista, sinnekin, missä näkyy näkyvän pelkkää pimeää.
Ja tarinoista peilaan itseäni. Tekstin takaa olen löytänyt sen, mitä haluan. Ihana löytämisen riemu, uudestaan ja uudestaan. Tarinat meitä yhdistävät. Sitä onnellisuuden määrää, kun saa kertoa ja näyttää kaikille: tästä minä pidän, tätä minä haluan, tätä minä olen. Paikka maailmassa löytyy toisen maailman kautta. Kuinka loistava keksintö se onkaan, sillä ei tätä maailmaa kukaan tunne samalla tavalla kuin toinen, mutta ne muut me kaikki yhdessä. Niin, yhdessä! Yhdessä, yhdessä!
Tiedän, mitä rakastan, ja miksi en rakastaisi? Miksi pilaisitte iloni, mistä syystä? Mitä muka häviän? Ei, en häviä, vaan voitan. Saan vain lisää sieltä, minne muut eivät uskalla katsoakaan. Osaan rakastaa, osaan nauttia. Osaan löytää uusia tarinoita, enkä pelkää jäädä niihin, en pelkää jatkaa niitä. Jatkaa, jatkaa, loputtomiin. Vaikka avaisin jo silmäni, miksei tarina jatkuisi? Kuka estää? Olkoon sekin osa tätä maailmaa, rinnakkaismaailma. Ei köyhdyttämässä, vaan rikastuttamassa. Ei viemässä vaan antamassa lisää.
Kaikkia muita katsoessani mieleni valtaa sääli: miksi nuo kulkevat pää kumarassa? Miksi tyytyvät vain yhteen harmaaseen todellisuuteen, miksi halveksivat meitä pilviin kurottelijoita? Miten paljon he menettävätkään vain kuvitellessaan olevansa meitä viisaampia, ylempänä, rationaalisempia, sivistyneempiä. Ahdasmielisiä, sanon minä. Miksi kaikki pitäisi aina nähdä uhkana? Miksei voi uskaltaa nähdä mahdollisuutena? Suurin maailma on niillä, jotka ovat itse avarampia, eniten mahdollisuuksia niillä, jotka uskaltavat itse nähdä ne. Rikkaimpia ovat ne, jotka osaavat itse rikastuttaa ympäristönsä avaamalla silmänsä kaikelle.
Joten, älkää kieltäkö kun heittäydymme välillä toiseen maailmaan, älkää paheksuko, kun haluamme ottaa siitä kaiken irti. Älkää väheksykö meitä, te järkeviksi ja kypsiksi itseänne kutsuvat, kun puhumme jostain, mitä te ette ymmärrä. Säälin teitä, kun ette ymmärrä!
Meillä on tarinoita loputtomiin, eikä yksikään tarina koskaan lopu. Siksi ne eivät ole vain tarinoita, vaan kokonaisia maailmoja. Omia ulottuvuuksiaan, yhtä loputtomia kuin itse maailmankaikkeus. Ja kaikki yksin meille. Voi kuinka nyt katsonkaan teitä alaspäin, teitä, jotka tyydytte pää kumarassa vain yhteen harmaaseen maailmaan, kuvitellen olevanne järkeviä ja viisaita. Mitä teille loppujenlopuksi jää käteen järkevästä ja rationaalisesta suhtautumisesta? Vain menetyksiä. Ylpein askelin kävelette kokonaisten elämien ja maailmojen ylitse. Elämien, joista jokainen voisi olla myös osa teitä, ja jonka jokaisen kiellätte alempiarvoisempana, vähäisempänä ja halveksuttuna.
”Sulje se kirja ja palaa todellisuuteen.”
”Älä jaksa, turha puhua, turha miettiä.”
”Hei, ei sillä ole mitään väliä, sitä ei ole oikeasti olemassa.”
”Nörtti.”
”Lapsellinen.”
”Hei, ei sillä ole mitään väliä, sitä ei ole oikeasti olemassa.”
”Turhaa, tuo on niin turhaa, turhaa, turhaa, turhaa, turhaa, turhaa, turhaa…”
Kuka tässä on turha?
Tämä on maailma. Älkää kieltäkö, älkää halveksuko, kun meillä on koko maailma. Avatkaa sanat, löytäkää rakkaus, tuhotkaa ennakkoluulot. Tervetuloa elämään, uskaltakaa ottaa askel. Tai vähintäänkin jättäkää meidät rauhaan mutta samalla muistakaa, jokainen sekunti on menetys.
Teen tarinoita itse, lisää ja lisää, uusia ulottuvuuksia toisensa jälkeen, kokoajan, kaikki minulle. Enkä häviä mitään, kaikki tulee kaupan päälle, vain rikastuttamaan tätä todellisuutta. En elä vain kerran. Elän monesti. Minä olen kaikkia muita rikkaampi.
Silmät auki maailma näyttää niin paljon kauniimmalta.
”Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?
-Dumbledore