Name: Yötön yö ja Suklaasilmien helvettiAuthor: Siunsäe
Genre: romance, het, drama
Ikäraja: K-11
Paring: Silja/Sakke
Varoitukset: väkivaltaa, kiroilua, alkoholia...
Summary: Kun 15 nuorta kerääntyvät yhdessä juhlimaan juhannusta lomamökille, draamaa on tietysti luvassa. Harmi vain, että juuri mä jouduin keskelle sitä kaikkea.
Jostain syystä en tuntenut minkäänlaista mustasukkaisuuden pistosta. Mua vaan nauratti. Varmaan tiesin jo silloin, ettei tämä voinut päättyä kuin tosi huonosti.A/N: Tämä ficci valmistui lähes ajallaan (sen julkaisu kuului HeHe-tavoitteisiini), ja onneksi deadline pistikin minuun vauhtia. Aloitin tämän kirjoittamisen juhannuksen jälkeen, mutta tyypillisesti tarina jäi jossain vaiheessa roikkumaan. Kertojana on minäkertoja ja päähenkilö on noin kuusitoistavuotias. Tytön läpikäymät tunteet ovat vahvoja: järjetön ihastuminen, itsevarmuuden puuska, suuri pettymys... Tapahtumat sijoittuvat juhannusyöhön, jolloin aurinko ei laske ja ilma on läpi yön lämmin. Siis täydelliset ainekset kunnon romanssin sytyttämiseksi.
Kommenttia kaipaisin mielelläni. Ensimmäinen originaalini finissä.
________________________________________________________________
Yötön yö ja Suklaasilmien helvettiJuhannusbileet, virkistyshotellin vuokramökillä. Arviolta 15 ihmistä.
Pariskuntia sekä sinkkuja.
Kuuluin jälkimmäiseen jengiin.
Kello näytti vasta kuutta. Siinä kohtaa olin jo juonut muutaman aloittelulonkeron. Mulla oli ylläni pikkumusta mekko, jossa oli yksi ruusukkein koristeltu olkain, samanlainen kuin kaverillani Heltsillä. Eri värinen vain. Jaloissani mulla ei ollut mitään, ainoastaan sukkahousut. Pitkät, blondit hiukseni olivat auki ja suoristetut. Korvissani roikkuivat renkaat.
Olin alussa tsekannut bileiden mieskattauksen -ei ketään varteenotettavaa. Itseasiassa en edes ollut haku päällä, mutta koskaan ei voi tietää, milloin sopiva sattuu kohdalle. Kun he saapuivat, en ensin kunnolla tajunnut, kuinka hyvännäköinen se vaalea poika oli. Oikeastaan tajusin vasta jonkin ajan kuluttua, että hän oli niin suloinen, etten kehdannut edes mennä juttelemaan hänelle, vaikka yleensä se oli ihan helppoa. Pojalla oli päällään musta t-paita, johon oli painettu valkoisia kuvioita, sekä farkut, jotka roikkuivat vähän alempana, ja puhtaanvalkea vyö.
Syötävän suloinen.Huomasin pian, että se viihtyi erään toisen vaalean kanssa. Valitettavasti se vaalea oli tyttö. Hänellä oli vähän lyhyemmät hiukset kuin minulla, lähes polkat. Kysyin asiaa ystävältäni Veeralta, joka sanoi vaalean tytön olevan nimeltään Riina. Hän ei tuntenut poikaa, mutta seurasin vielä jokin aikaa kaksikon toimintaa ja tajusin pian, että he olivat pari.
Helvetti. Kirosin mielessäni, ja kävin hakemassa lonkeron jääkaapilta.
Päätin luopua toivosta jo heti alkuun, ennen kuin päästäisin mitään kutsumattomia ajatuksia mieleeni. Tanssimme tyttöjen kanssa vähän ja sitten mentiin röökille. Minä en polttanut, mutta kun kaikki muut, niin menin mukana. Välillä juhlimassa imin muutamia savuja poskeen, siihen se sitten jäikin. Kello oli madellut tunnin eteenpäin. Mietittiin, miten oikein jaksettaisiin valvoa yötöntä yötä vielä kellon ympäri.
Kun me tultiin ulos tupakansavuiselle terassille, se vaalea poika oli siellä. Sen vieressä oli vapaa tuoli. Tyttöystävä jutteli terassin toisessa päässä kloonin näköisten kavereidensa kanssa.
Miksi kaikkien pitää olla blondeja? Mietin ja hypistelin omaa vaaleaa hiussuortuvaani. Veera sanoi tuntevansa ne tytöt ja halusi mennä juttelemaan niiden kanssa. Irvistin, mutta annoin sen mennä. Jäin yksin ja tunsin oloni vähän kummalliseksi seisoskellessani ilman tupakkaa ja seuraa. Vilkaisin taas ainoaa tyhjää tuolia vaalean pojan vieressä.
Mikäpä ettei. Sitten menin ja istahdin sille tuolille.
Istuin siinä hetken kesäiltaa katsellen, lonkeroa hörppien. Vilkuilin salaa sitä vaaleaa vähän päästä. Se oli tosi lähellä, ihan puhe-etäisyydellä. Sitten tunsin sydämeni sykähtävän, kun tajusin, että se alkoi puhua mulle.
”Moi. Kuka sä oot?” se kysyi ja katsoi mua paksujen kulmakarvojensa alta.
”Silja”, sain vastattua. Olin edelleen ihan hämilläni.
”Milja?” se kysyi ja höristi korviaan mökistä kantautuvan musiikin yli.
”Ei vaan Silja”, korjasin kovemmalla äänellä, korostaen ässää.
”Aa okei. Mun nimi on Sakari”, se hymyili ja ojensi kätensä.
Me käteltiin. Hymyilin sille ja tunsin sydämeni pamppailevan entistä kovemmin.
Mikä mulla on? Vilkaisin sivulle. Tyttöystävä oli edelleen syventynyt keskusteluun, vaikkakin joitain sen kavereita oli jo lähtenyt takaisin sisään. Veera oli vielä sen seurassa. Käännyin takaisin vaalean tuttavuuden puoleen.
”Mistä päin sä olet?” kysyin siltä ja hymyilin edelleen.
”Aika tästä läheltä. Entäs sä?” se kysyi ja olisin voinut sulaa, kun se väläytti mulle lämpimän hymyn.
”En täältä päin. Keskeltä Suomea, pienestä maalaiskaupungista”, naurahdin.
”Täh? No, mitä sä täällä sitten teet?”
”Tulin juhlimaan kavereiden kanssa, tietty. Mä siis vaan opiskelen siellä. Oon alun perin täältä kotoisin.”
”Okei. Mäkin jouduin muuttamaan opiskelujen takia. Vaihdoin kato alaa tässä vähän aikaa sitten... Ei oikein tuntunu eka yritys omalle.”
”I know. Ei sitä voi puristua joka muottiin. Pitää löytää se oikea”, totesin ja hörppäsin lonkeroa. Juoma kupli ihanasti sisälläni.
Silloin Veera ilmestyi meidän luo ihan tyhjästä. Mukanaan sillä oli meidän kolmikon päätähti, Heltsi. Se oli tumma ja tulinen, joka miehen unelma.
”Hei, Silja, tule sisään”, Veera huikkasi ja tarttui mun käsivarteen.
Pettymys kolhaisi sisuksiani, mutta tyydyin vain hymyilemään Sakarille anteeksipyytävästi ja nousin ylös. ”Nähdään taas.”
Sakke heilautti kättään. Menin vähän vastentahtoisesti sisälle tyttöjen perässä.
Kolme lonkeroa myöhemmin aloin olla jo aika humalassa. Ja niin olivat tytötkin. Me tanssittiin villisti ja kumottiin lisää tölkkejä. Myös Sakari tuli jossain vaiheessa ulkoa sisälle ja käveli meidän ohitse. Mennessään se hymyili ja sipaisi mun lantiota. En uskonut, että kosketus oli tahallinen, mutta värähdin silti tuntiessani sen käden ihollani. Oli aivan pakko katsoa sen perään, mutta se ehti jo kadota keittiöön. Koitin pitää kurittomat ajatukseni aisoissa. Kohta me mentiin tyttöjen kanssa perässä. Ne halusi lonkeroa. Mä halusin nähdä Sakarin.
Veera ja Heltsi löysivät juomat ja istuivat vapaille penkeille. Mä viivyttelin tahallani sekoittaessani drinkkiä. Tarkistin nopeasti, ettei vaaleaa tyttöystävää näkynyt. Sitten käännyin drinkki kädessäni nojaamaan tiskipöytään. Mielessäni kuritin itseäni siitä, kun annoin itseni käyttäytyä niin kierosti, mutta paholaisminäni vain kehräsi joka raipaniskusta. Katselin harmistuneena ympärilleni ja valitin:
”Mulle ei ole penkkiä.”
Varoin katsomasta Sakaria silmiin ja haeskelin katseellani olematonta istuinta. Sitten kuulin lauseen, joka oli kuin musiikkia korvilleni.
”Sä voit istua mun syliin”, Sakari sanoi, ja mä käännyin ilahtuneena katsomaan sitä.
Se hymyili söpösti ruskeat silmät loistaen. Hymyilin vastaukseksi ja istahdin ilomielin sen polvelle, varoen kaatamasta drinkkiä. Tunsin, kun se laski kätensä mun oikean reiden päälle.
Vihjaillenko? En helvetissä tiedä. Mun oli kuitenkin pakko ryystää kiireesti drinkkiä, etten olisi henkäissyt.
Juteltiin porukalla aika kauan, ja mun drinkki ehti loppua. Joku jätkä jutteli Sakarille ja kutsui sitä Sakeksi. Kiinnitin siihen huomioni.
”Onko sun lempinimi Sakke?” kysyin ja katsoin sitä olkani yli. En ollut tajunnut, kuinka lähellä sen kasvot olivat.
”Joo”, se vastasi ja hymyili taas.
”Se on meidän rakas pikku-Sakke”, sen astetta humalaisempi kaveri keskeytti ja pörrötti Saken tukkaa. En voinut pidätellä naurua.
Lähdettiin taas kohta porukalla käymään röökillä. Saken tyttöystävä oli terassilla, kun me tultiin, mutta koetin olla välittämättä siitä. Me mentiin kuitenkin tietysti niiden luo, ja ne suukotti, kun me tultiin paikalle. Sitten Sakke esitteli sen tytön mulle.
”Tässä on mun tyttöystävä, Riina”, se sanoi, ja blondi Riina hymyili mulle viattomasti.
Okei. Ällöä. Hymyilin vastaukseksi, ja kirosin mielessäni, kun en ollut vielä jaksanut tehdä uutta drinkkiä.
Seisottiin siinä hetki jengi tupakkaa imien ja kuunneltiin yöttömän yön ääniä. Aurinko paistoi metsän siimeksessä ja sen valo siivilöityi kultaisena oksien läpi. Linnut visersi, vaikka kello oli jo yli puolen yön. Oli tosiaan kesä.
Naurettiin jollekin turhalle vitsille, jonka joku kertoi. Siinä kuudennen lonkeron ja yhden drinksun jälkeen kaikki tuntui musta hauskalle. Sakke otti asiakseen opettaa mua polttamaan röökiä.
”Savut suuhun ja sano hevonen”, se opasti.
Mun kurkku oli valmiiksi jo vähän kipeä. Olin ollut flunssainen koko viikon. En olisi varmaan polttanut, jos kyseessä olisi ollut joku muu, mutta kun mun vaalea suklaasilmä seisoi siinä edessäni ja tarjosi syöpäkäärylettä suuhuni, niin poltin huoletta loppuun koko vajaan röökin.
Ja miehet vielä sanovat, etteivät naiset uhraa mitään niiden eteen.Ilta jatkui. Viihdyin aika tiiviisti Saken kanssa, vaikka mitään fyysistä ei sen vakavammin tapahtunut. Kaksi kossulikööri-drinkkiä, yksi lonkero ja viinapaukku oli ehtinyt kulua lisää, kun Heltsi veti mut sivummalle. Mun olisi tehnyt mieli mennä takaisin, koska Sakke oli juuri tullut ulkoa sisään ja olisin halunnut mennä sen seuraan. Välillä musta tuntui siltä, että se koitti vähän vältellä... Mietin, kuinka mustasukkaista sorttia sen tyttöystävä mahtoi olla. Heltsi halusi kuitenkin välttämättä jutella. Nojasin seinään ja katsoin sitä raukeasti.
”Sanoiko tuo Sakke sulle
jotain?” se tivasi ja katsoi mua merkitsevästi. Me molemmat tiedettiin, mitä '
jotain' tarkoitti.
”Ei”, vastasin ja yritin pitää kasvoni peruslukemilla.
”Eikö? Mitä tuo peli sitten on? Mä näen kyllä heti jätkän silmistä, kun sillä on isku päällä”, Heltsi ei antanut periksi, ja mun oli pakko virnistää.
”No... Sanotaan vaikka, että eihän sen
pitäisi sanoa mulle mitään. Eikö niin?”
Heltsi katsoi mua oudosti ja sitten senkin huulille levisi viekas hymy. Se tiesi aika monet jutut ennalta, ja ymmärsi mua usein, vaikka se olikin ollut parisuhteessa jo monta vuotta. Siksi me oltiin niin hyvää pataa keskenään.
Silloin ulko-ovelta kuului Veeran ääni:
”Nyt lähdetään kokkoa katsomaan! Kaikki tänne.”
Porukkaan tuli heti liikettä. Me hörpättiin Heltsin kanssa lasit tyhjiksi ja kipitettiin ovelle peräkanaa. Matkalla käytiin tietysti jääkaapilla hakemassa vähän matkaevästä. Ovella sihautettiin uudet tölkit auki.
”Ota bissee?” Veera tarjosi mulle omaansa.
”Hyi en”, vastasin ja työnsin kaljatölkin pois. ”Tuo on edelleenkin äijien juomaa.”
Vilkaisin ympärilleni ja kasvoilleni levisi samassa tyytyväinen hymy. Sakke oli taas ilmestynyt paikalle ja oli myös lähdössä mukaan kokolle. Tavoitin sen katseen ja hymyilin sille. En kuitenkaan tuppautunut sen luo, koska sillä näkyi olevan seuraa jo ennestään.
Eikä nainen ole yhtään kiinnostava, jos se roikkuu koko ajan kyljessä kiinni.Kokko poltettiin rannassa. Se oli Itä-Suomen suurin. Me kaikki 15 nuorta katsottiin sen sytyttämistä vähän matkan päässä laiturista. Mä napsin pussista Heltsin juustonaksuja, jotka se oli käynyt ostamassa rantabaarista. Roihu syttyi aika hitaasti, joten otettiin pari ryhmäkuvaa ajankuluksi.
Ei me lopulta edes jaksettu katsoa kokkoa loppuun, vaan lähdettiin takaisin mökille, kun se roihusi noin puolessa välissä. Ilahduin, kun Sakke kiri meidät kiinni ja tuli kävelemään mun rinnalle paluumatkalla. Höpötettiin jotain samantekevää hoiperrellessamme ylämäkeen. Oltiin melkein mökillä, kun se pysähtyi ja valitti:
”Eih. En jaksa kävellä enää.”
Mä katsoin sitä virnistäen. ”Hei, tässä on vaan 20 askelta. Kyllä sä sen verran jaksat.”
”Ehkä just ja just”, se sanoi ja tarttui yllättäen mun käteen ja alkoi kävellä askeleita laskien.
”Yksi, kaksi, kolme, neljä...”
Nauroin ja aloin harppoa ja laskea mukana. Lopulta me päästiin kahteenkymmeneen ja pysähdyttiin niille sijoillemme. Mökin ovelle oli ehkä viisi metriä matkaa.
”No niin. Nyt ei pysty enää. Jäädään tähän”, se sanoi.
Mä nyökkäsin vakavana. Sitten molempien kasvot repesi ja me naurettiin ihan hulluna. Niinkin tyhmälle jutulle, vaikka kännillä olikin varmaan osansa pelissä. Tilanne oli niin hullu. Lopulta pyyhin melkein vettä silmistäni.
”Viimeinkin joku ymmärtää mun huumoria”, totesin ja ne suklaasilmät hymyili mulle entistä lämpimämmin.
Sitten irrotin otteen sen kädestä, ja me käveltiin sisään muina miehinä. Eteisessä Sakke valui heti tyttöystävän helmoihin. Jostain syystä en tuntenut minkäänlaista mustasukkaisuuden pistosta. Mua vaan nauratti. Varmaan tiesin jo silloin, ettei tämä säätäminen voinut päättyä kuin tosi huonosti.
Me mentiin Heltsin ja Veeran kanssa istuskelemaan vaihteeksi keittiöön. Mä tein taas drinkin ja istuin alas pöydän ääreen. Veera oli kaivanut jostain esiin Suomi-viinapullon ja se täytteli parhaillaan innokkaasti snapsilaseja.
”Tästä me tytöt otetaan vähän hömpsäytystä!” se uhosi.
Heltsi nauroi. ”Vai hömpsäytystä.”
Veera sai urakkansa valmiiksi (viinaa oli lopulta ehkä enemmän pöydällä kuin laseissa), ja työnteli nyt laseja mun ja Heltsin eteen.
”Noniin. Hölkyn kölkyn ja hyvää jussia!”
Me kilistettiin snapsilaseja. Mä vedin syvään henkeä ja kumosin paukun kerralla. Tässä vaiheessa iltaa viina alkoi maistua jo lähinnä janojuomalta.
”Kiitos, Heltsi, sulle näistä bileistä. On ollut ihan mahtavaa”, henkäisin ja taputin tummatukkaista olalle. Heltsi oli poikaystävänsä kanssa järjestänyt alun perin kaiken: vuokrannut mökin, kutsunut porukkaa ja hankkinut syömistä.
”Ole hyvä vaan. Tähän asti kaikki on mennyt ihan OK”, Heltsi vastasi ja hymyili mulle.
Veera huokaisi syvään. ”Hyvät pippalot nämä on. Mutta mä lähden nyt röökille”, se sanoi, nousi ylös pöydän reunasta tukea ottaen ja hoippui ulos terassin ovesta.
Me jäätiin Heltsin kanssa kahdestaan. Kitattiin drinkkejä jonkin aikaa, kunnes me saatiin uutta seuraa. Sakke ja sen aiemmin ulkona tapaamani kaveri ilmestyivät keittiöön hakemaan lisää juomia. Mun sisällä sykähti, kun tajusin Saken läsnäolon. Suoristauduin tuolissani ja katselin niiden touhuja. Onneksi ne kaljatölkit avattuaan tervehtivät meitä iloisesti ja tulivat muitta mutkitta istumaan meidän seuraksi pöydän ympärille, Sakke istui mun viereen. Me naurettiin taas jollekin hölmölle jutulle.
Sitten se kysyi: ”Onko sulla kameraa? Otetaanko kuva?”
”On mulla”, vastasin häkeltyneenä.
Kaivoin älypuhelimen taskustani ja ojensin sen pöydän toisella puolella istuvalle Heltsille: ”Ota meistä kuva.”
Heltsi hymyili mulle yhtä aikaa yllättyneesti ja merkitsevästi. Se oli ilmeisesti pistänyt saman fiiliksen merkille kuin mäkin. Hymyilin sille takaisin kohauttaen hartioitani huomaamattomasti.
”Nyt, hymyä!”
Yllätyksekseni Sakke nauroi ja veti mut kevyesti kainaloonsa. Mä säilytin kasvoillani iloisen hymyn, vaikka samalla mietin koko ajan, mitä ihmettä tuon jumalaisen pojan mielessä oikein liikkui.
”Tuliko hyvä?” Sakke kysyi, ja Heltsi näytti. ”Hyi, ihan kauhee! Poista ja ota uusi.”
”Otetaan idiootti-ilmeet”, mä ehdotin, ja me poseerattiin taas.
Tällä kertaa me molemmat kelpuutettiin kuva, koska oltiin molemmat yhtä epäonnistuneen näköisiä.
Kuvausepisodin jälkeen Sakke katsoi mua hymyillen kuin pikkupoika, joka oli tekemässä jotain äidin kieltämää. Sitten se puhui mulle ihan hiljaa: ”Sä voit laittaa jalat mun syliin, jos haluat.”
Mä katsoin sitä sekunnin murto-osan epäilevästi. Sitten mun kasvoille levisi samantyylinen virne kuin Sakella.
Kerranhan sitä vain eletään ja Carpe diem. Ja niin mä sanaakaan sanomatta nostin toisen sääreni sen syliin. Kaikki tapahtui pöydän alla, eikä Heltsi tai Saken kaveri tajunneet yhtään mitään. Mulla oli niin kiero olo, ettei ikinä.
Sakke iski silmää tuntiessaan mun jalan sylissään. Sitten se katsoi kaveriaan ja vastasi johonkin sen merkittömään kysymykseen. Se ei katsonut mua, mutta mä tajusin, että se alkoi sivellä mun säärtä ja pian reiden sisäpintaa kevyesti. Ja mä kehräsin äänettömästi sen kosketuksesta. Sitten se katsoi taas mua ja hymyili. Mä sulin täysin ja vastasin sen hymyyn varovaisesti, viipyillen. Sitten kosketin sen kättä, joka oli edelleen mun säärellä, ja silitin sitä. En olisi halunnut rikkoa sitä hetkeä, enkä katsekontaktia, mutta me molemmat kai tajuttiin yhtä aikaa, että oli pakko. Muuten tämä alkaisi näyttää oikeasti epäilyttävältä. Sitäpaitsi alitajuisesti tiedostin, että todennäköisesti joku oli jo ehtinyt tajuta tilanteen, ja mä olisin kusessa.
Niinpä mä tein, mitä kuka vaan järkevä olisi siinä tilanteessa tehnyt.
Ei me vaan voida. Annoin Sakelle pahoittelevan katseen ja nostin hitaasti jalkani pois sen sylistä. Sen käsi valui pois mun säären päältä, ja paholaiskuningatar mun sisällä huusi raivon vallassa. Purin huulta päättäväisenä, hörppäsin drinkkini loppuun ja nousin ylös pöydästä.
”Mä käyn tuolla”, kiinnitin ilmoituksellani Heltsin huomion ja hymyilin sille huolettomasti, ehkä vähän liiankin.
Heltsin otsaan ilmestyi ryppy, mutta se vastasi vain: ”Okei, nähdään kohta.”
Niin mä käännyin niskojani nakellen ja poistuin keittiöstä.
Mä kävin vessassa. Pesin käsiä peiliin tuijottaen ja mietin.
Mitä helvettiä just tapahtui? Mulla oli outo olo. Jännitys kutkutteli mahassa ja siihen sekoittui ihastuksen hippuja sekä epävarmuutta. Kaikkea tuota hämmensi alati kasvava humala. Korjasin meikkiä ja selvitin pitkiä hiussuortuvia ajatuksissani. Kohta pitäisi mennä takaisin, tai tytöt alkaisivat ihmetellä. Olin aika varma, että tyttöystävä oli nähnyt meidät. Mietin, mitä ulkopuolella mahtoi tapahtua. Päällimmäisenä mielessäni kuitenkin oli, etten minä ollut tehnyt itseasiassa mitään väärää. Sen ajatuksen turvin kokosin itseni ja astuin itsevarmana ulos vessasta. Sitä pidemmälle en päässytkään.
Saken blondi tyttöystävä, Riina, seisoi aivan oven takana ja katsoi mua silmät palaen.
Voi perse. Huokaisin mielessäni kyllästyneenä.
”Mene takaisin sinne”, se käski kylmästi, työnsi mut vessaan ja tuli itse perässä. Nyt huokaisin jo ääneen ja käännyin turhautuneena. Se lukitsi oven takanaan.
Sitten, ihan äkkiarvaamatta se iski kiinni mun kurkkuun ja puristi
lujaa. Mä yllätyin, mutten niin paljon, että olisin säikähtänyt. Silloin olin kiitollinen, että humala antoi mulle rohkeutta. Alati kasvavasta paineesta huolimatta venytin kasvoni leveään hymyyn. Näin muijan kovuudessa pilkahtavan epävarmuutta. Silti se puristi edelleen mun kurkkua ja sihisi raivoissaan:
”Jos mä vielä kerrankin nään sun koskevan Sakkea, niin sulle käy tosi huonosti. Ymmärrätsä?”
Hei blondi, väärä osoite. Mulla olisi ollut niin paljon sanottavaa, mutten voinut puhua, joten nyökkäsin vain lyhyesti ja säilytin hymyn kasvoillani.
”Varmastiko?” se kysyi.
Nyökkäsin taas, nyt entistä itsevarmemmin. Kurkustani purkautui tahtomattani korahdus hapen loppuessa, mutta hymyilin silti edelleen. Aloin jo ärsyyntyä.
”Varmastiko?” se intti vielä, ja uskalsi tiukentaa otettaan. Kirosin sen muijan alimpaan helvettiin, mutten vieläkään tehnyt mitään. Hymyilin vain kylmän rauhallisesti ja nyökkäsin taas kuin pikkulapselle, joka ei millään suostunut uskomaan. En aikonut lähteä mukaan sen pelleilyyn.
Sitten se viimein irrotti otteensa. Happi oli enemmän kuin tervetullutta, mutta varoin silti henkäisemästä syvään, ja yritin hengittää mahdollisimman tasaisesti. Loin blondiin huvittuneen ylimielisen katseen ja kävelin sen ohi sanaakaan sanomatta, ulos vessan ovesta. Se jäi sinne, mutta tuli hetken päästä mun perässä. Silloin mulla oli aika tyhjä olo, enkä osannut muuta kuin suunnata jääkaapille. Siemaisin kylmää, neuvoa antavaa lonkeroa ja etsin Heltsin katseellani. Se oli tanssimassa poikaystävänsä Samin kanssa. Päätin lähteä niiden messiin. Blondi muija oli paennut jo ulos Saken luo. Ajatus huvitti minua niin, että tahtomattani saavuin olohuoneen ”tanssilattialle” hölmö hymy huulillani. Heltsi oli pistänyt tapahtumat merkille ja hyökkäsi heti kimppuuni, onneksi vain sanallisesti.
”Mitä se sanoi?” tummatukkainen kysyi ja sen kasvoilla kareili kiero hymy, mutta myös vähän huolta.
”Ei mitään”, sanoin ja hymyilin takaisin salaliittomaisesti.
”Oikeastiko?” Sami kysyi, ja mun huulilta purkautui yllättäen nauru.
”Ihan oikeasti”, vakuutin, ja tajusin tarkoittavani sitä.
Oikeasti. En ollut tehnyt edelleenkään mitään suuttumisen arvoista. Se muija haukkui nyt täysin väärää puuta. Sisälläni kipinöi raivo, ja ihan sen ämmän omaksi parhaaksi toivoin, että se ymmärtäisi asian pian.
Juhannusyö jatkui siitä eteenpäin yllättävän rauhallisissa merkeissä. Kaikki varmasti tiesivät blondin ja mun välikohtauksesta, muttei se onneksi vaikuttanut meininkiin, eikä ihme kyllä munkaan fiiliksiin sen pahemmin. Kittasin lonkeroa edelleen entiseen tahtiin ja loin haikeita silmäyksiä viimeiseen sixpackiini, josta olin hetki sitten vienyt toisiksi viimeisen tölkin. Viinapullo oli tyhjentynyt jo hyvän aikaa sitten. Veera oli jo ihan pellit kiinni. Heltsi oli vielä suhteellisen järkevä. Mun olotila oli aika sekava, mutta silti helvetin hyvä ja jotenkin raukea.
Mun alkuillasta päälle pukemani pikkumusta alkoi jo aamuyöstä vähän kiristää. Niinpä kiipesin kapeita, siinä tilassa helkkarin vaarallisia portaita mökin yläkertaan vaihtamaan jotain kevyempää päälle. Löysin onneksi löysemmän leopardimekon, jossa ei ollut olkaimia. Olin juuri saanut sen vedettyä ylleni, kun Heltsin poikaystävä Sami ilmestyi paikalle.
”Sori, voinko mä tulla?” se kysyi, ja nyökkäsin sille hymyillen.
Sami oli ihana. Ei todellakaan
sillä tavalla; ne olivat seurustelleet Heltsin kanssa iät ja ajat, eikä mulla ollut mitään intressejä yrittää niiden onnen väliin. Sami olli mulle niinkuin veli. Meidän jutut sopi välillä tosi hyvin yksiin, välillä ne törmäsi aika rankasti vastakkain. Sami kuitenkin auttoi aina, kun olin pulassa ja se ymmärsi oikeasti mun tunteita ja ajatuksia. Ja osasi se olla myös hullun hauska.
Nyt se istuutui sängylle mun lähelle, nojasi kyynärpäitään polviinsa ja kysyi: ”Onhan sulla kaikki OK?”
Vähän hämmästyin sen kysymystä ja kohotin kulmiani. ”Tietysti. Miksei olisi?” kysyin, vaikka tiesin jo.
”No, kun se Riina... Mitä se oikeasti sanoi sulle? Se oli ulkona aika pahana.”
Huokaisin syvään ja istuin alas sängylle Samin viereen.
Sulle mä voin kertoa.”Se koitti nostaa mut seinille.”
”Just”, Sami sanoi ja katsoi mua oudosti. ”Sattuiko suhun?”
Hymyilin rauhoittavasti. ”Ei oikein. Se oli vähän säälittävää.”
”Voi vittu. Millähän oikeudella se luulee olevansa? Tiedätsä mitä?”
”No?”
”Sakke on mun frendi. Mä tiedän, että Riina on pettänyt sitä kolme kertaa. Että Sakke on ollut aika kiltti, kun on silti pitänyt sen.”
Olin kuin puulla päähän lyöty. Sitten tulistuin. ”Mitä ihmettä? Ja sitten se kehtaa tulla mun luo uhoamaan. Mä en oikeasti edes koskenut siihen. Se itse hiplasi mua. Mutta ei mulla nyt mitään sitä vastaankaan ollut”, lisäsin hymyillen nolona.
”Uskon mä sua. Ja niinpä. Kiero ämmä”, Sami totesi. ”Mutta älä ota siitä yhtään itseesi. Sä et ole oikeasti tehnyt mitään väärää. Jätä ne molemmat omaan arvoonsa.”
”Niin mä teenkin”, sanoin, ja sitten me kilistettiin tölkkejä yhteen Samin kanssa sopimuksen merkiksi.
Kun me vähän ajan päästä hoiputtiin niitä helvetin portaita peräkkäin alas toisiamme tukien, mä tunsin oloni askel askelmalta itsevarmemmaksi.
Jonkin ajan kuluttua istuskelin mökin olohuoneen nojatuolissa ja odottelin Veeraa, joka oli lähtenyt käymään taas röökillä. Tiesin, että myös Sakke ja tyttöystävä olivat terassilla, joten mulla ei ollut mikään hinku niiden sekaan. Tyydyin vain hörppimään viimeistä lonkeroani mietteliäänä. Musiikki soi. Sakesta ei ollut näkynyt vilaustakaan sen tyttöystävän pelleilyn jälkeen, enkä kyllä yhtään ihmetellyt. Hävettäisi minuakin. Silti, kaikesta huolimatta toivoin vähän väliä, että se tulisi mun luo ja me voitaisi jutella vielä kerran. Sen suklaasilmät oli saaneet mut hurmattua täysin.
Oikeasti. Mitä tämä on? Harvoin mä menen näin sekaisin yhdestä jätkästä. Siinä vaan ilmeisesti oli sitä jotain. Purin huulta ärsyyntyneenä.
Samassa tunsin olkapäälläni kosketuksen. Käännyin katsomaan ja kasvoilleni levisi samassa spontaani irvistys. Se ämmä. Se seisoi ihan mun takana ja oli vielä kumartunut niin, että sen kasvot oli melkein mun niskassa. Tuijotin sitä välinpitämättömän inhon vallassa.
”Painu vittuun”, oli ainoa, mitä mun tarvitsi sille sanoa. Sitten käänsin katseeni pois. Yhtäkkiä mulla oli taas tosi tyhjä olo.
”Hei, oota”, se ämmä sanoi ja sen ääni värähti.
En sanonut mitään, vaan hörppäsin lonkeroa.
”Mä tulin pyytämään anteeksi. Oon tosi pahoillani siitä... Mä vähän kimpaannuin liikaa.”
Ai vähän? Liikaa? ”Mulla ei ole sulle mitään anteeksiannettavaa, eikä mulla myöskään ole sulle mitään anteeksipyydettävää”, sanoin kylmästi. ”Mene juttelemaan kundikaverisi kanssa. Sillä on molempia.” Olimpas nokkela. Hymyilin salaa itselleni.
Blondilla kesti hetki tajuta mun sanat. Silti se jatkoi vielä: ”Joo, mutta hei sori oikeasti siitä. Mä vaan aina sekoan täysin, jos joku yrittää iskeä Sakkea.”
”Okei. Anna mennä vaan”, vastasin ja hymy, joka oli vaivihkaa jäänyt kasvoilleni, syveni.
”Hei, voisitko sä millään tulla mun kanssa röökille?” se kysyi.
”En polta”, vastasin.
”Eikun tule nyt vaan.”
”En mä nyt tule”, nauroin. ”Eiköhän tämä ollut tässä.”
Se hiljeni hetkeksi. En nähnyt sen ilmettä, mutta se mahtoi olla aika hämmentynyt. Sitten se totesi: ”Sä olet vahva nainen.”
”Tarpeeksi”, huokaisin ja hörppäsin taas lonkeroa.
Sitten se alkoi ilmeisesti antamaan mulle jotain tsemppineuvoja, kuin me yhtäkkiä oltaisiinkin jotain ylimpiä ystäviä. ”Sä näytät hyvältä. Täällä on paljon sinkkuja. Sä saat ihan kenet vaan, jos haluut.”
Silloin mulla keitti yli. Oli kahden millin päässä kipurajasta, etten alkanut aukoa päätäni. ”Tiedän”, totesin vain lipevän merkitsevästi.
En vieläkään luonut silmäystäkään siihen ämmään. Se todennäköisesti tuijotti mua käsinkosketeltavan raivon vallassa. Mutta ihme kyllä sekin sai hillittyä itsensä ihan kiitettävästi.
Pointsit siitä sille. Vahtikoira ei iske enää kurkkuun kiinni. ”Okei... Mutta mä nyt tästä lähden, että hyvää loppuyötä”, se sanoi hiljaa.
Mä hymähdin sen sanoille. Sitten se viimein tajusi viisaimmaksi lähteä.
Juokse vain kultasi luokse. Mutta tarkista eka, ettei se ole muiden muijien kimpussa. Silti mun sisällä kouraisi katkeruus, kun mä tajusin, etten varmaan enää tulisi vaihtamaan sanaakaan suklaasilmäisen Saken kanssa.
Aamuyöllä, jossain vaiheessa, kun kaikki olivat jo sammuneet tai menneet nukkumaan, mä hätkähdin jostain syystä hereille omasta sängystäni. Veera nukkui vieressäni sikeästi. Samassa jostain kuului askelia. Katsoin portaikkoon ja näin Sakarin tulevan alakertaan. Se tuli yksin. Ne olivat ilmeisesti lähdössä sen tyttöystävän kanssa. Katselin sen vaaleaa tukkaa ja niitä syötävän söpöjä kasvoja unen tahmaamilla silmilläni. Silloin se pysähtyi alimmalle portaalle. Mä terästäydyin ja kohottauduin vähän ylemmäs sängyssäni. Sitten se katsoi mua, ja tahtomattani tunsin sydämeni heittävän voltin.
Me tuijoteltiin toisiamme hetken siihen pysähtyneinä, eikä kumpikaan hymyillyt, enää. Sen ruskeat silmät kuitenkin katsoi mua niin intensiivisesti, että mun olisi niin kovasti tehnyt mieli sanoa sille jotain. Pyytää anteeksi. Sanoa, etten vaan voinut vastustaa sitä, että se on niin suloinen, että lähtisin sen messiin ihan milloin vaan. Mutten sanonut mitään.
Sakke oli tainnut unohtaa, kuinka liikkua eteenpäin, joten minun oli pakko tehdä ratkaiseva ele. Raastoin katseeni irti hänestä, vedin syvään henkeä ja painoin pääni takaisin tyynyyn. Peiton välistä näin, kuinka se kääntyi ja katosi ovelle. Puhalsin ilmat hitaasti ulos keuhkoistani ja yskin käheästi.
Se oli se tupakka. Ei olisi kannattanut polttaa. Niinkuin ei olisi kannattanut tehdä paljon muutakaan. Vellovat tunteet sisälläni tasoittuivat hitaasti ja valuivat jonnekin syvään, mustaan ja upottavaan pohjamutaan. Niiden mentyä tunsin oloni tosi kevyeksi ja kumman sisällöttömäksi. Kuin olisin akvaario, täynnä vettä mutta ilman kaloja. Saken mentyä tunsin olevani niin tyhjä.
Mutta itseasiassa mitäs siitä? Tämä oli vain yksi juhannus. Ja helvetin hauskaahan meillä oli ollut. Pitäköön se muija rauhassa vaalean suklaasilmänsä. Olinpahan edes onnistunut horjuttamaan niiden illuusiomaista idylliä hiukan.
Tai vähän enemmän... Mietin, että se tyttöystävä ei todellisuudessa tajunnut hirveästi mistään mitään. Se oli todennäköisesti taputtanut poikaystäväänsä vain hellästi päähän, ja sanonut, ettei se ollut tehnyt mitään pahaa. Hitto, kuinka fiksua.
Mutta samalla päätin, että minä en ainakaan ottaisi Sakkeen enää mitään yhteyttä. Fakta oli, että jos sitä enää vähänkään kiinnosti minunlaiseni gimma, niin se ottaisi kyllä yhteyttä. Ennemmin tai myöhemmin, kerättyään vähän rohkeutta. Tiesin sisimmässäni, että kyllä sitä kiinnosti. Suljin silmäni rauhallisesti. Paine helpotti pikkuhiljaa rinnastani.
Olipahan yötön yö. Otin paremman asennon ja aloin hitaasti valua takaisin unten maille.
