Palaan aina luoksesi [paritus tulkinnanvarainen - S]

[Annie Black]

alaotsake: Paritukset nimettömillä hahmoilla - haaste

Nimi: Palaan aina luoksesi
Kirjoittaja: Annie Black
Paritus: Tulkinnanvarainen
Ikäraja: S/G
Tyylilaji: angst, romance
Yhteenveto:
Olet rasittavin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut, mutta silti en voi olla rakastamatta sinua.
Vastuuvapaus: Potterversumi kuuluu Rowlingin tädille, sitä ei tässä tosin millään tapaa mainita.
Alkusanat: Tämä syntyi töissä, kun minä tapoin aikaani. Viimeisen kappaleen inspiraatio tuli veljestäni, jonka käytös osaa ärsyttää aina välillä. :'D Muuhun ficiin inspiraatio ei ole hänestä lähtöisin, sehän olisi jo melkein insestiä. Tämäkin osallistuu Paritukset nimettömillä hahmoilla-haasteeseen. Pahoittelut muuten kliseisestä nimestä. Kommentit ovat edelleen rakkaus ja päiväni piristys. Lukemisen iloa!


Olet ärsyttävin ihminen, jonka olen koskaan tavannut, mutta silti en voi olla ajattelematta sinua.

Käytät paitojani ilman lupaa. Lähdet töihin ennen kuin herään, ennen kuin saan tilaisuuden kysyä sinulta, miksi et käytä omiasi. Palaat töistä väsyneenä ja ärtyneenä, olet taas joutunut vain tappamaan aikaa pöytäsi ääressä. Kysyn, miksi vaivaudut tekemään työtä, josta et pidä, mutta et vastaa, vaan painaudut tiukemmin minua vasten. Enkä osa enää valittaa hiuksistasi, jotka ovat jääneet kiinni paitani selkämykseen. Nypin ne pois sitten joskus myöhemmin.

Tiedän, ettet pidä siitä, että huudan sinulle, mutten osaa olla huutamatta. Sinä et koskaan huuda takaisin. Virnistelet omahyväisesti ärtyneelle ilmeelleni kun riitelemme. Nautit siitä, kun saat minut turhautumaan puheillasi ja tiedän, että teet sen tahallasi, mutta en osaa olla turhautumatta.

Sanon, että se on ohi.

Ilmeesi ei muutu, itsevarmuutesi saa kiukkuni jälleen kiehahtamaan. Et usko, että se on lopullista. Olemme tehneet tämän saman liian monta kertaa aikaisemmin. Sanot, että vielä palaan takaisin luoksesi, enkä tahdo uskoa sinua.

Mutta minä palaan. Minä palaan aina.

Kiedot kätesi ympärilleni, kuiskaat sanoja, joita vihaan, sillä olen kuullut ne ennenkin. Onko niitä koskaan tarkoitettukaan? Annan käsiesi matkata kehollani, omat ajatukseni vaeltavat yhä ympäri samojen kysymyksien äärellä.

Koputat oveeni ja päästän sinut sisään. Laitat jonkun levyistäsi soimaan ja vajoat sohvalle lehtesi kanssa. En ymmärrä miksi tulit, jos et aio sanoa sanaakaan. Ja sinä et sano. Et puhu lainkaan, luet lehtesi loppuun ja makaat hetken paikoillasi. Suutelet minua ja lopulta kysyt, onko mitään syötävää. Lähdet hetkeä kieltävää vastaustani myöhemmin.

Olet rasittavin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut, mutta silti en voi olla rakastamatta sinua.

[Celeporn]

Ah, suloinen ja samalla äärettömän raivostuttava ficci <3
Ja siis tuolla raivostuttavalla en viittaa mitenkään mihinkään tekstillisiin ominaisuuksiin, vaan siihen, miten hyvin olet saanut kertojahahmon tunteet purettua tähän ja lukijaakin alkaa sen toisen hahmon käytös ärsyttää ihan sikana. Samoin minua ainakin raivostutti kirjoittajan asenne - lopeta jo se valittaminen, kun kuitenkaan et oikeasti halua suhteen päättyvän. Ja tämä kaikki ainoastaan hyvällä   

Nimi oli kieltämättä hieman kulunut, mutta silti juuri tuo otsikko sai minut kiinnostumaan ficistä.

Virnistelet omahyväisesti ärtyneelle ilmeelleni kun riitelemme. Nautit siitä, kun saat minut turhautumaan puheillasi ja tiedän, että teet sen tahallasi, mutta en osaa olla turhautumatta.

Suosikkikohtani, erityisesti tuo ensimmäinen lause. Aitoa ja jotenkin arkista, nautin aina suunnattomasti, kun teksteistä voi löytää omia maneereitaan. Muutenkin minuun vetosi tässä juuri nimenomaan se arkisuus - ensimmäisen kappaleen paitojen lainaamiset ja töihin lähdöt ihastuttivat kaunistelemattomalla realismillaan.
Lisäksi pidin todella paljon siitä, miten tässä ei lähdetty rypemään missään hirveän syvissä angsteissa. Sanojen takana ja rivien väleissä saattaa piillä paljon enemmänkin, olin lukevinani tässä viitteitä sellaiseen, mutta nuo ärtymiset ja vittuilut pyörivät silti hyvin pienissä kuvioissa. Ei elämää suurempaa angstia, ei kipeitä muistoja ja vastaavaa - on vain tämä arkisuus ja toisen typerät tavat, jotka välillä vain alkavat vituttaa niin uskomattoman paljon, että huh.

Me likes.

Olisin ehkä kaivannut tähän vähän jotain sellaista, joka olisi muistuttanut velhomaailmasta, vaikka myönnän kyllä avoimesti, että tämä toimi varsin hyvin näinkin. Luultavasti tämä haikailuni johtuu vain ja ainoastaan siitä, että hahmotkin olivat anonyymeja, eikä siis mikään sitonut tätä HP-canoniin, mutta... Noh, pakkohan sitä on jostain valittaa, kun ei tästä muuten mitään moittimista löydy 

Kiitoksia paljon.