Dria: Ole hyvä,sinähän olet yksi niistä ihmisistä jotka mut sai mangaa lukemaan ♥
Hih, luit selvästi mun ajatuksi näiden liikennevalojen osalta. Kirjoitin alunperinkin jo tälle jatkon koska ajattelin itsekin, että jos jätän liikennevalot vain noin, en kerro tarpeeksi eli kaikkea.
Kiva että tykkäsit ja muutenkin (:
Liikennevalot 2
Pairing: Minamo/Yukari
Punainen
Yukari on tiennyt siitä lähtien, kun on nähnyt Minamon ensimmäisen kerran, että tahtoo tämän itselleen. Minamo on istunut hänen pöydällään ja esitellyt itsensä:
hei olen uusi liikunnanopettaja, Minamo Kurosawa, ja hän on käskenyt tätä nostamaan pienen liikunnanopettajan pyllynsä pois pöydältä ennen kuin on ojentanut kätensä ja sanonut hymyillen:
Yukari Tanizaki.Ja kun Minamo on nauranut ja istunut takaisin hänen pöydälleen, Yukari on tiennyt, ettei pelkkä ystävyys riittäisi hänelle.
Ei mitenkään, mahdotonta.
Yukari ja Minamo ovat alkaneet viettää lounastuntinsa yhdessä, keskustella kaikenlaisesta ja käyneet yhdessä elokuvissa Yukarin kysyttyä punastellen, tahtoisiko Minamo lähteä hänen kanssaan treffeille. Ystävinä, tietysti.
Ja kun Yukari on halannut Minamoa elokuvateatterin ulkopuolella, Minamo on pyytänyt häntä päästämään irti ja nauranut.
Vain ystävinä, niinhän?Keltainen
Yukari on ajatellut sen olevan suurta edistystä, kun Minamo on kietonut kätensä hänen ympärilleen ja halannut häntä hänen istuessaan tämän autoon aikaisin aamulla väsyneen ja masentuneen näköisenä. Tavallistakin väsyneemmän ja masentuneemman siis. Halattavan. Vaikka oikeastaan hän ollut vain kyllästynyt elämäänsä ja kaikista eniten juuri Minamoon.
Siihen, ettei Minamo tahdo olla mitään muuta kuin hänen ystävänsä.
Sinä aamuna Minamo on kuitenkin halannut häntä pitkään ja painanut kasvonsa hänen tummaan ja kiharaan tukkaansa ja hengittänyt sen lämpimäksi pilveksi ja hymyillyt hänelle nopeasti. Sanonut kaiken olevan kunnossa ja että hänkin pitäisi hymyillä, sillä silloin hän on paljon kauniimpi kuin väsymyksen ja masennuksen sekainen ilme kasvoillaan.
Ja Yukari on hymyillyt leveästi koko automatkan, mutta ollut samalla vielä entistäkin turhautuneempi Minamoon ja siihen, että tämä tahtoo olla pelkästään hänen
paras ystävänsä.
Vihreä
Yukari istuu Minamon autoon niin kuin kaikkina muinakin aamuina, kiinnittää turvavyönsä, mumisee hyvää huomenta ja puristaa silmänsä kiinni ennen kuin Minamo ehtii kieltää häntä nukahtamasta. Hän ryömii takaisin herätyskellon keskeyttämään uneensa ja uneksii Minamosta, joka silittää hänen hiuksiaan ja painaa huulensa hänen poskelleen.
”Nuku hyvin”, Minamo kuiskaa hänen korvaansa, ja hänen silmänsä rävähtävät auki. Minamon kasvot ovat niin lähellä hänen kasvojaan, että hän pystyisi laskemaan tämän silmäripset, ellei olisi niin unenpöpperössä, ettei muista, missä järjestyksessä numerot ovat.
”Ei minua nukuta – enää”, Yukari mumisee ja tuntee punastuksen nipistelevän poskiaan. Hänen huulensa koskettavat melkein Minamon huulia, ja hän tuntee tämän suudelman yhä poskellaan.
Eikä hän uneksi Minamosta, joka pujottaa kätensä hänen hiuksiinsa ja painaa huulensa hellästi hänen huulilleen – se tapahtuu
oikeasti.
Ihan aikuisten oikeasti!
Minamo suutelee Yukaria uudestaan ja hymyilee hänelle nopeasti ennen kuin starttaa auton. Heti ensimmäisessä risteyksessä he jäävät liikennevaloihin, mutta Minamo näyttää vihreää valoa, ja Yukari suutelee tätä punaisen ympyrän palaessa pienenä aurinkona auton tuulilasissa.
