Sydäntalven pakkanen oli jäädyttänyt puiden rungot ja tuudittanut eläimet horrokseen, mutta Saimi ja Pihka olivat sitä piilossa vällyjen alla.
Nimi: Muistuta minua kesästä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: romantiikka
Paritus: Pihka/Saimi
Haasteet: Finikesä 2019 (Kesäbingo), Kesäbingo (teksti genrellä romance), Kesäfest (8. haaste)
A/N: Lunalotta sanoi, että häneltä loppuu kohta femmeluettava, joten kirjoitin hänelle pienen triplaraapaleen! Pihkasta ja Saimista olen kirjoittanut aikaisemminkin: Mitä metsä meistä kertoisi (S). Mulla kävi pieni kämmi, nimittäin en muistanut enää, mitä murretta käytin referenssinä Saimille, joten menin sitten ihan vain perstuntumalla. Tästä tuli tooosi romanttinen, mutta I kinda like it! Toivottavasti tekin ♥
Muistuta minua kesästä
Pohjoistuuli ulvoi hirsien välissä ja takkahormissa. Sydäntalven pakkanen oli jäädyttänyt puiden rungot ja tuudittanut eläimet horrokseen, mutta Saimi ja Pihka olivat sitä piilossa vällyjen alla. Pehmeä lampaanvilla kutitteli Pihkan alastonta vartaloa ja niin kutittelivat Saimin karheat kämmenetkin. Takassa paloi valkea. Pihka naurahti hengästyneenä, kun Saimi veti sormensa hänestä ulos ja suuteli lempeästi hänen ihoaan. Saimi piteli häntä kuin kallista lasia, eikä melkein koskaan, kuin ehkä vahingossa, jättänyt jälkiä hänen iholleen. Pihka silitti hiussuortuvia Saimin korvan taakse, kun tämä asettui suutelemaan hänen huuliaan. Saimi piti hiuksiaan vain harvoin auki, miksi Pihka halusikin ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja veti sormiaan laineiden läpi. Saimin hiukset olivat yhtä karheat kuin hänen kätensäkin.
”Minun pitäisi keittää meille teetä”, Pihka kuiskasi, kun Saimi painoi päänsä hänen olalleen. Hän silitti naisen ahavoitunutta poskea ja kurotti sitten suudelman tämän ohimolle. Saimi hengitti syvään.
”Miun pitäs rakastaa siua niin, ettet sie pääsis tänään sängyst ylös.”
Pihka nauroi ja pudisti päätään, vaikka vatsanpohjalla ja jalkojen välissä kihelmöi.
”Kyllä sinä olet tänään rakastanut minua ihan tarpeeksi.”
Saimi kohottautui taas toisen kätensä varaan. Pihka silitti Saimin huulia peukalollaan ja yritti olla punastumatta tämän itsevarmalle katseelle.
”En mie ole tainnu”, Saimi sanoi matalalla äänellä, ”kun sie aina vaan jaksaisit teetä keittää.”
Pihka puuskahti Saimin kasvoille. Saimi vain virnisti ja suuteli hänen huuliaan.
”Tiekkö mitä?”
”Kerro.”
”Sie muistutat miua kesäst.”
”Älä viitsi”, Pihka naurahti.
”Totta se on”, Saimi sanoi hiljaa ja katseli Pihkan huulia. ”Sie maistut kukkakedoilt ja kesäsateelt, kun mie suutelen siua. Kun mie silitän siua, siun iho on yht pehmeää kuin auringonsätteet kasvoilla. Ja sie huokaat niin kuin kesätuuli, kun myö rakastellaan.”
Pihka pudisteli punastellen päätään.
”Ja”, Saimi jatkoi puhumista, ”kun mie kosken siua täält –”
Pihka veti terävästi henkeä ja puri alahuultaan.
”– sie
kehräät”, Saimi virnuili ja suuteli taas Pihkan kaulaa.
”S-saimi.”
”Shh, mie rakastan siua viel hetken aikaa.”
Pohjoistuuli ulvoi hirsien välissä ja takkahormissa.