Uskottu (k. 11) (Dra/Herm)

[LunaLovegoodsBestFriend]

USKOTTU

genre: fluffy, drama

rajoitukset: kiroilu, haukkuminen ja söpöily

k. 11

kirjoittaja: Sara

Kaikilla on omat ongelmansa ja niihin kaikkiin löytyy aina ratkaisu  Kommentoikaa jos on jotain huomautettavaa.



1.

Hermione

Oli perjantai ja oli viikon viimeinen oppitunti ja se oli liemiä. Tänään oppilaiden täytyisi valmistaa valehteluliemi, mutta ennen sitä oppilaat perehtyivät aiheeseen Kalkaroksen johdolla. Tunti oli noin puolessavälissä: ”Annoinko neiti Grangerille luvan puhua?” Kalkaros jyrisi, kun Hermione oli vastannut Ronin puolesta Kalkaroksen kysymykseen ’mikä ainesosa voi pilata koko liemen ja muuttaa sen parrankasvatusliemeksi?’ . Tietenkään Ron ei tiennyt vastausta, sillä hän luki Harryn kanssa uusinta numeroa jostain luutalehdestä ja tottakai Hermione oli reiluna, tuoreena Valvojaoppilaana mennyt apuun vastaamalla mielestään helppoon kysymykseen. ”Tarkoittaako mielestäsi se, että on tuollainen näsäviisas kaikkitietävä että voi puuttua toisten asioihin?” Melkein kaikkien mielestä vastenmielisin opettaja kysyi vihaisena Hermionelta. ”Mielestäni ei ja tiedän varsin hyvin, että Potter ja Weasley keskittyvät aivan väärään asiaan!” Mies jatkoi antamatta Hermionelle tilaisuutta vastata. Harry yritti äkkiä tunkea lehtä takaisin reppuunsa. ”No mutta kun…” Järkyttynyt tyttö yritti selittää kyyneleet silmissä. ”Täällä ei tuollaisin itkupillejä kaivata! Silloin kun…” Kalkaroksen lause jäi kesken kun Hermione ryntäsi tavaroineen tyrmän ovelle lähteäkseen pois, vaikka tuntia oli vielä 20 minuuttia jäljellä. Hänen peräänsä kuului vain vihainen huuto: ”60 tupapistettä Rohkelikolta pois Grangerin käytöksen takia pois!”

[LunaLovegoodsBestFriend]

KOMMENTOIKAA MIELIPITEENNE! Kirjotan aika lyhkösiä pätkiä, koska en jaksa kirjottaa paljoo kerralla

2.

Hermione

Hermionen rynnättyä pois tunnilta kyyneleet valuen, hänen päässään oli vain yksi kysymys: Miksi? Miksi Kalkaros oli koko ajan vihainen? Hän oli heittänyt viimeaikoina ennätysmäärän oppilaita ulos luokasta ja raivosi kaikille muille paitsi Luihuisille koko ajan. Miksi Kalkaros hyökkäsi juuri hänen kimppuunsa, vaikka Luihuisen pojat pelasivat ihan näkyvästi räjähtävää näpäystä luokan takaosassa? Miksi hän oli laittanut Nevillen jälki-istuntoon, vaikka poika oli ollut myöhässä tunnilta vain noin minuutin, mutta kun Malfoy tulee yleensä vartin myöhässä, Kalkaros ei ole huomaavinaan, eikä ota Rohkelikkojen valituksia kuuleviin korviinsa. Tänäänkään tuota platinanvaaleatukkaista poikaa ei näkynyt tunnilla. Ja minkä takia Kalkaroksen täytyi olla niin epäreilu? Hermione pyyhkäisi kyyneleensä kaapunsa helmaan.
Iloisena siitä, että otti tavaransa mukaan Hermione päätti käydä ensin naistenhuoneessa siistiytymässä ja mennä sen jälkeen kirjastoon tekemään professori Verson määräämää esitelmää Huiskuhapsisista gurnoista. Matkalla vieläkin itkevä Hermione kääntyi vasemmalle ja törmäsi henkilöön johon hän olisi viimeiseksi halunnut törmätä: Draco Malfoy katseli itkevää tyttöä hetken silmiin hämmentyneenä. Sitten Hermione jatkoi matkaansa pojan ohi ja poika sai ilkeytensä takaisin ja huusi Hermionen perään tajuamatta tytön herkkää tilaa: ”Kato mihin kävelet saastainen kuraverinen!” Hermionen itku yltyi.

[LunaLovegoodsBestFriend]

No kukaan ei oo pyytäny jatkoo, mutta kirjotan silti omaks huvikseni Oikeesti, kommentoikaa.  Musta tuntuu et oon täällä niiku tyylii ainoo ja se on aika creepyä D:

3.

Draco

Draco tajusi puheensa vasta kun kauniin ruskeatukkaisen tytön kaavun helmat olivat kadonneet jo toisen kulman taakse nyyhkien. Hän oli jo aikeissa mennä pyytämään anteeksi, mutta muutti sitten mieltään. Hän olisi halunnut, olihan tyttö sentään itkenyt, mutta tieto siitä, että hänen isänsä kuulisi siitä pakotti jäämään paikoilleen. "Malfoyt eivät pyytele anteeksi. Malfoyt eivät pyydä apua. Malfoyt pitävät päänsä pystyssä, tapahtui mitä tahansa. Malfoyt eivät menetä kunnia-asemaansa." Tämänkaltaisia käskyjä Draco oli kuullut koko elämänsä ajan isänsä suusta. Jos ei totellut käskyjä tai häpäisi perheen jotenkin, sai tuntea sen ruumiissaan. Ja koska Draco oli aivan erilainen isänsä kanssa, heille tuli lähes päivittäin näkemyseroja. Draco ei halunnut olla samanlainen kuin isänsä. Ilkeä, itsekäs ja väkivaltainen omaa perhettään kohtaan. Ja sellainen hän ei myöskään ollut. Hän vain esitti isänsä mieliksi. Hän vain esitti vähemmän nyrkinsaannin toivossa. Hän odotti kauhulla parin viikon päästä alkavaa joululomaa. Hän tiesi, että joutuisi käyttämään loman jälkeen parin viikon ajan taikoja peittääkseen isänsä tekemät jäljet vartalossaan.

Draco oli menossa liemitunnille ennen Hermioneen törmäämistä. Nyt hän kuitenkin muutti mielensä ja päätti lähteä Luihuisten oleskelutilaan. Kun hän pääsi sinne, tuntia oli enää jäljellä reilu viisi minuuttia. Draco varmisti, ettei huoneessa ollut ketään ja meni sitten smaragdinvihreälle sohvalle makaamaan. Hetken kuluttua hän heräsi koulun kellojen soidessa. Hän ei muistanut nukahtaneensa.

Hetken kuluttua muut Luihuiset saapuivat hämärään oleskelutilaan. Draco oli siirtynyt istumaan massiiviseen nojatuoliin. Pian hän sai seuraa Pancy Parkinsonista. "Hei! Missä olit koko viime tunnin? Kalkaros raivosi sille hölmölle kuraveriselle. Olisitpa nähnyt hänen ilmeensä." Tyttö kehräsi pojan sylissä. "Mitä se sulle kuuluu? Ja tuo iänikuinen kuraveriseksi sanominen alkaa kyllästyttämään. Kyllähän hänellä on nimikin." Kuului pojan tyly vastaus. "Voitko jättää rauhaan?" Draco sanoi työntäen mopsinaamaisen kiusankappaleen pois sylistään. "Ha! Luulin sinua vähän kohteliaamaksi Draco Malfoy! Mene sinä vain sen rumiluksen luo lohduttamaan!" Tyttö pillastui ja lähti naama punaisena pois. Hyvä että lähti Draco ajatteli itsekseen. Tyttö oli ollut kiinnostunut hänestä jo ensimmäisestä luokasta lähtien ja kaikki sen tiesivät. Tunteet tosin olivat yksipuolisia, sillä Draco inhosi Pansyä ja hänen rumaa, typerää naamaansa. Sen Grangerin kasvot olivat olleet hänen silmiinsä miellyttävät, jopa itkun turvottamina.


Kommentoikaa sit muute jos tää on teijä mielestä ihan kamalaa luettavaa nii mä osaan lopettaa ajoissa

[huipshaips]

Ihan hyvän kuuloinen tarina. Mielelläni lukisin lisääkin . 
Odotan mihin tarina etenee. 

[LunaLovegoodsBestFriend]

Huishaips kiitos 

[LunaLovegoodsBestFriend]

4.

Hermione

Hermione kuuli koulun kellojen soivan. Hän oli yhä neljännen kerroksen tyttöjenvessassa. Tyttö ei itkenyt enää. Hän istui lattialla lavuaariin nojaten ja tuijotti lasittunein silmin valkoista laattalattiaa. Hän tunsi itsensä rikkinäiseksi. Kalkaros ei ollut hänen ainoa murheenaihe. Hän oli uuvuksissa, sillä hän ei valtavan läksymäärän takia saanut nukuttua kuin kolme neljä tuntia vuorokaudessa.                                     
”Miksi menin ottamaan niin monta oppiainetta?” Hermione kysyi itseltään. ”En kyllä anna omien lapsieni ottaa niin montaa ainetta."
Jos jotain lapsia edes tulee joskus. Hermione oli ollut Ronin kanssa yhdessä alkuvuodesta, mutta se ei toiminut. Ron kuitenkin haluaisi vielä jatkaa. Aina kun Ron kysyy Hermioneta hänen kanssaan yhteen, Hermione sanoo aina vain että tarvitsee lisää mietimisaikaa.
Hermione tiesi, ettei poika jaksa enää kauaa odottaa. Hän rakasti sitä hassua punatukkaista poikaa, muttei tiennyt millä tavalla, eikä hänellä ollut aikaa sen asian selvittämiseen. Hän myös pelkäsi, ettei kelpaa kenellekään muulle kuin Ronille. Hänhän oli se ’hikke, jolla ei ollut muuta elämää kuin koulu’. Ron ja Harry olivatkin varmaan ainoat pojat koko koulussa, jotka pitivät häntä viehättävänä ja sellaisena, jota voisi rakastaa. Hermionen ajattelu katkesi, kun vessaan saapui lauma kikattavia Puuskupuh tyttöjä, jotka tulivat varmaankin korjaamaan meikkejään päivällisen jälkeen. He katsoivat Hermioneta kummaksuen ja hän nousi ylös lattialta ja lähti pois.

Saavuttuaan Rohkelikkojen oleskelutilaan, siellä ei ollut kuin pari kolmasluokkalaista poikaa ikkunan vieressä ja hänen ystävänsä istumassa parhailla paikoilla takan ääressä. Ginny istui Harryn sylissä. He olivat aloittaneet seurustelun pari kuukautta sitten. Ron istui heitä vastapäätä kiusaantuneen näköisenä.
”Moi.” Hän tervehti heitä ja istui heidän seuraansa.
Muut tervehtivät häntä ja Ron kysyi:
”Mihin lähdit kesken tunnin? Et ole ennen rynnännyt ulos luokasta tuolla tavalla.”
”Menin kirjastoon lukemaan” Hermione vastasi.
Hänestä jotenkin tuntui, että hänen piti esittää vahvaa vaikkei ollut, sillä hän ei halunnut ystäviensä huomaavan hänen mahdollisesti pian tulevaa hermoromahdusta. Hän halusi heidän luulevan, että kaikki oli hyvin.
”Kalkaros oli ihan raivona. Kukaan ei uskaltanut sanoa yhtään mitään koko loppu tuntina.” Harry kertoi.
”Niin se oli kammottavaa. Ja se limanuljaska antoi vielä tosi paljon läksyä.” Ron jatkoi selvästi iloisena siitä, että hänellä oli jotain muuta juttuseuraa kuin kuhertelevat Harry ja Ginny. Ron siirsi kätensä Hermionen polvelle. Ginny huomasi tämän ja sanoi Harrylle:
”Mmm… Harry mitä jos mentäisiin tuonne noin. Minulla on sinulle kaksinkesksistä asiaa.”
Heidän mentyään Hermione sanoi:
”Kuule Ron…” Hän aloitti lempeästi ja siirsi pojan käden pois.
”Ei Hermione. Tiedän mitä aijot sanoa. En jaksa enää odottaa. Tiedän, että tarvitset vielä aikaa, mutta olen odottanut jo melkein kolme kuukautta. Odotan vastausta loman jälkeen. Sitten sen jälkeen jätän sinut taakseni ja jatkan elämääni jonkun toisen kanssa.” Ron keskeytti.
Oleskeluhuone oli alkanut täyttyä ja Ron bongasi Deanin ja Seamusin ja lähti heidän luokse. Hermione jäi yksin.
Hetken kuluttua Harry palasi hänen luo Ginnyn mentyä juttelemaan omien luokkalaistensa kanssa.
”No, mitä asiaa Ginnyllä oli?” Hermione kysyi.
Harry muuttui räikeän punaiseksi ja hän mutisi: ”Ei mitään erikoista.”
Hermione hymähti ja päätti mennä kirjastoon tekemään pimeyden voimilta suojautumisen läksyjä kirjastoon. Hän lähti jättäen Harryn yksin istumaan.




Risuja ja ruusuja otetaan vastaan 

[LunaLovegoodsBestFriend]

5.

Draco

Draco yritti tehdä tämän päivän läksyjä luihuisten oleskelutilassa. Se ei kuitenkaan oikein onnistunut, sillä koko huone oli täynnä höliseviä luihuisia. Hän päätti mennä jonnekin muualle tekemään läksyjä. Hän oli jo matkalla ulos huoneesta, kun gorillamaiset Grabbe ja Goyle pysäyttivät hänet.
”Umm… Tuota… Me tässä miettiin, että minkä takia teet läksyjä perjantaina?” Goyle kysyi.
”Hmm… Mietitäänpä.” Draco sanoi ja esitti miettivää. ”Ehkä, koska huomenna pääsee Tylyahoon ja enkä halua kuluttaa sunnuntaitani läksyihin.” Hän sanoi pilkallisesti ja lähti mutisten: ”Tolvanat.”
Päästyään Tylypahkan eteisaulaan, hän päätti mennä kirjastoon tekemään keskeneräisiä läksyjä. Matkalla sinne hänen ajatuksensa olivat Hermionessa. Hän oli huomannut, että tyttö oli käyttäytynyt viimeaikoina oudosti, jotenkin uupuneesti. Hän oli harmissaan siitä, että hänen isänsä oli mikä oli. Jos hänen isänsä ei olisi ollut niin jästisyntyisvastainen, Draco olisi ainakin ystävystynyt Grangerin kanssa. Salaa hän toivoi, että voisi olla jotain muutakin kuin tytön ystävä. Hän oli melkein perillä, kun kuuli nurkan takaa hiljaisen keskustelun.
”…minä pärjään, professori McGarmiva”
”Muut opettajat ovat olleet sinusta huolissaan Granger. Uskon, että taakka on liian suuri sinulle. Vaikka suoriuduitkin V.I.P:eistä loistavasti, luulen, että meidän pitäisi sopia muutaman aineen pois jättämisestä.”
”Mutta professori…”
”Keskustellaan asiasta lisää maanantaina koulun jälkeen minun huoneessani. Näkemiin ja hyvää viikonloppua teille neiti Granger.”
”Hyvää viikonloppua teillekin.” kuului alistuneen tytön ääni.
Draco päätti paljastaa itsensä McGarmivan mentyä. Hän astui kulman takaa ja näki nyyhkivän tytön keskellä käytävää.
”Wow! Etkö osaa tehdä yhtään mitään muuta kuin itkeä? Jo toisen kerran tänään.” Draco sanoi.
”Turpa kiinni Malfoy!” Hermione ärjäisi.
”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus. Tämä ilkkuminen on jäänyt jotenkin päälle. Ja anteeksi siitä aiemmastakin. Ei ollut reilua sanoa sinua siksi miksi minä sinua sanoin. Ethän sinä sille mitään voit että olet…” Draco sanoi lempeästi.
”Malfoy, ei pahalla, mutta mitä hemmettiä? Ensin haukut minua monta vuotta ja sitten tulet pyytämään anteeksi. Että anteeksi nyt vain olen hieman hämmentynyt.” Hermione vastasi kulmat kurtussa. ”Ja näkemiin, on minulla parempaakin tekemistä kuin sinun kanssa jutteleminen” Hän jatkoi ja lähti kävelemään kohti kirjastoa.
”Ai kuten koulutaakan alla painiminen?” Draco sanoi ottaen tytön kiinni kirjaston ovella.
”Mitä se sinulle kuuluu?”
”No olen nähnyt sinut monta kertaa lähiaikoina itkun partaalla ja näytät siltä kuin olisit romahtamaisillasi. Joten joo kyllä se minulle kuuluu.”
”HAH! Ei sinua ennenkään ole minun asiat kiinnostaneet joten miksi nyt?” Hermione kysyi ärtyneenä.
”No kun…” Poika oli jo aloittamassa lausetta, mutta sitten lopetti kun pieni ensiluokkalainen Korpinkynsityttö kääntyi mennäkseen kirjastoon. Hermione hymyili tytölle, eikä huomannut kun Draco livahti kirjastoon välttääkseen sen mitä hänen piti sanoa, mutta hän oli tullut toisiin ajatuksiin. ”Eihän hän voi sitä paljastaa.” Hän ajatteli mennessään kirjaston kauimmaiseen pöytään. Hän yritti tehdä läksyjä, muttei siitä taaskaan tullut mitään. Hän ajatteli vain Hermionen syvänruskeita silmiä ja kauniita kasvonpiirteitä. Draco huomasi tuijottavansa pöydän pintaa typerästi hymyillen.
”Gröhöm.” Kuului ääni hänen yläpuoleltaan ja hän nosti päätään. ”Olit sanomassa jotain.” Hermione sanoi.
”Öhmm… Ei mitään erikoista” Hän vastasi.
”Ai no, ihan sama” Hermione sanoi ja lähti kävelemään toiseen pöytään. Draco jäi katselemaan hänen peräänsä.

Noin tunnin kuluttua he olivat ainoat oppilaat kirjastossa. Hermione oli asettunut parin pöydän päähän selkä Dracoon päin. Draco huomasi jälleen kerran tuijottavansa tyttöä. ”Mitä ihmettä?” Hän ajatteli. Vielä aamupäivällä hän oli inhonnut tuota tyttöä. Nyt hän katseli tätä typerästi hymyillen.

[Lirael]

Jatkoajatkoajatkoa, haluan JATKOA!!

...moi 

Ihanaa Dramionea, jotenkin jäin koukkuun,  voisithan jatkaa tätä?

[LunaLovegoodsBestFriend]

6.

Hermione

Seuraavana päivänä Hermione seisoi ennen aamiaista peilin edessä. Hän kampasi raivokkaasti pörröisiä hiuksiaan. Oli joulukuun alku ja tylypahkan oppilailla on tänään mahdollisuus käydä Tylyahossa. Hermione oli itselleen vihainen, koska oli pitänyt eilen vapaapäivän läksyistä. Hän ei ehtisi olemaan kauhean kauaa Tylyahossa ystäviensä kanssa. Hän oli uuvuksissa ja hän oli jopa melkein harkinnut vakavissaan McGarmiwan ehdotusta oppiaineiden karsimisessa. Hermione ei tiennyt miksei halunnut helpottaa omaa koulutaakkaansa. Koulusta ja siellä loistamisesta oli tullut Hermionelle lähes... pakkomielle.

Hiuksensa selvitettyään Hermione lähti tyttöjen makuuhuoneesta ja tapasi Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa Harryn ja Ronin.
"Ei pahalla Hermione, mutta näytät aivan kamalalta", Ron töksäytti ystävysten kohdatessa.
Hermione näytti hölmistyneeltä ja Harry kysyi: "Ömm... Kuinka kauan sinä oikein nukuit?"
Hermione henkäisi ja ryntäsi takaisin makuuhuoneeseen. Hän meni takaisin peilin eteen ja huomasi että oli unohtanut tehdä loitsut, jotka peittivät hänen unenpuuttensa. Hermionen onneksi huoneessa ei ollut ketään muuta, joten hän pystyi tekemään loitsut kenenkään häiritsemättä. Ne tehtyään Hermione hymyili rohkaisevasti peilikuvalleen ja lähti aamiaiselle.

Suuren salin ovella Hermione melkein törmäsi Malfoyhin. Poika lähti paikalta sanomatta sanaakaan, mutta Hermione muisti pojan oudon eilisen käytöksen. Malfoy oli lähtenyt eilen kirjastosta huokaisten jättäen Hermionen yksin lukemaan. Hän mietti, että minkä takia pojan käytös oli yhtäkkiä muuttunut tyttöä kohtaan. Hermione hätkähti tajutessaan, että oli jäänyt paikalleen seisomaan suuren salin oviaukolle. Hän pudisti päätään ja lähti kävelemään kohti Rohkelikkojen pöytää, jossa hänen ystävänsä häntä jo odottivatkin.

Syötyään Hermione, Ron, Harry ja Ginny lähtivät pois suuresta salista. He hakivat vähän lämpimämpää vaatetta Rohkelikkojen tuvasta, ennen kuin lähtivät kävelemään kirpeässä talvisäässä kohti Tylyahoa. Poikien innostuttua lumisotaan, Ginny ja Hermione alkoivat juttusille:
"Hyvä sää, eikö olekkin?" Hermione aloitti keskustelun.
"Niin on", Ginny sanoi ja jatkoi: " Kuule Hermione, olen huomannut nyt tämän vuoden aikana, että et näytä kovin hyvinvoivalta ja aamulla pojat kertoivat, että näytit todella väsyneeltä. Onko sinulla kaikki hyvin?"
Hermione hymähti ja sanoi: "Ei tässä mitään, vain vähän pientä stressiä. Ei mitään muuta."
"Lupaatko?"
"Lupaan kautta taikasauvan ja luudan."
"Selvä, mutta muista Hermione kuitenkin, ettei loitsusi hämää minua."
Tytöt jatkoiva matkaa hiljaisuuden vallitessa heidän välillään.

Draco

Draco päätti lähteä muutaman "ystävän" kanssa Tylyahoon. He pukeutuivat lämpimästi ja lähtivät koululta taskut täynnä kultaa. Kävellessään hän jutteli matkaseuralaistensa kanssa vähän kaikesta. Lopulta keskustelu kääntyi kohti Dracon seurusteluelämää:
"Kuulin, että Pancy suuttui sinulle eilen Draco", eräs lipevän näköine poika sanoi.
Draco tuhahti ja sanoi: "Se ämmä on kyllä hyvä saamaan kaikki asiat hänen puolelleen."
"Eli hän ei suuttunut sinulle?"
"No kyllä hän suuttui, mutta asia ei ole  ihan niin mustavalkoinen kuin ehkä luulette," Draco sanoi tehden lopun keskustelulle.


En oo kirjottanu pitkään aikaan ja nytkin kirjoitin kännykällä, joten virheitä varmaankin on 
Mutta kommentteja otetaan edelleen vastaan

[luku_toukka]

Jee löysin taas uuden ficin
En tajuu miks tähän ei oo kommattu enempää koska tää vaikuttaa tosi lupaavalt ja mä ainaki haluun tähä jatkoo tykkäsin kyllä
Jaaja kappalejakoi vois olla vähä enemmä


//zougati yhdisti tuplapostauksen