Luku hänen historiastaan | Remus/Tonks (Remus/Sirius), K11

[FractaAnima]

Title: Luku hänen historiastaan
Author: FractaAnima
Genre: drama, romangst
Rating: K11
Pairing: Remus Lupin/Nymfadora Tonks (Remus Lupin/Sirius Musta)
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Neljän tuvan haaste II
Kirjoitusterttu
OTS20 #2

A/N: Mun oli rikottava blokkini, koska Saappaaton täyttää tänään vuosia. Mä yritin fluffata, mut sain aikaan vain jotain hyvin hatarasti (ei)sinne päin(kään). Onnea rakas. 


Luku hänen historiastaan

"Elämä on täynnä helvetinmoisia valintoja", Tonks venyttelee selällään sohvalla ja tuijottaa kattoa. Remus ei voi olla naurahtamatta naisen kevyelle keskustelun avaukselle.
"Siinäpä olet erityisen oikeassa", mies nostaa teepussin mukista, mutta laskee sen alas vielä hetkeksi. Keskustelun sävy enteilee tarvetta vahvalle teelle.
"Ihan totta, en osaa valita edes kahden nahkatakin väliltä, burgundinpunainen vai syvä violetti, ja sitten pitäisi valita mitä tekee elämällään. Hankkisiko esimerkiksi sellaisen jästien käsittämättömän mahtavan moottoripyörän vai perustaisiko perheen?" Tonks on syvällä mielensä mutkissa eikä huomaa kuinka Remus pudottaa teepussin keittiön lattialle. Mies tuntee narun livahtavan sormiensa välistä, mutta ei saa siitä kiinni. Hetken ajan hän näkee Siriuksen sohvallaan.

"Remus?" Tonks on noussut istumaan ja tuijottaa miestä, joka seisoo märkä teepussi jaloissaan katsoen melkein takaisin, mutta kuitenkin reilusti naisen ohitse.
"Hmh?" Remus havahtuu ja on kuin ei olisikaan. Kuin ei olisi hetkessä käynyt vuosien takana. Hän noukkii teepussin ja laittaa sen ajatuksissaan takaisin mukiinsa.
"Remus", Tonks nousee sukkelasti paljaille jaloilleen ja astelee miehen luokse. Hän tarttuu miehen mukiin laskeakseen sen lavuaariin. Tee on pilalla. "Remus", Tonks kuiskaa vielä kerran ja suukottaa miehen poskea. Silloin Remus sulaa lämpöiseen hymyyn. Hän silittää Tonksin hiuksia, jotka muuttuvat hänen kätensä alla hiekanruskeasta vaaleanvioleteiksi.
"Ei moottoripyörää", Remuksen vastauksessa kaikuu sen syvä historia - luku hänen historiastaan.
"Onko tuo sinun tapasi vihdoin hyväksyä ajatus perheestä?" Tonksin kasvoilla käy kiusoitteleva naurahdus, hän tietää miehensä jyrkän mielipiteen.
"Mitä tahansa, kunhan ei moottoripyörää", Remus sujauttaa kätensä naisen niskaan ja painaa suudelman tämän huulille. Tonks on ymmällään, niin suudelmasta kuin vastauksestakin. Remus on tosissaan.

[Saappaaton]

Olen lukenut tän nyt kolme kertaa yrittäen miettiä, mitä tästä sanoisin. Paitsi tietenkin sen, miten kovin otettu olen siitä, että päätit selättää blockisi minun takiani. Kiitos, rakas.

Tämä on kokonaisuutena ihana, haikea, mutta kuitenkin sitten kaikessa lyhykäisyydessään positiivinen, omalla tavallaan kovin käänteentekevä. Ja taas löytyi paljon herkullisia ilmauksia, jotka kuuluu sun tyyliin. Miten voit blockinkin jälkimainingeissa olla näin hyvä?

-- mies nostaa teepussin mukista, mutta laskee sen alas vielä hetkeksi. Keskustelun sävy enteilee tarvetta vahvalle teelle.

Tämä on jotenkin ihanan Remus. Ja samalla niin sinä. Se, että osaa keskustelunaloituksen puolesta ennakoida rakastaan, sitä mihin toinen on keskustelua kuljettamassa. Se, että tilanne saattaa vaatia vahvaa teetä.

Tonks on syvällä mielensä mutkissa eikä huomaa kuinka Remus pudottaa teepussin keittiön lattialle. Mies tuntee narun livahtavan sormiensa välistä, mutta ei saa siitä kiinni. Hetken ajan hän näkee Siriuksen sohvallaan.

Tonks on noussut istumaan ja tuijottaa miestä, joka seisoo märkä teepussi jaloissaan katsoen melkein takaisin, mutta kuitenkin reilusti naisen ohitse.

Remus havahtuu ja on kuin ei olisikaan. Kuin ei olisi hetkessä käynyt vuosien takana.

Oisin voinut vaan quotata koko pätkän, mutten halunnut, koska halusin painottaa eritoten näitä lauseita. Ja vielä erikseen haluan painottaa ensimmäisen ja viimeisen lainauksen viimeisiä lauseita, koska ne on jotenkin niin voimakkaita. Se hetki, kun Remus käy vuosien takana, kun se näkee Siriuksen sohvallaan, se on mulle tän tekstin sydän ja rakkaus, koska tässä on se, mitä sulle höpisin eilen. Se, miten Remus on samanaikaisesti rikki (koska miten se voisi olla ehjä) ja silti vakaa. Ja vaikka tässä Remus horjahtaa ihan selvästi, niin se ei silti kaadu. Sori, multa taisi kadota punainen lanka, kun alkoi yhtäkkiä itkettää ihan hirveästi.

Ja sitten on Tonks.

Hän tarttuu miehen mukiin laskeakseen sen lavuaariin. Tee on pilalla.

Tonks, joka on siellä ihan siltä varalta, että jos Remus vaikka kaatuukin. Ja Tonks on tässä niin IC ja rakastan sitäkin, vain koska.

Ja ennen kuin tää kommentti valuu yhtään omituisemman puolelle niin nostan vielä kaksi juttua esiin. Ne on vain sellaisia, joista tykkään, koska olet muotoillut ne tavalla, jolla olet  ja nää on taas niitä asioita, jotka tuo tekstiin jotain lisää. (Mä aina sulle kommentoidessa puhun niistä jutuista, joten tunnen vähän toistavani itseäni tässä.)

Hän silittää Tonksin hiuksia, jotka muuttuvat hänen kätensä alla hiekanruskeasta vaaleanvioleteiksi.

"Mitä tahansa, kunhan ei moottoripyörää"

Tää jälkimmäinenhän olisi ihan sellaisenaan ollut riittävä lopetus, vaikka tuo suudelma sinne toi kyllä jotain syvempää. <3

Kiitos kaunis! En osaa sanoa enää muuta. <3

[Hazyel]

Tykkäsin tästä jo heti, kun laitoit tän mulle luettavaksi läpi! Tämä oli jotenkin todella suloinen slice of life pätkä, mutta samalla vähän surullinen ja sellainen, noh, muisteleva. Ja tämä sopii canoniinkin niin hyvin, että voisin tällaisen keskustelun kuvitella oikeasti tapahtuneen!

Tonks on juuri sellainen hölmö, joka voisi sanoa moottoripyörästä ihan vain siksi, että sattuisi tykkäämään sellaisesta - eikä edes ajattelisi, millaisia muistoja se Remuksen mieleen toisi. Ja Remus taas on siitä ihana, ettei hän missään tapauksessa suutu tuollaisesta Tonksille, vaan toteaa vain, ettei ainakaan sitä moottoripyörää. Pidän myös siitä, miten tämä teksti loppuu - aivan kuin Tonks olisi vähän saanut sulateltua Remusta, joka ei ehkä koskaan oikeastaan halunnut perhettä, mutta jolle ajatus siitä Tonksin kanssa ei ehkä enää tunnukaan niin pahalta.

Iso kiitos, että kirjoitit tämän! Ei ehkä ollut ihan fluffya, mutta tää oli silti tosi suloinen ja mieleenpainuva teksti <3