Nimi: Harhakuvia
Kirjoittaja: Crownless
Ikäraja: S
Genre: Draama
Summary: Tuntea miltä tuntuu rakastaa.A/N: Tämä räpellys syntyi tässä muutama viikko takaperin. Omasta mielestäni tämä ei ole parhainta tuotantoani, ja kliseisyyden anti ystäville huomautettakoon, että tästä voi työntyä esiin yksi jos toinenkin siirappinen kohta.
Kaikesta huolimatta päätin olla rohkea ja uskaltautua laittamaan tämän tänne näytille.
---
Kuuntelin sadepisaroiden lumoavaa ropinaa. Suuret, pulleat vesipisarat iskivät vasten tummaa ikkunalasia. Lasi ei oikeasti ollut tumma, mutta se näytti siltä ulkona pimenevän illan takia.
Minulla ei ollut silloin mitään tekemistä. Olin tehnyt jo kaikki tämän päivän tarpeelliset asiat. Nyt oli aikaa haaveilulle, rakkaalle lempipuuhalleni. Etenkin tässä mielentilassa se tuli tarpeeseen. Omassa pikku maailmassani sain tehdä juuri niin kuin halusin, eikä kukaan ollut käskemässä että tee sitä ja tee tuota. Siellä yksikään ei pitänyt minua omituisena vain koska tykkäsin vaipua ajatuksiini. Sain olla millainen halusin ja sain pitää kenestä pidin.
Niin, millaista se onkaan, kun pitää jostakin. Ei sillä lailla tavallisesti, niin kuin yleensä, vaan hieman toisella tavalla. Luulisi ihmisten tietävän, että varsinkin niihin aikoihin on tapana seikkailla omassa vaaleanpunaisessa mielikuvituksessaan. Kuvitella, miltä tuntuisi pitää jonkun tietyn kädestä kiinni tai halata jotakuta tiettyä ihan vain siksi että pitää hänestä. Tuntea se lämpö, mikä välittyy toisen ruumiista.
Tuntea miltä tuntuu rakastaa.Minusta puhuttaessa se ei ole käynyt toteen, ainakaan vielä. Kaikki tuohon ihmeelliseen tunteeseen liittyen on johdattanut minut tähän mennessä metsään, johon ei pieninkään auringonsäde pääse eksymään. On rasittavaa huomata joutuvansa joka ikinen kerta siihen samaan noidankehään, kuin se olisi minulle jokin asetettu rangaistus. Tai sitten se on vain tätä, että olen niin rakkaudennälkäinen ihminen. Luulen asioista toista vaikkei ne oikeasti olekaan niin.
Silti kerran sain eteeni hänet, joka maalasi oman väripilkkunsa muutoin niin harmaaseen elämääni. Yhtäkkiä vain lyhyen keskustelumme jälkeen tajusin, että siinä hän on, vihdoinkin, aivan lähettyvilläni, se jota olen etsinyt kauan. Ja niin vauhdikas tunteiden vuoristorata sai alkunsa. Minun osallani siis. Sinusta en ottanut selkoa, mutta päätin selvittää ajatuksesi mitä pikemmin.
Kului päiviä ja viikkoja, ennen kuin sain tilaisuuden jutella kanssasi seuraavan kerran. Olin ollut kärsimätön ja odottanut sitä hetkeä kuin kuuta nousevaa, milloin saisin tutustua sinuun paremmin. Ja sitten kun se hetki oli koittanut, en tietenkään tiennyt, mitä sanoisin. Onnekseni olit minua oma-aloitteisempi ja laitoit keskustelun pyörimään. Siitä se sitten lähti, meidän taipaleemme. Kohti mitä, en tiedä. Joka tapauksessa, ehkä onneni oli kääntymässä. Niin monta väärää ihmistä olin kohdannut, niin monta väärää tuntemusta tuntenut. Ja näin pitkään siinä meni, ennen kuin kaikki muuttui. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kun sinä iltana, jolloin sain ensimmäistä kertaa
tuntea miltä tuntuu rakastaa, en arvannut, että yksi elämän hienoimmista asioista tapahtuisi silloin juuri minulle. Olit ajatellut viattomasti että menisimme jonnekin hauskaan paikkaan viettämään perjantai-iltaa. Mietin, että teit sen vain hyvää hyvyyttäsi kaverina. Kului tunti, toinen ja kolmas, ennen kuin huomasinkaan alkuperäiset ajatukseni vääristyneiksi ja yllättäen tajusin seisovani kotiportillani sinä roikkuen kaulassani. Vaikka ilma oli kylmä ja minulla ei ollut niinkään paljon päällä kuin olisi pitänyt olla, niin silti se ei saanut minua hytisemään, koska juuri sinä olit siinä. Hämmästyksekseni huomasin, miten oikealla tavalla olinkaan kuvitellut tämän lämpöisen tuntemuksen, joka virtaa ruumiista toiseen halattaessa. Siitä päivästä lähtien uskalsin uskoa melkein mitä tahansa tähän häkellyttävään tunteeseen liittyen.
Tiesitkö, kuinka onnellinen silloin olinkaan? Et varmasti läheskään. Kukaan ei tällä planeetalla olisi voinut olla sillä hetkellä yhtä onnellinen kuin minä.
****
Heräsin sängyltäni. Sade oli loppunut, huoneen valtasi raastava hiljaisuus. Tapani mukaan olin kavunnut suloisen pehmeälle sängylleni haaveksimaan, uppoutunut täydelliseen tarinaani. Tiedostamatta olin alkanut miettiä äskeisiä tapahtumia ja nyt olo oli hämmentynyt. En ollut miettinyt sinua vähään aikaan, enkä tiennyt, mistä nyt nämä ajatukset putkahtivat mieleeni. En myöskään ollut kertonut sinusta kenellekään, en edes lähimmille ystävilleni. Koin että sinun täytyisi olla vain ja ainoastaan minun salaisuuteni, pikku harhakuvani.
