Nimi: Purim
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Draama
Yhteenveto: Uunituoreessa parisuhteessa parin toinen osapuoli näyttää vetävän toista kuin pässiä narussa, mutta kumpikin nauttii uudesta suhteesta ja tilanteesta täysin siemauksin. Harry on ottanut kahden kuukauden matkavapaata toimittajan työstään The Wizard World Magazinelta, mutta matkavapaan aikana tulee kirjoittaa tietty määrä matkailuartikkeleita, jotta voi saada firmalta rahaa lentoihin ja yöpymisiin.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Kirjoittajalta: Purim on juutalainen juhla ja sitä juhlitaan tavallisesti kaksi päivää. Viime vuosina juhla on saanut yhä enemmän karnevaalimaisia piirteitä ja ihmiset kokootuvat kaduille juhlimaan ja pukeutuvat mitä erilaisimpiin asuihin. Osallistuin itse vuonna 2009 Purimiin kissa-asuisena. Vuonna 2020 Purim on 9.-10.3. Mieltäni on kovasti kutkuttanut kirjoittaa jotain Tel Aviviin sijoittuvaa fikkiä. Tämä fikki osallistuu haasteeseen
Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus#2 ja
FFF1000 sanalla
monoteismi. Vuonna 2009 Kobi Peretz oli suosittu muusikko Israelissa ja hänen suosionsa jatkuu edelleen:
https://www.youtube.com/watch?v=7Tubf4bthSk ~Purim~
Harry käveli Tel Avivin hiekkarannan vierellä kulkevaa kävelytietä. Oli maaliskuun puoliväli ja vaikka lämpötila ei ollut lähellekään hellelukemissa, vaan välillä Välimereltä puhalsi vilpoinen tuuli, oli rannalla paljon väkeä. Vain muutamat tarkenivat t-paidoin. Suurimmalla osalla oli yllään pitkähihaista paitaa tai jos jonkinlaista karnevaaliasua. Muutamat ryhmät soittivat mankkareista musiikkia ja joivat kaikenlaisia juomia. Muutamat istuivat ringissä polttaen vesipiippua. Piipuista leijaili ilmaan kirpeä omenan tuoksu ja hetken Harry mietti että olisi saattanut nuorempana aloittaa tupakoinnin, jos silloin olisi tarjottu noin viettelevän tuoksuista ainetta keuhkoihin vedettäväksi.
Hän joutui väistämään holtittomasti vastaan ajavaa polkupyöräilijää, joka kiemurteli pyöränsä kanssa. Pyörä oli lastattu täyteen kaikenlaista juhlimiseen liittyvää tavaraa. Sieltä täältä kuului puheensorinaa kielillä, joita Harry ei itse osannut, mutta hän tunnisti paikalliset kielet heprean ja arabian. Hän oli saapunut tänne monoteismin alkulähteille jo edellisenä päivänä ja majoittunut erääseen vaatimattomaan hostelliin muutaman mailin päässä rannasta. Hän ei ollut vielä viikko sitten voinut kuvitellakaan että löytäisi itsensä Israelista, saati sitten itseään harhailemasta sankan väkijoukon keskellä purimjuhlijoiden seassa. Hän oli lähtenyt spontaanisti matkalle saatuaan tutulla käsialla kirjoitetun viestin
”Purim2006 päälava.”Harry oli hymyillyt viestin saatuaan. Hän oli vasta kuukausi sitten aloittanut seurustelemaan menneisyytensä haamun ja inhokkihenkilön Draco Malfoyn kanssa. He olivat käsittäneet, että molemminpuolisen naljailun takana oli aina kuplinut paljon enemmän, mitä heistä kumpikaan olisi ikinä uskonut. Heidän treffinsä eivät olleet aivan niitä tavanomaisimpia. Draco oli heti houkutellut hänet Norjaan, jossa he olivat yöpyneet jäisessä iglussa ja katselleet revontulia. Sen jälkeen hän oli saanut useita pieniä viestilappusia ja vihjeitä siitä, että Draco haluaisi kohta näyttää hänelle jotain. Harry oli kuitenkin 24 tunnin jälkeen Tel Aviviin saapumisen jälkeen aivan yhtä ihmeissään kuin maahan saapuessaan. Tunsikohan hän sittenkään Dracoa niin hyvin kuin oli vielä viikko sitten ajatellut?
*
Draco oli ajellut säärensä ja vetänyt jalkaansa pitkät ohuet reisiin asti yltävät pitsisukat. Hän oli pukeutunut näyttävään gaalaemännän asuun, joka korosti hänen hyviä puoliaan, pitkiä ja hoikkia sääriä ja toivat esille ne vähät naiselliset kaaret jotka hän omasi valmiiksi. Hänellä oli avustaja, joka parhaillaan meikkasi hänelle vahvan meikin, joka sopi tilaisuuteen kuin nakutettu. Meikkaaja käsitteli Dracon omat hiukset lisäten niihin hieman pituutta sopivin hiuslisäkkein, jotka olivat väriltään aivan hänen omien hiustensa väriset, mutta selvästi hieman kihartuvat.
”Olet upea Draco”, David sanoi lopuksi jääden ihailemaan kättensä jälkeä.
”Kiitos, teet aina hyvää jälkeä”, Draco vastasi. Hän sujautti vielä jalkansa korkeakorkoisiin kenkiin, jotka sopivat hänen illan pukunsa väriin. Kimaltavaa sähkönsinistä. Puvun halkio ylettyi lähes lonkkaan saakka paljastaen kaiken.
”Kunhan Harry näkee sinut”, David lisäsi vielä ja otti kameran esille kartuttaakseen kuvakokoelmaa Dracon uusimmalla ulkoasulla.
Draco otti matkatavaroistaan pienen pilleripurkin ja nielaisi yhden pillerin. Se oli taikakeinoin kehitetty muuttamaan esiintyjän ääntä sen verran korkeammaksi, että jopa Harry voisi nyt luulla häntä nyt naiseksi eikä epäillä mitään. Mikäli hän yhtään oli oppinut Harrya tuntemaan viime viikkojen aikana, se mies ei pienistä hätkähtäisi. Draco ei ollut viitsinyt paljastaa miesystävälleen vielä tätä harrastustaan, joka vei hänen aikaansa muutaman päivän vuodesta eri puolilla maailmaa.
Vielä puoli tuntia ja illan ohjelma juhlakadun päälavalla alkaisi. Draco toimisi illan juontajana.
”Näitkö sinä häntä?” Draco kysyi Yousefilta, jonka roolina oli ollut selvittää Harryn liikkeitä.
”Kadotin hänet jo tunti sitten, mutta älä huolehdi. Hän on kävelemässä koko ajan lähemmäs päälavaa”, Yousef sanoi.
”Hyvä”, Draco sanoi ja katseli samalla peilikuvaansa.
*
Harry eteni hitaasti kadulla lähemmäs kohti päälavaa. Ihmisiä oli yhä enemmän ja kulkeminen oli välillä mahdotonta ja hänen piti pysähtyä kun hänen ohitseen kulki useamman ihmisen ketju, joista yhdellä oli pieni koirakin sylissään. Hänen sieraimiinsa tulvahti makean imelä hampun tuoksu. Jostakin putosi väkijoukon päälle vettä. Harry näki, että kadun varrella olivat useat ihmiset parvekkeillaan ja joku heitteli väkijoukkoon vesi-ilmapalloja. Hetken Harry mietti oliko sittenkin tullut tänne turhaan. Mitä jos koko hänen tulonsa oli vain suuri vitsi tai jokin Dracon keksimä pila? Samassa lavalla oleva bändi alkoi soittaa musiikkia. Väkijoukko pysähtyi ja Harryn oli nyt helpompi luikerrella vielä hitusen lähemmäs.
Kappale oli yksi sen hetken soitetuimpia hittejä, joka soi päivän aikana useita kertoja eri radiokanavilla. Kappaleen aikana lavalle tuli sähkönsiniseen paljettiasuun pukeutunut nainen, jolla oli hätkähdyttävän vaaleat hiukset verrattuna kaikkiin muihin. Itseasiassa hiukset olivat täsmälleen samanväriset, mitä Dracon platinanvaaleat hiukset olivat. Musiikki päättyi ja hetken ilma oli täynnä kimeitä vihellyksiä ja hyväksyvää suosionosoitusta.
”Tervetuloa”, sanoi nainen, joka oli nyt tarttunut mikrofoniin. ”Oletteko viihtyneet?” hän jatkoi ja taas ihmiset täyttivät ilman kaikenlaisilla suosiollisilla huudahduksilla. Harry hätkähti vähän. Tuon naisen äänessä oli jotain perin tuttua. Se muistutti vähän Dracon ääntä. Harry jäi tuijottamaan tuota kummallista naista, joka toi hänen mieleensä Dracon jo toistamiseen.
Harry havahtui ajatuksistaan ja seurasi nyt tiiviisti päälavan tapahtumia. Muutamat tummaveriköt esittelivät tulevan kesän uusinta muotia jota seurasi taas muutama musiikkikappale. Kadulle kerääntynyt yleisö alkoi tanssia musiikin mukana ja muutamat yrittivät saada Harrynkin innostumaan, mutta Harry ei pystynyt keskittymään sellaiseen. Hän pohti vain miksi Draco oli houkutellut hänet tänne. Missä mies itse oli ja miten ihmeessä tämä koko ilta jatkuisi? Vaalea nainen jatkoi illan juontamista ja lavalle nousi muutamia näyttäviin karnevaaliasuihin pukeutuneita ihmisiä, jotka saivat palkinnot asuistaan. Pukujen eteen oli nähty selvästi paljon vaivaa.
”Seuraavan kappaleen aikana pyydän lavalle saapuvaksi Harry Potterin”, ääni kuulutti. Harry oli olut kuin sumussa, mutta kuullessaan oman nimensä mainittavan hänen sydämensä alkoi lyödä kiivaammin. Mitä ihmettä tämä tarkoitti?
”Harry Potter! Minä tiedän, että olet siellä, älä yritä piilotella vaan tule tänne.”
Harryn kurkkua kuivasi vähän kun hän alkoi ottaa askeleita kohti lähemmäs lavaa. Yleisö kiljui ja kannusti häntä huudoillaan, vaikka hän ei kaikkea ymmärtänytkään. Muutamat kannustukset oli sentään lausuttu tutulla englannin kielellä. Hän tunsi tönäisyjä selässään ja taputuksia, kun muu yleisö lopulta vauhditti hänen pääsyään keskeltä ihmismassaa lähemmäs määränpäätä. Yleisön aplodit muttuivat vähitellen rytmikkääksi taputukseksi, jonka saattelemana hänet viimein nostettiin pöllämystyneenä ylös lavalle.
”Täällä hän viimein on! Harry Potter”, juontajanaisen ääni julisti mikrofoniin ja yleisö jatkoi taputtamistaan.
Bändi alkoi soittaa, eikä Harry saanut tilaisuutta sanoa mitään tai kysyä mitään. Hän vain seisoi lavalla tumput suorina vastaanottamassa aplodeja yritti peitellä epävarmaa ja hämmentynyttä oloaan kumartamalla yleisön suuntaan. Taputukset vaimenivat, kun laulaja aloitti laulun. Silloin Harry kääntyi vaalean naisen puoleen ja tuijotti. Kuinka joku saattoi muistuttaa Dracoa näin paljon. Ellei sitten...? Harry tajusi tuijottavansa harmaisiin silmiin, jotka nyt olivat rajusti meikatut ja ripsiin oli lisätty tekoripsin pituutta. Punatut huulet kaartuivat vähän ilkikuriseen hymyyn ja silloin Harryn rinnassa läikähti. Hänen oma Draconsa oli ollut päälavalla kaiken aikaa, eikä hän ollut käsittänyt sitä, vaikka olikin omin silmin nähnyt paljon yhtäläisyyttä. Dracon hiuksille oli tehty jotain, sillä ne näyttivät nyt ilmavalta kiharapilveltä.
”Sinä yllätit minut”, Harry muodosti sanat huulilleen ja Draco hymyili ja kallisti vähän päätään. Harry vastasi hymyyn ja otti muutaman varovaisen askeleen lähemmäs Dracoa. Laulaja jatkoi laulamistaan sanoin ”I wanna kiss you... my babeee.” Harry huomasi Dracon laulavan mukana ja kun kappale viimein päättyi, oli Draco kapsahtanut Harryn kaulaan ja suuteli häntä kaiken kansan nähden. Yleisö hurrasi ja vihelsi.
”Hyvä yleisö”, Draco sanoi vähän hengästyneenä. ”Ilta on vielä nuori. Minun iltani jatkuu nyt miesystäväni kanssa ja teidän iltanne voi päättyä aivan miten haluatte. Tehkää tänään totta haaveistanne ja pitäkää huolta toisistanne.”
Draco jätti mikrofonin telineeseen, josta sen otti haltuunsa illan seuraava esiintyjä. Draco oli viemässä Harrya huoneistolle, jossa David jo odotti heitä.
Harry katsoi ihmeissään ympärilleen. Lavalla olleista naisista ja muotinäytöksen esiintyjistä yksi ja toinen puhdisti meikkiään pois, irrotti peruukkeja tai hiuslisäkkeitä ja Harryn suureksi hämmästykseksi he olivat kaikki nuoria miehiä.
”Draco, mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa?” Harry kysyi.
”Harry Harry. Etkö ole kuullut, että Israelin kauneimmat naiset ovat sittenkin usein miehiä”, ehti David puhumaan ennen Dracoa. Harry vain pudisti päätään. Draco istahti tuolille ja David irrotti varoen hiuslisäkkeen Dracon kampauksesta. Sen jälkeen hän irrotti ripsilisäkkeet.
”Draco on oikea helmi näiden tummahipiäisten ja mustahiuksisten joukossa”, David selitti ja sai Harryn jo tuntemaan pientä mustasukkaisuutta, sillä niin ihastuneen näköinen David oli Dracoa avustaessaan.
”Älä hänestä välitä Harry”, Draco sanoi puhdistaessaan meikkiä kasvoiltaan. Samassa David kuitenkin upotti sormensa Harryn hiuksiin ja Harry melkein hypähti ylös, sillä ele ei ollut lainkaan arvattavissa.
”Sinulla on taipuisat ja pehmeät hiukset Harry”, David sanoi ja nuuhkaisi eikä Harry voinut olla perääntymättä vähän taaksepäin.
”Älähän nyt. Sinustakin saisi oikein sievän mallin, jos minulta kysytään. Sinua saatettaisi jopa luulla paikalliseksi.”
”Enpä usko”, Harry totesi kuivasti ja käänsi selkänsä Davidille ja katseli ympärilleen. Ovikello soi ja kohta huoneistoon saapui useita nuoria naisia ja muutama nuori mies. He etsiytyivät kukin kumppaninsa luo ja kiivaasta ja innostuneesta puheensorinasta päätellen he suunnittelivat jatkavansa juhlintaa kuka missäkin.
”Harry, nyt on sinun vuorosi pukeutua”, Draco sanoi ja Harry havahtui nykyhetkeen. Hän näki kuinka Draco esitteli hänelle puvut, jotka oli tarkoitettu heille loppuillaksi. Draco muistutti jo muuten itseään, vaikka hänellä olikin vielä sähkönsininen puku yllään. Harryn ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän näki Dracon hänelle valitseman purimpuvun. Asuun kuului valtava harmaa viitta, suuri harmaa suippohattu ja suuri puinen sauva.
”Velhonasu?” Harry sanoi. ”Oletko tosissasi?”
”Miksi ei? Tänään voit aivan hyvin pukeutua velhoksi eikä kukaan edes käsitä, vaikka tekisit pari taikaakin”, Draco sanoi. ”Sitä paitsi Gandalfin asu on oikein mainio. Vai olisitko mieluummin Merlin?”
”Entä sinä sitten?” Harry kysyi. Draco esitteli puvun, johon oli itse ajatellut sonnustautua illaksi. Se oli metsänvihreä haltia-asu, johon kuului jousipyssy ja nuoliviini.
”Istu tuohon, niin David saa tehtyä sinulle sopivan meikin ja kiinnitettyä tuon”, Draco sanoi osoittaen harmaata partaa. Harry istui alas ja päätti että kerrankos sitä, kun Draco itsekin oli pelissä mukana.
”Mitä me sitten teemme?” Harry kysyi. ”Minulla on nälkä.”
”Voimme aivan hyvin mennä tämän jälkeen syömään”, Draco totesi ja katosi sermin taakse vaihtamaan asuaan.
”Miten minä saan syötyä kun minulle laitetaan tuo mahdoton partakin?” Harry kummasteli.
”Huomaat ettei se estä sinua syömästä”, Dracon ääni kuului sermin takaa. ”Kaikki ymmärtävät kyllä, että Gandalf Harmaankin täytyy joskus syödä.”
”Kaikki? Ketkä kaikki?” Harry kysyi saamatta vastausta.
David tuntui hieman liiankin innokkaalta hyöriessään Harryn kimpussa, mutta Harry päätti kestää sen hampaita purren. Hänen asunsa oli pian valmis ja Draco oli haltianhiuksia ja suippokorvia vaille valmis. Draco näytti upealta metsähaltian asussaan. Pukuun kuuluivat pitkät ruskeat mokkanahkaiset saapikkaat ja puku myötäili Dracon vartaloa aivan kuten sähkönsininen mekkokin oli tehnyt. Nyt hänen hiuksensa olivat suorat ja niihin oli lisätty hieman pidennystä ja muutamista suortuvista oli letitetty pienet letit pitämään hiukset pois silmiltä.
”Legolas Viherlehti palveluksessanne”, Draco sanoi ja kumarsi elegantisti tarttuen samalla Harryn käteen.
*
Kadun ravintolat olivat täynnä juhlivia ihmisiä ja päälavalta kuului musiikki edelleen vaimeana usean korttelin päähän. Draco johdatti Harryn erään rantahotellin alakerran ravintolaan, jonka yksityiskabinettiin heidät ohjattiin. Huoneesta kuului puheensorinaa.
”Yllätys!” Huoneesta huudettiin kun kaksikko saapui paikalle. Huoneessa oli useita kääpiöiksi ja hobiteiksi pukeutuneita ihmisiä ja löytyi joukosta muutama haltiakin ja myös yksi, joka oli pukeutunut Sarumanin valkoiseen velhonasuun. Harry ja Draco löysivät heille osoitetuille tyhjille istumapaikoille jotka olivat vierekkäin erään pöydän päässä.
Harryn onneksi heidän ei tarvinnut odottaa kauan, kun heille tarjoiltiin alkumaljat ja alkuruoat pöytiin. Muutama hobitiksi pukeutunut aloitti soittamaan hilpeää kestikievariin sopivaa musiikkia viululla ja huilulla ja muutama huimapäinen juhlija nousi yhdelle tyhjistä pöydistä tanssimaan sen tahdissa.
Harry tutustui muutamiin Dracon tuttuihin illallisen lomassa. Viini ja ruoka saivat hänet raukeiksi, mutta kaikenkaikkiaan hän todella nautti olostaan ja omasta haltiastaan vierellään.
”Minä kaipaisin jo omaan rauhaan”, Draco kuiskasi jossain vaiheessa hänen korvaansa, kun musiikki ei soinut. Harry nyökkäsi. Hän oli samaa mieltä.
”Entä minun tavarani? Ne ovat hostellissa jonne jätin ne. Ja maksoinkin vielä muutamasta yöstä siellä”, Harry huolehti.
”Me voimme hakea ne huomenna. Kai sinulla on aikaa olla kanssani vielä muutama päivä? Eihän sinut tarvitse vielä palata takaisin?” Draco kysyi, vaikka olikin lähes varma mitä Harry vastaisi.
”Kyllä minulla on aikaa. Vaikka minun täytyy toki kirjoittaa artikkelia myös. Ilman artikkelia voin saada potkut”, Harry sanoi viinin sumentamilla aivoilla, eikä häntä oikeasti kiinnostanut vaikka hän saisikin potkut. Se tuntui olevan sivuseikka sen seikan rinnalla, että hän oli löytänyt Dracosta vastauksen puuttuvan palasen elämänsä palapeliä täydentämään.
He jättivät vielä koko ajan pienenevän seurueen juhlimaan ja ottivat hissin kattohuoneistoon, jossa Draco yöpyi. Niin Dracon tapaista, Harry huomasi ajattelevansa. Hän oli rättiväsynyt ja halusi vain kiireesti riisuutua kutittavasta tekoparrasta ja mennä nukkumaan. Draco auttoi Harrya irrotautumaan parrasta ja puhdisti vielä liimakohdan erityisellä puhdistusaineella.
”Tarvitsen suihkun”, hän sanoi ja tajusi sitten ettei hänellä ollut vaihtovaatteita. Draco ojensi hänelle pyyhkeen ja riisui oman haltiapukunsa. Hän antoi Harryn olla suihkussa rauhassa ja meni sitten itse pesemään hiuksistaan lakan pois. Hän löysi Harryn sängynlaidalta istumasta ja katselemassa ulos pimeälle Välimerelle. Ulkona oli parhaillaan ilotulitus jota Harry katseli. Draco istahti hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen vyötärönsä ympärille.
”Jos sinulla on viikko aikaa, voisimme käydä katsomassa Jerusalemin nähtävyydet, käydä Eilatissa sukeltamassa ja pohjoisen vuorilla ja kellumassa kuolleessa meressä. Minä autan sinua sen artikkelin kanssa,” Draco lupasi.
”Artikkelisarja Draco”, Harry korjasi. ”The Wizard World Magazinen pääjohtaja odottaa paljon enemmän kuin vain yhden pienen matkailusuosituksen”, Harry sanoi. ”Minun pitäisi kirjoittaa myös muutama ravintola-arvostelu ja olen niissä aivan surkea.”
Draco kaatoi hänet selälleen sänkyyn ilotulitusten värjätessä koko taivaan. Hän aloitti pitkän ja kiihkeän suudelmien ketjun, johon Harry tuli mielellään mukaan.
”Kyllä me muutama artikkeli kasaan saadaan. Luotathan sinä minuun”, Draco sanoi ja suuteli sitten uudelleen.
”Luotan sinuun”, Harry mumisi ja heittäytyi hetkeen.
*
Viikon kuluttua Harry oli kirjoittanut oman lehtiartikkelinsa purimjuhlista, matkailusuosituksia Eilatista, Jerusalemista ja Tiberiaan alueista ja sen lisäksi hän oli arvostellut rantahotellin, jossa hän oli Dracon kanssa yöpynyt ja sen ruoan sekä kahden muun ravintolan ruoat. Valokuvia purimjuhlista hän sai Dracon avustajalta Yosefilta, joka osoittautui harmaapäiseksi vanhaksi herraksi ja oli aivan toista maata, mitä lipevä David. Draco oli kertonut että hänellä oli jo muutaman vuoden ajan ollut tapana matkustaa aina tammikuisin Rio de Janeiron karnevaaleihin ja maaliskuisin Tel Aviviin ja lokakuussa Halloweenin aikaan Walesiin, joissa kaikissa hän pukeutui dragasuun ja veti ohjelmaa yhdessä Davidin tiimin kanssa.
”Minä tietysti toivon, että haluaisit kulkea mukanani”, Draco sanoi.
”Oletko varma että haluat olla seurassani vielä vuodenkin kuluttua?” Harry kysyi ja katsoi hänelle tutuiksi tulleisiin harmaisiin silmiin.
”Harry. Mikään ei ole tuntunut elämässäni niin oikealta kuin se, että sinä olet vierelläni.”
