Vain yksi tunne - pettymys, S | Luna/Neville | oneshot

[nnora]

Nimi: Vain yksi tunne - pettymys
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 513 sanaa, oneshot

Genre: drama, angst
Hahmot/paritus: Neville/Luna

Vastuunvapaus: Kaikki Pottermaailman tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille, tämän ficin juoni/teksti on minun enkä saa rahaa tästä.
Haasteet: Aina eka kerta (oharit), Saaga-haaste, One True Something 20 fandomilla Potter

A/N: Tapahtumat sijoittuu aikaan noin kahta kuukautta ennen tätä ficciä. Ranskalaisnoidan puheessa tarkoituksella kaksi r-kirjainta "harmillista"-sanassa.


Luna ei tullut.

Oharit.

Hän istui yksinään pienen, kauniin kahvilan nurkassa Viistokujalla. Kahvila oli olevinaan ranskalainen ja siellä oli ranskalaistyylinen sisustus, seinillä ruokatauluja, joissa luki "café au lait", "crème brûlée" ja "macaron" ja alla kuvia. Joissakin oli myös kuvattuna erilaisia juustoja viinirypäleiden kera. Seinät olivat vaaleasävyiset, pienet nojatuolit olivat sen sijaan vaaleansinisiä ja lattia katon ohella valkoinen, joten kahvila ei varsinaisesti istunut Viistokujalle, jolla joka liike oli toinen toistaan värikkäämpiä. Asiakkaat ja tarjoilijanoidan hiukset tuntuivat olevan ainoat, jotka erosivat kahvilan vaaleasta värityksestä. Nelikymppinen tummahiuksinen tarjoilijanoita oli itsekin ranskalainen korostuksesta päätellen, sillä h-kirjaimet katosivat samalla tavalla kuin Fleur Delacourilla, nykyisellä rouva Bill Weasleylla.

Nevillellä ja Lunalla piti olla treffit siinä pienessä ranskalaiskahvilassa, mutta nyt Neville istui nurkkapöydässä vesilasillisensa kanssa yksinään, edelleen, vaikka oli odottanut Lunaa jo puoli tuntia. Neville oli pettynyt, vaikka tiesi, että Luna oli rehellinen ja hänellä olisi hyvä selitys, miksi hän ei tullut. Neville hautasi päänsä käsiinsä. Hän oli luullut, että Luna pitäisi hänestä, mutta ilmeisesti nuori mies oli väärässä itsensä ja naisen suhteen. Hänellä oli tasan yksi tunne sillä hetkellä - pettymys. Hän istui pitkän aikaa hiljaa paikallaan nurkkapöydässä muiden asiakkaiden vaihtuessa hänen ympärillään. Parin tunnin päästä tarjoilijanoita tuli ilmoittamaan, että kahvila oli sulkeutumassa.

"Hyvä on, minä lähden. Minä vain odotin yhtä naista, mutta hän ei tullut."

"Sepä 'arrmillista, poikarukka", noita totesi myötätuntoisesti ja hieraisi Nevillen olkapäätä vasemmalla kädellään.  "Kyllä 'än varmasti selittää ja 'änellä on oltava jokin 'yvä syy", noita sanoi vielä Nevillen noustua ylös ja käveltyä melkein ulko-ovelle asti kompuroituaan ensin matkanvarrella olevaan naulakkoon päin.

"Toivottavasti."

Nevillen mieli oli kaikkea muuta kuin katossa, vaikkei kyseessä ollutkaan kuin pienet treffit Viistokujalla. Mutta kyseessä oli kuitenkin Luna, johon hän oli ollut ihastunut iät ja ajat, varmaan viidennestä vuodesta asti. Vaaleatukkainen, outo Luna, joka luki Saivartelijaa väärinpäin hullunkuriset lasit päässä vaikka hänellä oli hyvä näkö. 19-vuotias, värikkäisiin ja kummallisiin vaatteisiin pukeutuva, siro kuin keijukainen ja olemukseltaan seesteinen ja rauhallinen Luna oli parasta, mitä Neville tiesi. Tällä oli lemmikinsiniset, lempeät silmät ja vaaleanpunaiset huulet, ruusuiset posket, kapeat sormet.

Syyskuu oli normaaliakin ankeampi ja Viistokujalla satoi, ilta oli jo alkanut pimetä vaikka kello oli vasta kuusi. Valtaosa liikkeistä oli suljettu, vain Apoteekki ja Vuotava noidankattila olivat edelleen auki. Tosin Vuotava noidankattila pysyisikin myöhään yöhön auki.
Nevillen selvittyä sisälle asuntoonsa ja riisuttua takkinsa ja kenkänsä eteisessä, pieni helmipöllö koputtelikin jo keittiön ikkunassa tuulen pieksemänä. Neville kiirehti avaaman ikkunaa pöllölle, joka lehahti sisään tuolin selkänojalle. Vaaleanruskeahiuksinen mies irrotti kirjeen pöllön jalasta ja tunnisti käsialan kuuluvan Lunalle. Käsiala oli poukkoilevaa ja selkeästi kiireessä kirjoitettua.

Neville,

Olen pahoillani, etten tullut. Isä lähetti pikapöllön Ruotsista, hän on kuulemma juuri löytänyt ruttusarvisten niistaisikkien olinpaikan ja tiedäthän, miten olen halunnut monta vuotta nähdä edes yhden sellaisen, joten lähdin Etelä-Ruotsiin. Toivottavasti et loukkaantunut ihan kamalasti, mutta tämä on minulle vaan niin iso juttu, tiedäthän. Nähdään joskus toiste, joohan, Nev?

Rakkaudella, Luna.

Kirje lämmitti Nevillen mieltä, vaikka Luna olikin lähtenyt Ruotsiin enemmin kuin hänen kanssaan ulos. Ihan kuin Neville olisi osannut olla juuri tälle nimenomaiselle vaaleahiuksiselle naiselle vihainenkaan, ainakaan pelkistä ohareista. Luna oli sentään muistanut Nevilleä sen verran, että lähetti kirjeen. Vaikka ruttusarviset niistaisikit kiilasivatkin Nevillen ohi kun Lunan huomiosta oli kyse.

[Letizia]

Oi voi, Nevilleä ei kyllä käy kateeksi aloituskohtauksessa. On ihan kamalaa istua kahvilassa hautomassa vesilasia ja tajuta, että ei se tullut. Olikohan ranskalaisnoita nähnyt paljonkin vastaavia tapauksia? Tämä oli tosi samaistuttava teksti - tavallaan pieni pettymys kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, kaikkeen löytyy järkiselitys, mutta silti harmittaa.

Tykkäsin senkaltaisista kuin Fleur Delacour, nykyinen rouva Bill Weasley - vaikka asia on lukijalle ennestäänkin tuttu, niin sitä kuvaillaan Nevillen näkökulmasta, joka on eri kuin kirjojen ja Harryn. (Nevillelle Fleur on luultavasti vieraampi "rouva".)

Hän oli luullut, että Luna pitäisi hänestä, mutta ilmeisesti nuori mies oli väärässä itsensä ja naisen suhteen.

Toisekseen en kauheasti tykkää tällaisista kiertoilmaussubjekteista, mikä lienee makukysymys mutta minusta ne usein sotkevat näkökulmaa. Minun päässäni virkkeen jälkimmäinen osa kääntyisi ehkä tarkoittamaan lähinnä, että yleisesti ottaen nuoret miehet olivat aina väärässä itsensä ja naisten suhteen. :) Voihan niinkin tietysti olla, eipä sillä. ;)

Minusta oli hienoa, että Lunaa ei "tytötelty", vaan hän oli nainen ja vieläpä tiedenainen, joka ei epäröi lähteä niistaisikkiensä perässä Ruotsiin, vaikka Neville kuvaileekin häntä kauniisti ja hempeästi kuin rakastunut mies ainakin.

Lopetus oli kyllä suloinen. :) Se sai miettimään, tuliko niistaisikkiohareita jatkossakin, mutta viaton Luna ja anteeksiantavainen Neville tuntuvat tässä sopivan hyvin yhteen. :)

[onkonälkä]

Voisin kommentoida näitä kaikkia! Olet äärettömän hyvä kirjoittaja, ja kun lisätään se yksityiskohta, että kirjoitat lempiparituksestani.. No, taisit saada ihailijan! 
Luna on ihanan Luna ja IC intoillessaan niistaisikeista, ja Nevillen harmi on ymmärrettävää. Eihän kukaan tahdo istua yksin lämmittämässä penkkiä ja vesilasia siinä toivossa, että hän vielä saapuisi. Tämä oli muiden Luna/Nevilleidesi joukossa yksi mukavimmista teksteistä lukea.

Neville istui nurkkapöydässä vesilasillisensa kanssa yksinään, edelleenkin vaikka oli odottanut jo puoli tuntia Lunaa.

Tässä muuttaisin ehkä sanajärjestystä hieman, sillä Lunan mainitseminen lauseen lopussa tuntuu irralliselta. "Edelleenkin, vaikka oli odottanut Lunaa jo puoli tuntia."

Nevillen noustua ylös ja käveltyä melkein ulko-ovelle asti kompuroituaan ensin matkanvarrella olevaan naulakkoon päin.

Tästä pidin erityisen paljon! Neville on ihana kömpelyytensä kanssa !  Pidin myös ranskalaistarjoilijan aksentin tuomasta yksityiskohdasta.

Kiitos tästä(kin) !!  

[nnora]

Letizia, kiitoksia kommentistasi! Lainauksestasi sanoisin että tarkoitettiin vain Nevilleä eikä kaikki yleistettynä mutta toki teksti saattaa toki antaa eri kuvan kuin mitä kirjoittaja tarkoittaa etenkin kun puhutaan mun tekstistä. Mä tykkäsin kirjoittaa tuosta ranskalaisnaisesta ja ehkäpä ranskalaiskahvilassa tosiaan näkee uransa aikana ohareita enemmän kuin laki sallii.

onkonälkä, ooh, tietäisitpä kuinka typerästi mä hymyilen täällä nyt. Kiitoskiitoskiitos! Korjailen ton hölmön sanajärjestyksen tuolta. ;> Ranskalaistarjoilijan aksentti tosiaan, mua harmittaa ettei suomen kieleen voi tunkea ranska-aksenttia niin paljon kuin englantiin !