A/N: Hei, tässä olisi lopultakin toinen varsinainen luku. Kommentteja saa edelleenkin jättää, en mä pure
Toinen luku: Ystävän puolestaTalon ulkopuolella alkaa tulla pimeää, kun myrskypilvet peittävät taivaan ikkunoiden takana. Tuuli yltyy ja liikuttaa heiniä ulkona. Talossa sisällä ei ole vain pimeää vaan nyt myös viileää, koska yhtäkään valonlähdettä ei ole, eikä takassa palan lämmittävä tuli. Rodolphus värisee kylmästä, ja vetää päällään olevaa viittaa tiukemmin ympärilleen. Hän katsoo Bellatrixia, joka istuu nyt jalat nostettuna tuolille, jossa hän istuu. ”Bella, kiltti, voisitko yrittää syyttää tulen? Me jäädytään muuten tänne...”, Rodolphus lopulta pyytää tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja luo anovan katseen vaimoonsa.
Inhoan pyytää häneltä tällaista, minun pitäisi pitää huolta hänestä, lupasin niin vihkivalassakin, helkkari soikoon! Mutta jaksan tuskin kävellä edes yläkertaan. Kunpa Bella ei suuttuisi kovin pahasti.Rodolphuksen pyyntö herättää Bellatrixin syvistä ajatuksista ja hän nostaa katseensa Rodolphukseen. Mies näyttää uskomattoman heikolta sillä hetkellä ja sanomatta mitään Bellatrix nousee tuolista ja tavoittelee taikasauvaansa, kunnes muistaa, että ne takavarikoitiin heiltä.
Voi helvetin, helvetin, helvetti! Miten saamarissa taikaministeriön idiootit kuvittelevat, että me selvitään ilman taikuutta! Ne älykääpiöt jästinrakastajat voisivat itse muuttaa asumaan keskelle ei mitään ilman taikuutta! Me hitto soikoon jäädytään tänne! Toisaalta, se ehkä herättäisi ne saamarin pellet, joista ei ole koskaan ollut muuta kuin haittaa. Bellatrix harkitsee vakavasti vain istuvansa takaisin mukavalle tuolilleen ja viettävänsä lopun elämäänsä siinä, hänhän ei alennu ottamaan selvää miten jotkin aivottomat jästit selviävät hengissä! Mutta hän sattuu katsomaan Rodolphukseen päin, ja nähdessään, miten mies katsoo toiveikkaana ja palelevana häntä, Bellatrix toteaa, ettei hän voi luovuttaa.
Jos en tee mitään, hän kuolee kyllä ensiksi, mutta ei kylmään vaan sairastuu hemmetti keuhkokuumeeseen. Hän on vielä heikko, en voi luovuttaa... Kai täällä jossain jotkut ohjeet on, ne taikaministeriön ”hyvikset” ovat taatusti järjestäneet asian, mokomatkin neitimäiset luuserit. Ja enhän minä edes voi luovuttaa, enkä antaa niille sitä iloa, että ne pääsevät nauramaan kuinka minä en osaa edes yksinkertaista asiaa, jonka jokainen jästi osaa. Ja luovuttaminen nyt ei ole koskaan kuulunut tapoihini. Ja Rodin puolesta olen kyllä ollut ennenkin valmis tappelemaan.Bellatrix lähtee Rodoplhuksen katsellessa etsimään jotain keinoa sytyttää takka, ja mennessään keittiöön hän muistelee sitä yhtä kertaa, jolloin hän seisoi Rodolphuksen puolella. Se kerta oli ollut erilainen muihin verrattuna ja saanut Bellatrixin näkemään suhteensa Rodolphukseen hieman uudessa valossa.
***
Bellatrix kulki mahdollisimman nopeasti pitkin oppilaiden kansoittamia käytäviä. Talviaurinko paistoi sisään ikkunoista ja nuoremmat oppilaat selkeästi haaveilivat vain lumisodasta tai kaakaosta takkatulen ääressä. Seitsemäsluokkalaiset, jotka kulkivat hänen edellään, puhuivat tulevista S.U.P.E.R. -kokeistaan ja pohtivat, kuka oli se tyttö, josta Kevin Adlerin, seitsemäsluokkalaisen korpinkynsikomistuksen, huhuttiin olevan kiinnostunut. Bellatrixia aihe ei liikuttanut, osittain koska hän oli luihuinen ja viidennellä, osittain, koska kuka nyt jostain puoliverisestä tyhjäpääjätkästä oli kiinnostunut, oli se kuinka komea hyvänsä. Hän halusi vain päästä nopeasti tyttöjoukon ohi ja vessaan pesemään kätensä taikajuomien tunnin jäljiltä, jossa oli pitänyt pilkkoa ties mitä löyhkääviä aineita, joiden hajut tarttuivat käsiin. Vaikka Bellatrix ei mikään hienostelija ollutkaan, niin haju oli hirveä, ja se oli saatava irti ennen seuraavien tuntien alkua.
Hän suuntasi sisään lähimmästä tummasta suuresta puuovesta, ja saapui ensimmäisen kerroksen tyttöjen vessaan. Yllätyksettömästi vessa oli tähän kellonaikaan täynnä eri vuosikurssien oppilaita, jotka pyrkivät hoitamaan asiansa ennen seuraavan tunnin alkua. Ujoja ensiluokkalaisia, kikattelevia kolmasluokkalaisia ja ennen kaikkea ne tietyt neljäs- ja viidesluokkalaisten tyttöjen ryhmät, jotka kokoontuivat vessoissa vain juoruillakseen ja korjatakseen meikkejään. Joukossa näkyi olevan myös Bellan vuosikurssille kuuluvia luihuisia, mutta hän ei kiinnittänyt tyttöihin sen enempää huomiota, vaan marssi päättäväisesti kohti lähintä käsienpesuallasta.
Pesualtaan edessä norkoili muutama puuskupuhin tokaluokkalainen, jotka lakosivat Bellatrixin edestä pelonsekainen kunnioitus kasvoillaan. Tottahan kaikki olivat kuulleet rämäpäisestä poikatytöstä, joka oli milloin tekemässä kepposia, milloin osallisena kiusaamisessa, ja romutti ihmisten käsityksiä Mustan suvun ylpeistä, hillityistä ja hallituista hienostoneideistä. Kyllähän Bellatrix oli ylpeä, varsinkin hienosta puhdasverisestä suvustaan, mutta toisin kuin kaunis, nenä pystyssä kävelevä isosisko Narcissa, Bellatrix ei käyttänyt aikaansa miettimällä pukujaan tai puhumalla tanssiaisista tai tulevaisuudessa todennäköisesti odottavista häistään. Bellatrix pyöri mieluummin luihuisen neljäs- ja viidesluokkalaisista pojista koostuvan porukan mukana puhumasa politiikasta ja hankkiutumassa hankaluuksiin. Tai siltä se ainakin ulkopuolisten silmissä näytti. Itse asiassa kaveripiiri tunnettiin jopa ”vitsikkäästi” nimellä Bellan hovi, koska Bellatrix oli sen ainoa täysivaltainen naispuolinen jäsen, ja huhu kertoi että jos hän käskisi, pojat hyppäisivät vaikka kaivoon. Muita tyttöjä tosin pyöri porukan ympärillä, olivathan useimmat pojat rikkaiden vanhojen velhoperheiden jälkeläisiä.
Juuri näistä tytöistä muutamat olivat mainitut luihuistytöt vessassa. He seisoivat viereisellä pesualtaalla meikkaamassa ja tietenkin, pesemässä käsiään sen inhottavan taikajuomien tunnin jäljiltä. Kyseisellä hetkellä tyttöjä oli vain kolme, mutta Bellatrix tiesi odottaa, että pari muuta liityisi pian hajuvedeltä vahvasti tuoksuvaan joukkoon. Tyttöporukan keskimmäisenä, parhaiten peilin edessä, oli blondi, jolla oli vahvasti vihreää luomiväriä, ja kirkkaanvihreä laukku olkapäällään. Hän oli Elaine, joka vaikutti monien ihmisten mielestä olevan kaikkea sitä, mitä Bellatrix ei ollut. Hänellä oli aina huolitellut hiukset ja vahva meikki, ja lyhyet hameet ja flirttailu kaikille pojille olivat hänen selkeitä tavaramerkkejään. Bellatrix ei erityisemmin pitänyt Elainesta, mikä saattoi osittain johtua siitä, että Elainen pilkkasi Bellaa ja tämän ystäviä, vaikka he samaan tupaan kuuluivatkin. Toisaalta Bellatrix piti itseään parempana noitana ja ihmisenä kuin Elainea, tämä kun oli kaiken lisäksi vain puoliverinen.
Elainen neljästä kaverista kaksi, Cristina ja Helen, nukkuivat samassa makuusalissa kuin Bellatrix. He olivat myös kyseisen tyttöjengin mukavimmat tytöt, ainakin Bellatrixin mielestä, ja juuri he puuttuivat vessassa nyt olevasta joukosta. Sen sijaan paikalla olivat aina ja kaikkialle Elainea seuraavat Donna ja Sariana, jotka olivat tekoblondeja täydellisine kynsineen, meikattuine kasvoineen ja hienoine vaatteineen. Bellatrix ei tavallisesti ollut lainkaan kiinnotunut tämän porukan jutuista, ja oli jo lähdössä, kun jokin tyttöjen kiihkeässä keskustelussa herätti hänen huomionsa.
”Siis mikä ääliö, oikeasti, se Lestrange on kyllä vuosisadan pahin pölkkypää!”, huudahti Donna. Muut kaksi nyökyttelivät, ja Sariana totesi: ”Siis kuka kuvittelee, että on hauskaa laittaa jonkun rohkelikon paidan kauluksesta sisään sammakon vatsalaukkuja? Toi on niin kakaramaista, jos en tietäsi paremmin väittäisin, että se on vasta tokalla luokalla, tai jotain!” Elaine ja Donna myöntelivät ja hokivat että temppu oli todella lapsellinen ja typerä, mutta viereisellä pesualtaalla Bellatrixia ärsytti suunnattomasti. Se oli tietysti myönnettävä, ettei temppu nyt mikään erityisen vaikea tai erikoinen ollut, mutta niin vain olivat puhujatkin nauraneet muiden luihuisten mukana tempaukselle, ja olihan se nyt ollut ihan uskomattoman huvittavaa, kun kyseinen rohkelikkojätkä oli hyppinyt seuraavat viisi minuuttia pitkin taikajuomien luokkaa professori Kuhnusarvio perässään ja kiemurrellut saadakseen vatsalaukut pois kaapujensa sisältä.
”Haloo, Rodolphus ei varmasti edes tajua, kuinka typerältä ja kakaramaiselta se vaikuttaa.” Elaine huomautti sukiessaan hiuksiaan ja tarkastaessaan, että jokainen suortuva oli oikealla paikallaan. ”No se nyt ei ole mikään ihme, ainoa naispuolinen henkilö, joka sen seurassa pyörii pidempiä aikoja on Bellatrix. Sen mielestä se pila oli varmaan tosi nerokas.”, totesi Elainen vasemmalla puolella seisova Donna, joka yritti nähdä itsensä kokonaan peilistä voidakseen tarkistaa, että hänen asunsa oli tahraton. Sariana ja Elaine hymyilivät ja nyökyttelivät, ja Sariana sanoi: ”Jonkun pitäis näyttää Lestrangelle miten oikeasti hienot naiset käyttäytyvät, ja antaa vähän opastusta siitä miten viidesluokkalaisten pitäisi oikeasti käyttäytyä.”
”Tosiaan, ja se olisi muutenkin hyvä jos se ei enää vain pyörisi sen poikatyttö Mustan kanssa. Huomaisi muidenkin edut siihen nähden.” Elaine hymyili kierosti tämän sanoessaan, ja kaksi muuta tyttöä tirskuivat ja virnistelivät typerästi. Kikatuksen lomasta Sariana sanoi: ”Mitä Elaine, etkai sinä vaan ole vähän ihastunut siihen!”
”No onhan se aika rikas ja sopivasti puettuna ihan komea, meistä tulisi näyttävä pari.” Elaine vastasi. Se nostatti vielä enemmän kikatusta ja virnistelyä, sekä merkitseviä katseita. Ja tietenkin Bellatrixin raivoa. Jos häntä oli aiemmin ärsyttänyt tyttöjen ylimielisyys ja pilkka Rodolphusta kohtaan, niin nyt häntä itseäänkin jo pilkattiin! Ja se ei todellakaan tulisi käymään laatuun, Elaine ja hänen typerät kanakaverinsa saisivat kyllä huomata, että nyt he hyppivät väärän henkilön nenälle. Bellatrix alkoi kehitellä päässään suunnitelmaa, jolla laittaa Elaine maksamaan typeristä ja selkeästi vääristä puheistaan.
Kukaan kolmesta tytöstä ei ollut ruuhkaisessa vessassa huomannut että Bellatrix seisoi niin lähellä, mutta muutamat muut kyllä olivat. Elainen porukan toisella puolella olevalla pesualtaalla oli joukko neljäsluokkalaisia rohkelikkoja, ja hekin selkeästi kuuntelivat luihuisten juttuja ja tarkkailivat Bellatrixin reaktiota. Elaine jatkoi puhumista ymmärtämättä varoa, ja sanoi: ”Sitä paitsi, totuushan on se, että ei se ressukka edes tajuaisi mitään, jos minä oikeasti päättäisin vaan saada sen itselleni, Lestrangehan rakastuisi muhun silmänräpayksessä.” Elaine kuulosti täysin varmalta, ja selkeästi antoi ymmärttää, että Rodolphus oli pelkkä hyödyllinen idiootti. Tämä katkaisi Bellatrixin pinnan, ja hän kääntyi silmät raivosta leimuten tyttöihin päin ja totesi jopa yllättävän rauhallisella äänellä: ”Ihanko tosiaan sinä olet niin lapsellinen, että kuvittelet, ettei Rodolphus tajuaisi tarkoitusperiäsi? Sitä paitsi, se ei pidä sinusta pätkääkään, ettäs sen tiedät!”
Elaine ja tytöt hyppäsivät säikähdyksestä, ja hymyt pyyhkiytyivät nopeasti Donnan ja Sarianan kasvoilta, ja tytöt näyttivät hieman pakokauhuisilta. Sen sijaan Elainen hämmästys Bellatrixin läsnäolosta pyyhkiytyi nopeasti pois, ja hän vastasi: ”Aijaa, ihanko niin luulet? Minä satun kyllä pitämään hänestä, ja hän pitäisi minusta, jos ei aina pyörisi sinun ja idioottikaveriensa seurassa. Sinä varmaan luulet että hän pitää sinusta?!” Elainen silmissä oli pilkkaa ja uskolliset sätkynuket Donna ja Sariana nyökyttelivät ja hymyilivät kuin joku olisi vedellyt näkymättömistä naruista.
”Tottakai se pitää minusta, me ollaan ystäviä, pelle. Senhän takia onkin hyvä kun minä kuulen nämä sinun typerät ”suunnitelmasi” täällä niin voin varoittaa kaveria tuollaisesta ilkeästä nartusta!”
”Hah, ei siinä varoittelut auta, katsos
oikeat naiset osaavat kietoa miehen pikkurillinsä ympäri ja saavat mitä tahtovat!” Elaine hymyili ylimielisesti. Bellatrix lähes tärisi raivosta, hän ei voinut uskoa, että Elaine tosiaan kuvitteli kaiken olevan noin yksinkertaista. Tässä vaiheessa muutkin vessassa pyörivät tyttöporukat olivat alkaneet kiinnittää huomiota kiihkeään ja yhä kovempaa ääntä pitävään keskusteluun ja uteliaat alkoivat vaieta ympärillä kuullakseen paremmin sananvaihdon.
”Miksi sinä muka luulet, etten minä osaisi moista tehdä, haluaisin muistuttaa, että olen
ainoa hovin naispuolinen, täysivaltainen jäsen, ja jengi on nimettykin minun mukaani.” Nyt oli Bellatrixin vuoro virnistellä pahanenteisesti. ”Pyh, sinä et osaa, sinä käytät aikasi puhumalla politiikkaa ja kiusaamalla muita. Kyllä Rodolphus tajuaa minun arvoni typerää poikatyttöä vastaan!” Elaine ei antanut Bellatrixin virnuilun häiritä itseään ja tuli sanoneeksi ne sanat, jotka saivat Bellatrixin lopullisesti toimimaan ajattelematta.
”Ai jaa, niinkö luulet!? No jos olet noin voitonvarma, niin miten olisi pieni veto?”
”Veto?” Donna ja Sariana vilkaisivat toisiaan hämmästyneinä Elainen selän takana ja ympäriltä kuului hengenhaukontaa ja hämmästelyä. Bellatrix jatkoi silmät kiiluen ja välittämättä yleisön reaktioista: ”Niin, veto. Kai sinä blondi sen tiedät mitä se tarkoittaa?”
”Tietysti!” huudahti Elaine vastaukseksi.
”Siispä, otetaan veto siitä, kumpi meistä saa sen itselleen viimeistään kevättansiaisissa.”
”Saa itselleen, miten se määriteltäsiin?” kiljaisi väliin Donna. ”Hengaat sen kanssa yön kaksin.” vastasi Elaine topakasti. Tämä aiheutti vislauksia ja huudahteluja ympärillä. Osa ympärillä olijoista myös pyöritteli pöyristyneesti päätään ja päästeli paheksuvia tuhahduksia.
”Mutta miksi?” Elaine haluasi tietää, ”mitä voittaja saa?”
”Vau, olet todella aito blondi, niinkö?” Bellatrix piruili, ”jos sinä voitat, saat seurustella sen kanssa rauhassa, enkä puutu asioihinne millään tavalla. Mutta jos minä voitan, sinä jättät hänet rauhaan, etkä enää pilkkaa häntä. Yksinkertaista, jopa sinulle, eikö?” Elaine vilkaisi kavereitaan, tyttöjä ympäröivässä joukossakin oli tullut aivan hiljaista. Kaikki odottivat Elainen vastausta. Jos Elaine vastaisi myöntävästi, kysessä olisi varmasti vuoden puhutuin tapaus tyttöjen juorukerhojen keskuudessa. Lyödä nyt vetoa pojasta!
”Hyvä on, miksi perääntyisin, voitanhan kuitenkin!” Elaine totesi, ja sai kaverinsa taputtelemaan häntä olkapäille ja muutamat muut taputtamaan. Osa vanhemmista oppilaista puisteli päitään, ja huomautteli, ettei veto voisi toimia, nuoremmat taas hihkuivat innostuksesta ja tempauksen yleisestä päättömyydestä.
Silloin keskusteluun puuttui vieras ääni: ”Teidän pitää sitten varmaan myös määritellä, ettei mitään loitsuja ja taikajuomia saa käyttää, ja ettei Bellatrix saa vain mennä kertomaan Rodolphukselle vedosta ja voita sitä kautta. Niin ja sitten se, etä Rodolphuksen päätöstä pitää oikeasti kunnioittaa.” Riitelevät luihuiset kääntyivät katsomaan puhujaa, brunettea tyttöä, joka oli seissyt siinä neljäsluokkaisten rohkelikkojen porukassa, joka oli pyörinyt Elainen ja hänen kavereidensa lähettyvillä.
”Kuulostavat hyviltä ehdoilta, ja ikäänkuin olisit miettinyt ne jo valmiiksi”, Elaine totesi tytölle. ”No, on tullut oltua erotuomarina muutamassa epäselväksi käyneessä vedossa, se ei ole hauskaa. Parempi määritellä säännöt kunnolla.”
Muutkin yleisönä olleet nyökyttelivät, ja monet alkoivat keskustella miten veto voisi toimia, kyseessä oli kuitenkin jonkun vapaa tahto. Jotkin vanhemmat oppilaat kuiskivat, ettei tuollaista vetoa voinut edes lyödä, ja että he ainakin kertoisivat siitä opettajille, jos tytöt todella tekisivät jotain. Nuoremmat oppilaat taas tuntuivat lähinnä kihisevän jännityksestä ja palavasta halusta saada selville miten viidesluokkalaiset aikoivat mittelön järjestää ja miten se lopulta päättyisi. Muutama jo harmitteli olevansa liian nuori kevättanssiaisiin. Puheensorina levisi tyttöjen joukossa, kun Bellatrix lopulta puhui jälleen: ”Selvä tehdään noin, kuten rohkelikkolikka ehdotti. Minun pitää mennä.” Bellatrix kääntyi samantien kannoillaan ja käveli ulos.
Heti ulos päästyään Bellatrix juoksi lähimpään salakäytävään ja jatkoi niitä pitkin kohti Luihuisen tupaa. Hänen päässään pyöri vain yksi ajatus: mitä hän olikaan mennyt tekemään? Rod suuttuisi varmasti kun saisi kuulla vedosta, ja hän kuulisi siitä, vaikka Bellatrix ei hänelle kertoisikaan. Hän saattaisi olla jopa sitä mieltä, että Bellatrix myös oli tehnyt hänestä pilkkaa. Ja kaikkein hirveimpänä, Bellatrix ei ollut enää lainkaan varma, ettei Rodolphus pitänyt lainkaan Elainesta, tai että Elaine ei voisi mitenkään voittaa. Kyseinen ajatus häiritsi Bellatrixia enemmän kuin mikään muu. Entäs jos Elaine voittaisi? Mitä hän sitten tekisi. Ja miksi ajatus Elainesta yhdessä Rodin kanssa itse asiassa häiritsi häntä niin paljon, että hän oli valmis lyömään vetoa estääkseen sitä tapahtumasta. Ei hän ollut ihastunut Rodiin, eihän?
Samaan aikaan vessassa keskustelu vedosta ja sen vaikutuksista kiihtyi, kun taas Elaine katseli Bellatrixin perään ja totesi voitonriemuisella äänellä ystävilleen: ”En voi hävitä, hitsi, se ei tosiaan tiedä mihin ryhtyy!” Jälleen Donna ja Sariana nyökyttelivät ja myöntelivät kuin opetut koirat. ”Siis hei, eihän Bellatrix voi millään voittaa, sä pistät vaan päälle lyhyen hameen ja korkokengät ja hymyilet Lestrangelle kerran ja se on sun!” Tytöt naureskelivat ja alkoivat punoa juonta, kuin bruneten rohkelikon vieressä seisova punapää puuttui luihuisten keskusteluun: ”Äläs ole niin varma, ei Bellatrixkaan kuitenkaan ihan kuka tahansa ole. Ja entäs jos Sirius on oikeassa sanoessaan, että Mustan tytöt tietää mitä haluaa; on valmiita taistelemaan siitä, mitä haluaa ja lopulta ne aina saa mitä ne haluaa.”
***
Niinpä, olen aina ollut Rodin puolella, ja ollut valmis tekemään varsin paljon hänen puolestaan. Se veto oli kyllä vuosisadan neronleimaus, kaikkea hullua sitä on tullut tehtyä äkkipikaistuksissaan. Totuus tietysti on, että kyllä silloinkin teki ensin mieli luovuttaa, mutta eihän mun luontoni siihen anna periksi. Ja onneksi ei anna, missähän sitä nyt oltaisiin, jos Elaine olisi voittanut. Missähän Elaine muuten on? Me ei sille ainakaan mitään olla tässä vuosien varrella tehty. Bellatrix on ajatuksissaan kävellyt keittiöön, ja löytänyt kansion, jonka päällä lukee isoin kirjaimin ”Ohjeita”.
Hän alkaa käännellä sivuja. Heti kansion toisella sivulla on ohjeita puiden pinoamisesta oikein ja tulitikuista, sekä niiden käytöstä. Lisäksi välissä on aski tulitikkuja. Bellatrixia huvittaa, ja hän avaa pienen laatikon.
Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää! Tällaisillako tikuilla ne jästit sytyttävät tulensa, voi luoja. Bellatrix nostaa laatikon Rodolphuksen nähtäville: ”Katso, näitä ne käyttää tulen sytyttämiseen, miten ihmeessä tällainen voi toimia!” Rodolphuksen suu vääntyy hymyyn: ”Sinun täytyy varmaan kokeilla, ettei ihan kohmetuta.”
Bellatrix vilkaisee ohjeita: ”Tässä sanotaan, että pitää vetäistä tällä tummalla päällä nopeasti tätä reunassa olevaa ruskeaa aluetta vasten.” Selittäessään Rodolphukselle ohjetta Bellatrix kokeilee, ja saa kuin saakin tikun ensimmäisellä yrityksellä syttymään. Tikun syttyminen hämmästyttää häntä niin, että hän tiputtaa tikun, onneksi kuitenkin edessään olevalle hellalle, jolloin mikään ei syty. Rodolphus älähtää hämmästyksestä.
”No, näkyy se jotenkin toimivan, pitäisi varmaan sitten tiputtaa seuraava tikku takkaan.”, hän huomauttaa Bellatrixille. ”Joo, joo, täytyy laittaa takkaan puita ensin. Ai, niitä onkin valmiiksi tuossa takan vieressä.” Bellatrix polvistuu takan viereen ja alkaa latoa puita takkaan, lukien samalla kansiosta löytynyttä ohjetta. Lopuksi hän lisää puiden alle paperia, jota oli puiden vieressä, aivan ohjeen mukaan. Rodolphuksen katsellessa tarkasti, ja sateen lopulta alkaessa Bellatrix raapaisee tulitikun ja heittää sen paperien sekaan takkaan. Paperit syttyvät, ja sytyttävät samalla puut, mutta savua alkaa tulvia sisään huoneeseen. ”Mitä hittoa, miksei savu mene ulos!”, Bellatrix huudahtaa, alkessaan yskiä.
”Köh, köh... tuota, köh, lukeeko siinä ohjeessa mitään?”, Rodolphus kysyy, yskiessään savua pois keuhkoistaan. Bellatrix nappaa ohjeen käteensä, ja huomaa jotain, jota ei tehnyt. Hän nousee samantien ylös lattialta ja tarttuu takan yläreunassa olevaan vipuun, jota kääntää. Kuuluu kolaus, ja melkein samantien savu alkaa hälvetä ja liekit takassa nousevat ylöspäin. Kumpikin yksii hetken aikaa, kunnes Bellatrix saa lopulta sanaa suustaan: ”Se on pelti, joka pitää lämmön sisällä, se pitää avata jotta savu pääsee piippuun.”
”Selvä, ensi kerralla varmasti muistetaan.” Bellatrix istuu lähimmälle tuolille ja katsoo takkatulta, ja sitten Rodolphusta, jota selkeästi naurattaa. ”Mikä on hauskaa?! Ensi kerralla sinä saat sytyttään tuon, katsotaan sitten kuka nauraa!”, Bellatrixia ärsyttää, ja Rodolphus katsoo parhaaksi oman terveytensä kannalta, että hän selittää. ”Ei, en minä sinulle naura, kulta en ikinä, sehän meni tosi hienosti. Mutta kaikkea ne jästit keksii, tuollaisella tikulla saa tulen aikaan.”
