// Alaotsikko: Fred tykkää Hermystä, Hermy tykkää Ronista
Kaikki kuuluu J.K. Rowlingille, joten minä en omista hahmoja/paikkaa.
Paritus: Fred/Hermione Hermione/Ron Harry/Ginny
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Sisältää liiallista hempeilyä!
Tyyli: Romantiikka, huumori, draama…
Yhteenveto: Sijoittuu siis siihen aikaan, kun kaksoset käy viimeistä lukuvuottaan Tylypahkas, eli ne ei karkaa kesken kaiken pois.
Fred on kateellinen Ronille, koska tämä on yhdessä Hermionen kanssa. Fredin mustasukkaisuus kohtauksia ei kestä kukaan, mutta mitäs sitten tapahtuukaan, kun Fred törmää Hermioneen autiolla käytävällä??
Varoitukset: Ensimmäinen ficcini jonka olen julkaissut, joten olkaa armeliaita!
’’George?’’
’’Niin?’’
’’Mitä mieltä olet Hermionesta?’’
’’Kuin niin? Nehän on yhdessä Ronin kaa. Miks kysyt?’’
’’No kato nyt niitä! Nehän on hirveen nuoria, ei ne tolleen voi imutella julkisesti!’’
’’Häh? Ellen mä tuntis sua, mä luulisin että sä oot mustasukkanen…’’
’’En ikinä!’’
’’Miks sit punastut?’’
’’Enhän! Tai siis… Täällä on kuuma, tosi kuuma.’’
’’Ääh, anti olla. Vitsi Ron saa kuulla tästä! Se on pussaillu samaa suuta, mitä Krum!’’
’’Ai niin! Krum, se ketale!’’
’’Mikäs sulle tuli? Et sä sillon Krumista tolleen puhunu.’’
’’Ääh… Väsyttää taidankin tästä mennä…’’
Jos Ron vielä hipaseekin Hermionen suuta, mä paistan sen avotulessa vaahtokarkkien kanssa!
’’Fred? Mihin sulle eilen niin kova kiire tuli. Oliks sulla kuumetta tai jotain, kun puhuit Krumista niin oudosti’’ George katsoi kaksostaan kummastuneena. He kävelivät kasvihuonetta kohti, ja aurinko paistoi täydeltä terältä.
’’Ööh… Tuota… Joo päätä särki ihan pirusti!’’ Fred mutisi epäselvästi ja kiihdytti askeliaan.
’’Katos keitä tuolta tulee!’’ George sanoi samalla, kun otti veljensä kiinni.
Fred kohotti katseensa, ja samalla hänen mahansa heitti kuperkeikkaa. Kasvihuoneiden suunnalta heitä kohti käveli kolme ihmistä. Harry hiukan vaivaantuneena, Hermione ja Ron jonka käsi oli kietoutuneena hermionen ympäri.
’’Moi pojat!’’ Hermionen heleä ääni sai Fredin hymyilemään autuaana. Ron vilkaisi veljeään kummastuneena, ja George pyöräytti silmiään.
’’Hei Hermione! Hei Harry! Ja… Ron.’’ Fred tervehti.
’’Hei Fred! Älkää tänään yrittäkö mitään typerää, Verso ei nukkunut kunnolla. Alruunat kuulemma vaativat liikaa huomiota.’’ Hermione sanoi.
’’Selvä. Ehkä me annamme hänen olla rauhassa tämän tunnin. Kohta me myöhästymme, tule Fred’’ George virnisti, ja jatkoi matkaansa.
’’Öö… Fred? Tule nyt!’’ Mutta Fred vain seisoi paikoillaan kasvot loistaen onnesta.
Hän sanoo ihanasti nimeni! Hän tervehti minua erikseen!
’’Fred! Liiku!’’
’’Älä huuda!’’ Fred havahtui unelmoinnistaan vasta, kun George huusi hänen korvaansa.
’’No niin! Liikettä, tunti alkaa…’’
Fred käveli yksin käytävällä. Koko päivän hän oli vain unelmoinut, ja opettajat olivat joutuneet huomauttamaan asiasta enemmän kuin kerran. George oli tylsistynyt veljensä käytökseen, ja oli mennyt Leen kanssa edeltä oleskeluhuoneeseen.
Missäköhän hän on nyt, ei kai hän vielä ole oleskeluhuoneessa? Mutta missä hän onkaan, siellä on Ron hänen kanssaan! Voisinpa yllättää hänet joskus! Niin ettei, Ron ole mailla halmeillakaan…
Hirveä ryminä täytti käytävän. Fred havahtui, ja tajusi makaavansa keskellä lattiaa Hermionen vieressä.
’’Katsoisit eteesi hölmö! Auta minua keräämään nämä kirjat, ja sitten pitää juosta, ennen kuin Voro tai Norriska tulee!’’ Hermione kuiskasi nopeasti, ja rupesi keräämään kirjoja. Fred tuijotti tyttöä hetken, ja auttoi sitten. Fred tajusi tarranneensa Hirviökirja hirviöistä kirjaan liian myöhään, ja kaatui takaisin lattialle tällä kertaa verinen haava kädessään.
’’Voi sinua raukkaa! Nouse, nyt juostaan! Voro tulee! Äkkiä nouse jo! Ääh…’’ Hermione tarrasi Fredin verisestä kädestä ja lähti juoksemaan. Fred kompuroi perässä, mutta sai pian tasapainonsa takaisin.
’’Seuraa!’’ Hän kuiskasi Hermionelle, ja juoksi päin seinää, josta avautuikin luokkahuone. Hermione tuli ähisten perässä. He istuutuivat pulpeteille, ja yhtäkkiä Fred tajusi, että piti yhä Hermionea kädestä. Poika kiskaisi hämillään kätensä pois, ja punastui.
’’Fred, anna minä autan puhdistamaan tuon haavan.’’ Hermione sanoi ja odottamatta vastausta, hän rupesi puhdistamaan haavaa. Fred vain katseli vierestä, vaikka hänen teki mieli hyppiä riemusta joka kerta kun Hermionen pehmeät sormet koskettivat hänen ihoaan.
’’No niin. Nyt se on puhdas. Se on aika pahan näköinen, mutta paranee päivässä. Käy kuitenkin huomenna sairaalasiivessä, niin matami Pomfrey parantaa sen, ilman että tulee kipuja.’’ Hermione höpötti ja nosti katseensa hymyillen Frediin.
Fred ei tajunnut miten kaikki olikin käynyt niin, miten hän oli toivonut! Hän oli toivonut yllättävänsä Hermionen ilman, että Ron on lähellä ja niin oli käynyt! Nyt kun hän näki Hermionen ruskeat silmät, ja hänen aurinkoisen hymynsä, hän ei voinut hillitä itseään!
Fred kohotti toisen kätensä, kumartui ja suuteli Hermionen huulia samalla kun pyyhkäisi tytön hiukset pois silmien edestä.
Sitten hän irrottautui, ja katsoi Hermionen ruskeita silmiä yrittäen tulkita niitä.
Toivottavasti en nyt mokannut pahan päiväisesti! Mutta en vain voinut olla tekemättä sitä, kun hän katsoi minua ihanilla silmillään.
Fred laski kätensä ja katsoi Hermionea silmiin.
’’Mutta… Mutta… Entä… Ron?’’ Hermione sopersi.
Fred nousi äkkiä seisomaan.
’’Odota! Älä lähde vielä!’’ Hermione aloitti, mutta Fred oli jo rynnistänyt ulos huoneesta.
Hermione kohotti hitaasti kätensä, ja kosketti huuliaan siitä kohtaa mihin Fred oli häntä suudellut.
’’Fred? Fred? Missä sinä oikein olit! Sinun piti tulla heti tänne! Näitkö muuten Hermionea? Ron alkaa kohta hätääntyä… Fred odota! Odota!’’
Fred rynnisti poikien makuusaliin, sanomatta kenellekkään mitään.
Älä seuraa minua, älä seuraa minua, älä seuraa minua, äläseuraaminua!
Fred päätti esittää nukkuvaa, kun hänen veljensä ilmaantui tunnin kuluttua makuusaliin.
Koko seuraavan päivän, Fred vältteli Hermionea, Harrya, ja ennen kaikkea Ronia. Ja aina kun George yritti ottaa puheeksi edellisen päivän tapahtumat, Fred liukeni paikalta erinäisten tekosyiden turvin, kuten: ’’Tekee yhtäkkiä mieli nenäverevuotonugaata!’’ ’’Taidan etsiä Kalkaroksen, tein kai virheen taikajuomatunnilla!’’
Noin viikko sen jälkeen mitä Fredille ja Hermionelle oli tapahtunut, Fredin eteen laskeutui aamiaisella kookas tunturipöllö. Fred nappasi pikaisesti kirjeen, ja luki.
’’Se mikä tapahtui, tapahtui. Minulla on hirveä ikävä sinua! Klo 16.15 Hunajaherttuan edessä.
T: I love F’’
Fred laittoi kätensä lapun eteen, mutta liian myöhään. George oli jo ehtinyt lukea sen.
Fred kiskoi veljensä aulaan hirveällä ryminällä ja tuuppasi veljensä erääseen salahuoneeseen.
’’Sinun on luvattava, että et kerro kenellekkään, tai minä paistan sinut samaan aikaan kun Ronin! Etkä sä saa ainuttakaan vaahtokarkkia!’’
’’Sen alun mä tajusin, mutta loppu meni överiks… Anti olla, mä lupaan että en kerro kellekkään!
’’Lupaakko, kautta veljeytemme? Koska mä en todellakaan halua paistaa sua, varsinkaan, kun mä tiedän että sä oot hulluna vaahtokarkkeihin.’’
’’Mä en vieläkään tajuu sitä vaahtokarkki juttuu… Mut aivan sama kerro jo! Kuka se on? Angelina? Padma? Parvati? Kuka se on kerro! Ja mitä oikeen tapahtu?’’ George kummasteli innoissaan.
’’Mä en ikinä tuu saamaan tyttöystävää…’’ Hän vielä jatkoi.
’’Ei se oo mun tyttöystävä! Se on varattu!’’
’’Täh! Yritätkö sä ottaa toiselta tyttöystävän? Se on aika paha homma Fred… Varsinkin jos se tyttö on…’’ George aloitti, mutta Fred keskeytti.
’’Se tyttö on Hermione.’’
Kuului rysähdys, kun George kaatoi tuolin jolla oli istunut.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Rakentavaa palautetta kiitos!