Kommenttikampanjasta huomenta! Tämä oli ihanan kevyttä ja tunnelmallista luettavaa näin harmaan marraskuun keskelle; sä onnistuit tekstilläsi summonoimaan mulle vahvemman joulunodotusfiiliksen kuin vielä mikään muu tänä syystalvena:'D
On jo hyvä tovi siitä kun oon viimeksi alkuperäisen Skamin katsonut, joten en ihan luota kykyyni kommentoida onko meininki kuinka sarjan kanssa käsikädessä kulkevaa, mutta ainakin epämääräisten muistikuvien ja ~vibojen~ perusteella sanoisin että oot tavoittanut tosi mainiosti Evenin ja Isakin persoonat sekä keskeisen kemian. Voin todellakin kuvitella ne tuollaisella seikkailulla, ja tykkään siitä että otit mukaan Evenin taiteilun.
Pidän erityisesti sun tavastasi kuvailla tunnelmaa, välittyy ihan huomaamatta elävästi ruudun toiselle puolelle kaikkien aistien kautta niin kylmä tuuli, Akershurin maisemat, vahva glögi, auringonlasku, ruohoinen lumi ja lopussa konkreettinen, kaiken aikaa myös henkinen lämpö. Myös dialogia oli hauska lukea, banter toimii! Erityisesti Isakin kommentointi sarjakuvien "epätoteudesta" pisti hymyilemään.
Muutaman ehkä-yhdyssanavirheen taisin bongata ("joulunodotus piknik" -> "joulunodotuspiknik", "purppuran punainen" -> "purppuranpunainen"; en tosin pistä päätäni pantiksi?), mutta mitä moisista, eivät haitanneet lukemista.
Kaiken kaikkiaan tätä oli mukavan pehmoista lukea, ja iskipä myös innostus suunnitella kaikenlaista ulkoilma-seikkailua sen varalle josko oikeastikin saataisiin pian lunta joulun alle. Sait mut myös vakavasti harkitsemaan Skamin uudelleenmaratoonaamista! Kiitos paljon<3