Tähtiensä rakastaja, K11, James/Sirius/Regulus | LW11

[Kuurankukka]

Nimi: Tähtiensä rakastaja
Kirjoittaja: Kuurankukka
Ikäraja: K11//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: James/Sirius/Regulus
Tyylilaji: Draama, romance
Haasteet: Lyrics Wheel 11, Pöytälaatikon puhdistus vol. 2.
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille ja ainoastaan lainaan niitä ilman rahallista hyötyä
Varoitukset: Insesti
A/N: Tuo nimi on kyllä ihan hirveä, saa tulla ehdottomaan jos keksii paremman Mutta joo. LW haaste tuotti yllättävän paljon ongelmia, en meinannut millään päästä alkuun vaikka kuuntelin biisiä kymmeniä kertoja putkeen. Pöytälaatikon puhdistuksesta tuli kuitenkin tällainen haaste: Mä haluaisin lukea James/Sirius/Regulusta ikärajalla K11, K13 tai K15. Mielellään siten, että kaikki olisivat jossain määrin perillä tilanteesta, ei siis tällä kertaa mitään pettämisdraamaa. Mutta jotain enemmän tai vähemmän herkkää pohdintaa, mä näkisin tämän Siriuksen kertomana, mutta olkoon se kirjoittajan päätettävissä. Saa tämän ympärille isompaakin juontakin kyhätä, mutta ihan ajatuksista ja tunteista kasattu oneshot olisi enemmän kuin kivaa. Paritus nyt lähinnä pääasiassa, kaikesta muusta voipi aina joustaa. Ja olihan siitä lopulta sitten apua. LW kappaleen lyriikat löytyvätkin lopusta, kiitos niiden lähettäjälle. Ja lukuiloa kaikille muille!


Tähtiensä rakastaja


Sirius ei tiennyt, kummalle hän hymyili ensimmäisenä, tai kummalle hän hymyili enemmän. Pimeässä sitä oli vaikea tietää, vaikka taustalla olivatkin hitaasti ympärille kerääntyvät tähdet ja kaupungin valot. Auringon oranssi varjo oli hetki sitten lipunut toiselle puolelle taivasta, Regulus oli lähtenyt sen kanssa mukanaan pieni katkeruuden railo. James istui vielä hänen vierellään, myös t-paidassa vaikka ilta olikin alkanut viiletä ja laski, montako katuvaloa oli syttynyt palamaan. Kaksikymmentäviisi, juuri sillä hetkellä kun Regulus oli lähtenyt. Satoja, juuri nyt kun he olivat siinä kahdestaan. Hän oli pyytänyt Regulusta jäämään yöksi, kysynyt vaikka oli tiennyt sen täysin turhaksi.

Ei Regulus jäänyt kun James oli mukana, yhdessä kerrassa oli ollut tarpeeksi. Silloin hän oli unohtanut pikkuveljensä täysin, keskittynyt vain siihen miltä solisluilla juoksevat huulet tuntuivat, tullut lähes hullunsokeaksi rakkaudesta ja melkein pilannut kaiken. Näkymättömät saumat olivat olleet millien päässä tuhostaan, kunnes Reguluksen oma pehmeä puoli oli astunut esiin niin että hän oli saanut annettua anteeksi Siriukselle muutaman päivän kuluttua.

He olivat niin erilaisia raivossaan ja rakkaudessaan, muutenkin kaksikossa oli haastetta pidemmäksi aikaa kuin vain yhdeksi ihmisiäksi. Ja Sirius tunnetusti rakasti haasteita, sen tiesi jokainen. Mitä mahdottomampi asia saavuttaa tai selvittää, sitä innokkaammin hän oli sen kimpussa. Eikä tämä ollut minkäänlainen poikkeus koodistossa. Joka päivä nurkista löytyi jotain uutta, eikä hän valmis kyllästymään vielä kuukausiin. Hän todella uskoi pitävänsä kaikkia ennen kohtalolle kuuluneita lankoja käsissään ja että saattoi oikeasti hallita kahta rakkautta samaan aikaan ilman hengenvaarallisia seurauksia.

Liikenteen häly jäi toiseen maailmaan, kun James veti hänet ylös tuolista ja kävelytti Siriuksen kaksion sisälle. Sisällä varjot olivat sinisempiä eivätkä aivan niin tummia, kun he jäivät keittiöön hetkeksi. Teemuki lämmitti kalpeat sormenpäät, juodessaan kuumaa sitruunaa hän katseli hajamielisenä tiskipöydän kulmalla olevaa vihreää mukia. Se kuului Remukselle, jolla oli ollut ennen tapana käydä vähintään joka toinen päivä. Nykyään velhoa näki kerran kuukaudessa. Kiireitä ja huolia, vetosi Remus kun hän kysyi miksi, eikä tahtonut selittää enempää. Kalkaros on sen huoli, Regulus kuitenkin kertoi ja vaikeni taas tuntikausiksi.

Sinällään se oli harmi, sillä Sirius kaipasi ystäväänsä. Kuutamoa, joka kuunteli aina parhaiten ja jolle ei edes kannattanut teeskennellä mitään. Jamesin syntymäpäivä olisi kohta, heidän pitäisi kutsua Kuutamo, kuten kaikki muutkin. Hän tahtoi edes nähdä tämän, kertoa mitä he olivat Jamesin kanssa tehneet viime tiistaina tai minkälainen Regulus oli ollut edellisenä iltana. Huomaamatta surun ääriviivoja ystävänsä kasvoilla, sillä tällä oli tiettyä uninäköä tulevasta: Remus aavisti jotain Reguluksen, Jamesin ja Siriuksen rakkaudesta ja erityisesti sen lopusta. Oli helpompi jättää tapaamiset väliin kuin ottaa asia puheeksi Siriuksen kanssa – se oli raukkamaista ja avuttomuus jota hän kolmikkoa kohtaan tunsi, oli inhottavaa.

Remus ei pysynyt Siriuksen mielessä pitkään, kärsimättömyys sai konkreettisen muodon suudelmasta, jonka he Jamesin kanssa jakoivat. Kuukausien vieriessä ylitse otteisiin oli tullut varmuutta ja sulavuutta niin että James tiesi aina tarkalleen, mitä hän milloinkin tahtoi ja päinvastoin. Hetken harmonisuus oli lähes täydellinen, käsien kosketettavissa kun James kietoutui häneen eikä liukunutkaan heti pois. Sirius vain kuunteli hidastuvaa hengitystä nojatessaan otsansa vasten Jamesin otsaa, kuunteli sitä tuntikausia voimatta kyllästyä. Sisään ja ulos, yhä uudelleen ja uudelleen täynnään unen keveyttä.

Veren humu vaimeni vähitellen, muttei tasoittunut hänen kohdallaan uneksi asti, sillä sinä yönä hän ei osannut nukkua. Hän kipusi ylös leveästä parisängystä ja hiippaili varjojen poikki takaisin parvekkeelle, jossa he kaikki kolme olivat istuneet vasta jokunen tunti sitten. Hän kurkotti eteenpäin, levitti kätensä kuin olisi lentänyt: ja mielessään hän tekikin niin. Halki koko universumin, syleillen tähtiä ja hehkuen niiden heijastamaa valoa. Ei sitä kaikkea voinut kuvata, vaikka olisi halunnutkin. Hän veti viileää loppuyön ilmaa syvälle keuhkoihinsa kuin ei ikinä voisi saada siitä tarpeekseen, ei lopettanut eteenpäin kurkottamista tai käsien levittämistä edes silloin, kun tiesi Jamesin seisovan vieressään.

Jamesin hymy kertoi hänelle aina lukemattomia asioita, mutta se ei ollut Reguluksen hymy. Siinä ei ollut samaa vaitonaista ymmärrystä ja tietoa tähdistä – James ei edes puhunut niistä koskaan. Regulus olisi kietonut kätensä laiskasti olkapään yli, mutissut kesäkolmiosta ja kuinka se talven tultua siirtyy läntiselle taivaalle: ja miten he löytäisivät sen yhdessä. Aina katsoessaan tähtiä öisin, kaukoputkella tai ilman, Sirius kaipasi ja halusi Regulusta suunnattomasti. Niin kuin nytkin, vaikkei edes tiennyt missä veli sillä hetkellä oli, yksin kotona kai. Saman katon alle heitä kaikkia kolmea ei saanut kunnolla pysymään, ja Regulus oli usein se, joka vetäytyi pois, vaikkei olisikaan tahtonut lähteä. James ei aina ymmärtänyt sitä, niin kuin ei tähtiä tai planeettojakaan – sen James kuitenkin tajusi, että Sirius tarvitsi heitä molempia selviytyäkseen.

Vaikka ulkopuoliset eivät sitä ymmärtäneet tai olettaneet, Reguluskin oli valmis elämään tilanteessa jossa joutui jakamaan tähtien rakastajansa entisen inhonkohteensa kanssa. Mitä tahansa Siriuksen ja rakkauden puolesta, niiden rinnalla salassa nousevat kuolonsyöjärintamat eivät olleet vielä mitään. Vaikkei hän todella edes saanut Siriusta itselleen, paitsi ehkä silloin, kun he katsoivat tähtiä ja muodostivat niiden sekaan yhteisen vuoteen.

Siriuksen kädet laskeutuivat pikkuhiljaa alas, mutta hymy ei kadonnut minnekään tähtien kutistuessa aamuauringon vaikutuksesta olemattomiin. Illallahan hän tapaisi Reguluksen, kun James lähtisi yövuoroonsa. Hän ei vain voinut olla hymyilemättä saavutettuaan sen kaiken, mahdollisen ja mahdottoman.


Edmund - Thoughts of Flight

My breath it stops here
I'm all open-eyed
And the need surprise
My hands feel like wires
My fingers rest
Justify my thoughts of flight

Run to a space on the horizon
And there make a bed for us to lie on

Caught in tumbles
My oh my
To my surprise
Another canvas
Another slate
It's my mistake
I just needed

So I run to a space on the horizon
And there make a bed for us to lie on
We won't describe even though we will try
What it's like to be smiling in open air

Skin grows over my mistakes
And I just can't wait
The first few seconds
Disintegrate into a state of joy

So I run to a space on the horizon
There make a bed for us to lie on
We won't describe even though we will try
What it's like to be smiling in open air

One more day of perfect terror
Close my eyes and I'm still there
Wrapped in water
My eyes explode from all this light
The taste the smell into the night
I can hear a symphony
A perfect crystal melody
And I just can't stop smiling at you
I just can't stop smiling

Can every time I breathe in
Be every time you breathe ou

[nami]

Heipähei ja viimetippaterveiset kommenttikampanjasta! Sun ficci oli tosiaan linkitetty sinne ja suurena J/S:n ystävänä mun oli tietysti haalittava tän kommaus itselleni. Ekana voisin sanoa että tää ei todellakaan pettänyt pikavilkaisun perusteella nousseita odotuksia, kaunista ja oivaltavaa tekstiä, tarinana kiinnostava. Puhumattakaan siitä miten pidin tavasta jolla kuvasit Siriuksen hahmoa, mut palaan siihen vielä myöhemmin : D Mut kaiken kaikkiaan hieno ja kiehtova teksti!

Tykkäsin sun kirjoitustyylistä ja tavasta kuvailla asioita, se toimi todella hyvin tällaisessa lyhyessä shotissa . Erityispropsit täytyy kyllä heittää siitä, ettet ollut lähtenyt tekemään mitään maatamullistavaa, isomman mittakaavan juonen omaavaa tekstiä (viitaten tuohon Pöytälaatikon puhdistus -haasteen sisältöön :--D), vaan pitäydyit tällaisessa lyhyemmässä kuvauksessa, jossa keskitytään enemmän tunteisiin ja hahmojen välisiin kemioihin, mä tykkään hirveesti tällaisista tunnelmointiteksteistä! :3 Kuten jo mainitsin niin oon kunnon J/S-shipperi joten sikäli tää oli mulle helppoa kauraa, Sirius/Regulus on mulle taas tuntemattomampi vyöhyke mutta kuvasit veljestenkin välistä suhdetta melko uskottavasti, insestistä ei tehty isoa numeroa vaan keskityttiin enemmän siihen heidän väliseensä yhteisymmärrykseen ja rakkauteen.

Tavallaan mun kävi hirveästi sääliksi sekä Jamesia että Regulusta, eikö heitä todella häiritse ettei kumpikaan voi olla Siriukselle ainoa vai peittääkö kumpikin sen vaan hyvin? Miksi he sietävät Siriukselta tuollaista päättämättömyyttä, onko se puhdasta rakkautta vai sitä ettei osaa olla ilman? Ficci kyllä vastasi noihin kysymyksiin, ainakin osittain, mutta jäin silti miettimään että eikö tuollainen järjestely tosiaan häiritse kumpaakaan : D Toinen asia joka juonellisesti oli päällimmäisenä mielessä lukemisen jälkeen oli kysymys tulevasta - mitä hittoa noille oikeen käy? Remuskin aavistaa pahaa mutta mitä pahaa, mihin liittyen? Olit onnistunut samaan aikaan sekä vihjaamaan jotain epämääräistä kolmikon tulevaisuudesta että jättämään sen auki, mistä pidän ficeissä hirveesti, aina ei tarvi selittää kaikkea ja on ihan jees ja jopa suotavaa jättää joskus lukija ymmälleen.

Sitten vielä noista lyriikoista! Niiden osuus oli sopivassa roolissa - monesti näkee sitä, että kun kappaleen sanoitusta pyritään tuomaan tekstissä ilmi niin sorrutaan liikaan alleviivaamiseen ja sanantarkkuuteen, mutta tässä tuo sanoitus ja sen vaikutus kulki ihanan luontevasti mukana tuona tähtiteemana, josta muuten tykkäsin hirmuisesti! Olit onnistunut välttämään ne tähtienkatselun kuvailun pahimmat (klisee)sudenkuopat ja teksti oli ihanan mukaansatempaavaa. Plus siitäkin vielä pitää suitsuttaa ettei tähtiteema oo koko tekstin ydin ja tarina keskity sen ympärille, vaan se ikään kuin loksahtaa paikalleen kokonaisuudessa.

Jamesin hymy kertoi hänelle aina lukemattomia asioita, mutta se ei ollut Reguluksen hymy. Siinä ei ollut samaa vaitonaista ymmärrystä ja tietoa tähdistä – James ei edes puhunut niistä koskaan. Regulus olisi kietonut kätensä laiskasti olkapään yli, mutissut kesäkolmiosta ja kuinka se talven tultua siirtyy läntiselle taivaalle: ja miten he löytäisivät sen yhdessä. Aina katsoessaan tähtiä öisin, kaukoputkella tai ilman, Sirius kaipasi ja halusi Regulusta suunnattomasti

Tässä kohdassa tiivistyi jotain tosi olennaista ja sitä oikeastaan koitin tuossa äsken hakea - tähtitaivaskuvaukset ei oo mikään sivuseikka ja miljööseen liittyvä epäolennaisuus, vaan niiden kautta kuvataan koko tuota kolmiodraamaa ja Siriuksen ajatuksia. Ja tässä tulee myös esille sun kaunis kirjoitustyyli ja kyky kuvailla asioita, tää oli ehkä yks mun lempikohdista koko ficissä! ^^

Ja sitten se Sirius!! Tän ficin Sirius vastasi aika pitkälle mun headcanoneita, ja vaikka se oli suuruudenhullu ja ehkä vähän sydäntenmurskaaja kaikessa päättämättömyydessään, niin hän oli kuitenkin hirmuisen inhimillinen ja jollain tapaa oli jopa helppoa ymmärtää miksi hän ei ole kyennyt sitoutumaan vain toiseen mieheen, kuvasit häntä niin uskottavasti! :-D Tai siis jotenkin kun hän ei tarkoita mitään pahaa niin häntä ei osaa vihatakaan, jotenki toi haasteiden rakastaminen ja mahdottoman tavoittelu on tietyllä tapaa Siriuksen hahmolle tosi ominaista ja uskottavaa. Aaa en ees tiiä loppujenlopuks mitä mieltä oon Siriuksesta tässä ficissä, toisaalta en osaa vihata koska hän on niin inhimillinen kaikkine virheineenkin mutta toisaalta taas surettaa vähän Jamesin ja Reguluksen puolesta, vaikka päällisin puolin kumpikaan ei erityisen satutetulta vaikuta.

Ehkä ainoa asia, mikä mua tässä ficissä häiritsi, oli se, että James ja Regulus jäivät kumpikin aavistuksen etäälle. Okei, näkökulma oli pääasiassa Siriuksen ja se selittää paljon enkä tiedä olisko Jamesia ja Regulusta ja heidän ajatuksiaan tuoda esiin tuon enempää tekstiin sopivalla tyylillä, mutta jotenkin en osannut tarttua kumpaankaan hahmoon. Pidän kyllä tietystä tulkinnanvaraisuudesta ja hämärään jättämisestä, mutta oisin ehkä kaivannut jotain pientä vinkkiä esimerkiksi Jamesin hahmoon, jotain sellaista mistä ois saanut kiinni ja jonka pohjalta kuvaa olisi voinut alkaa rakentamaan. Mut tää on tietty myös lukijasta ja lukijan mielikuvituksesta ja tulkintakyvyistä kiinni joten tää mun mielipide ei oo mikään absoluuttinen totuus : D

Mutta kaiken kaikkiaan pidin oikein paljon! Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättelevä teksti, kiitos tästä ^^

[Kuurankukka]

ranpururin: Äh, pahoittelen kun ihanan pitkään ja pohtivaan kommenttiisi vastaaminen kesti näin luvattoman pitkään. Virheet on nyt korjattu ja varoituskin lyöty esille. Nyt kun luin tämän pitkästä aikaa uudelleen, niin olet kyllä ihan oikeassa siinä, että hän-pronominia on käytetty vähän huolimattomasti, mutta onneksi se ei sentään koko venettä kaatanut! Kiitos itsellesi aivan yhtä paljon; biisisi oli loistava hankaluudestaan huolimatta, eikä tämäkään ficci olisi syntynyt ilman sitä. Ilo kuulla että pidit hahmoista, ja tarinasta muutenkin. Vähän myöhäiset kiitokset takaisin c:

nami: Pitkien tekstien kirjoittaminen ei todellakaan ole minun juttuni - tällaiset pienet tunnelmapalaset ovat paljon enemmän minun juttuni, joten lyhyempi kuvaus oli lähes itsestään selvä :'D Heh, pitänee tunnustaa etten tiedä itsekään, mitä kolmikolle tämän jälkeen tapahtuu, enkä lähtenyt edes pohtimaan asiaa hirveän pitkälle. Sirius oli ainakin melkein yltiöpositiivinen, mikä on kai aika harvinaista hänen hahmolleen. Näin jälkeen päin uudelleenluettuna tajusin ficin olevan melkoisen romanttinen; ja kyllä, tässä ficissä herrojen välillä oli ennen kaikkea sitä puhdasta rakkautta, kenties aika hassu ja naiivikin ajatus tällaiseen kolmiodraamaan, mutta minkäs teet. Hassua miten kaikki pienetkin asiat vaikuttaa itse ficciin - varsinainen idea tässäkin oli joku pastamainos, jossa kaksi jätkää katselee auringonlaskua pastojaan maistellen, ja se tunnelma vaan jäi vahvasti mieleen c: Hih, mukavaa että sinäkin pidit tarinan Siriuksesta, ja tähdistä jaja muistakin jutuista. Olet ihan oikeassa siinä, että Regulus ja James jäävät tässä vähän syrjään, harmi että tajuan nää mahdollisuudet aina vasta ficcien julkaisemisen jälkeen Pohdintojasi ja kommenttiasi oli todella ilo lukea, kiitos itsellesi siitä