Hahaa, erilainen ja mielenkiintoinen on siitä hyviä sanoja että ne voi merkata mitä tahansa, hyvää tai pahaa
Kiitos kuitenkin kommentistasi
räiskeperäinen sisulisko: hyvä tietää että joku lukee, jatkoa kun tosiaan on luvassa, ja hyvinkin pian, eli nyt…
Rakastettu (S) //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaElämä Harry Potterin tyttöystävänä oli huumaavaa ja hämmentävää. Huumaavaa, sillä tiesi kaikkien kadehtivan häntä, mutta hämmentävää, kun kateus ei enää johtunutkaan Ginnystä itsestään. Oli kauheaa ja kummallista olla samaan aikaan niin esillä, että Ginnystä tuntui kuin häntä tarkkailtaisiin koko ajan, kuten asia kai olikin, ja silti piilossa: kuka enää näki Ginnyä Harryn takaa?
Kuitenkin Harry rakasti häntä, rakasti niin että olisi luopunut ystävistään saadakseen tytön itselleen. Rakasti ja jätti Ginnyn itkemään peräänsä, ottaen nuo ystävät mukaansa vain palatakseen Ginnyn luo, vaikka ei samana. Eikä tyttökään enää ollut sama, sillä nyt hän uskalsi uhmata perhettään. Ja Harrya. Uhmata silmät säihkyen ja hiukset sekaisin, saaden Harryn polvilleen ja kävelemään kuolemaansa ja takaisin.
Kun Harry pyysi Ginnyä vaimokseen, oli tyttö heistä se vahvempi, halutumpi. Eikä Ginny ollut varma halusiko hän enää Harrya kuten ennen. Mutta hän otti Harryn,
sillä miten olisin voinut sanoa ei? Ja hiljalleen ensimmäistä myönnytystä seurasi toinen, kunnes kukaan ei enää muistanut uhmakasta tyttöä, vähiten Ginny itse.
Vaimo (S) //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaAvioliiton alkuaikojen sanotaan olevan kuin vaaleanpunaista unelmaa, jossa prinssi ja prinsessa kulkevat käsikädessä sietämättä olla erossa. Harryn kanssa oli toisin: Ginny sai huomata, että vaikka Voldemort olikin kukistettu, ei Harrylla vieläkään ollut aikaa nauttia kesäpäivien rauhasta. Iltaisin tämä kuitenkin riensi rakkaan pikkuvaimonsa luo, peittäen tämän suudelmiin. Alussa se sai Ginnyn tuntemaan itsensä niin halutuksi: odottaa koko päivän saadakseen tyydyttää janonsa kiihkein siemauksin.
Ennen pitkää Ginny huomasi, miten alakuloista oli istua aamutakkiin kietoutuneena keittiön pöydän ääressä ilman hyvän huomenen toivotuksia. Ja miten kylmiksi yksinäiset iltapäivät saattoivat muuttua ilmojen viiletessä, eikä edes äidin lähettämä kaulahuivi saanut hänen sisintään lämpenemään. Keväällä yksinäiset illat pitenivät yötä kohti, vaihtuivat pitkiin kävelyihin Deanin kanssa.
Vain ystäviä, ja Harry kyllä luotti heihin,
hyvä että vaimolla on seuraa.Lämpökin tuli, aikanaan, kasvoi niin pienestä siemenestä Ginnyn sisällä, saaden lopulta nuoren naisen hehkumaan onnea ja odotusta. Syvinnä Ginnyssä asui kuitenkin pelko. Pelko siitä, miten helposti onni saattaisi kadota. Eikä hän oikeastaan tiennyt oliko helpottunut vai pahoillaan, kun kuukausien kuluttua synnytti vaaleahipiäisen poikavauvan.