Herkkuoone, sano vielä kerranki ittees laiskaks nii mä.. mä... emmä tiä. Mikä mä sit oon, jos sä oot laiska?? Älä tunne huonoa omaatuntoa siitä ettet tätä silloin lukenut, eihän tää loppujen lopuks valoittanut yhtään mitään, päinvastoin! Tuolla Roomalla ei välttämättä oo yhteyttä tekstiin, se nyt vaan on sanonta josta muokkasin itelleni sopivan otsikon. Mut tietty voihan sen tähän jotenkin liittää. : )
Oh, piste puuttuu tuolta! Gosh, meen laittamaan sen paikoilleen. Oli kyllä pakko kääntää toi anagrammi tuohon, koska jos oisin jättänyt tuon pelkän "mutisten ääni on kaks", ei kukaan ei ois tajunnut mistä hitosta mä puhun. :DD
Ja mmh, ymmärrän pointtis hiomisesta. Tavallaan kuitenkin kirjoitin tän ns. automaattikirjoituksella, josta Carl Gustaf Jungkin kirjassaan puhui, kirjassa joka mua tähän inspiroi, siinä... no, copypastetan Wikipediasta pienen pätkän Jungin ajatuksia:
"C. G. Jungin mukaan järjen korostuminen tieteellisen todellisuuskäsityksen myötä on johtanut ihmisen vieraantumiseen tiedostomattomista psyyken prosesseista. Tämä on johtanut ihmisen itsetuntemuksen kapenemiseen ja ilmenee hänen mukaansa muun muassa neurooseina ja yhteisöllisinä harhakuvitelmina." Oon tästä samaa mieltä, et nykyään -- varsinkin nykyään, paljon enemmän kuin Jungin aikana yli viiskyt vuotta sitten -- korostetaan ihan liiaksi järkeä ja rationaalista ajattelua. Toinen syy, miksi en tätä jäänyt viikkokausiksi editoimaan, oli se että tiesin ettei tästä tulis koskaan valmista. Mun itsekriitikkoni olis kieltänyt tän tekstin julkaisemisen kokonaan, jos oisin jäänyt ees seuraavaan päivään asti odottamaan. Ja joo, toi kaksoispiste/kursiivi-juttu oli ihan tietoinen päätös ja oletin että se helpottaisi lukijaa. Lisäksi kun tuossa ihan alussa muotoilu on kääntänyt vähän väärinpäin, kas tässä:
Mitä sinä näitkään? Darling, sinä sanot, näen vain kauneutta eikä kauneutta voi sanoilla kuvata.
niin tää kohta ois varmaan ollu vähä sekava ilman kursiiveja, ois voinu mennä replat keskenään sekasi:
Mitä sinä näitkään? Darling, sinä sanot, näen vain kauneutta eikä kauneutta voi sanoilla kuvata.
(tuossahan nyt tuon "mitä sinä näitkään?" kohdan voi periaatteessa sanoa kumpi tahansa, vaik onhan se järkevämpää että tuo "sinä" sanoo sen. Mitään tän syvempää tarkotusta tuolla ei ollut, aattelin vaan et se helpottais lukijaa. :DD
En tajua tätä ristiriitaisuutta. Ennen tätä kohtaa sanotaan ”- - en kaunista sinua tai kaunista minua - -” ja nyt ”sinä” onkin kaunis?? En vaan… tajua. Yhh.
Ensinnäkin: KIITOS! Musta on ihan mielettömän hienoa, et viittit sanoa suoraan ääneen, että et tajua jotain -- just Renneto tekikin hyvän huomion, että moni täällä Finissä ei halua "leimautua" tyhmiksi. Hienoo kuitenkin et sä myönsit tän suoraan. : ) Niin ja sit tää kohta... apua, tää menee nyt vähän filosofiseks, josset tajua jotain, voin koittaa selittää viel yksällä -- yritän sanoo tän nyt mahdollisimman selkokielellä. Toi "sinä" näkee puhdasta kauneutta ja sanoo siihen "eikä kauneutta voi sanoilla kuvata". Kauneutta ei voi ees nähdä, kun siis puhutaan pelkästä kauneuden käsitteestä. Kuvittele vaikka ajattelevas väriä "punainen". Ajattelitko? No, luultavasti sä ajattelit punaista villapuseroa tai punaista pyörää tai punaista neliötä -- mitä ikinä ajattelitkaan, sillä ei oo väliä. Sen mä tiedän, että sä kuitenkin ajattelit sitä punaista väriä jonkun esineen/muodon kautta, koska sä et pysty ajattelemaan pelkkää punaista käsitteenä. Sä voit ajatella tuolia, pelkkää tuolia, koska sehän löytyy tästä maailmasta. Mut esim. väri punainen on
universaali, on olemassa sen
punaisen idea. Ideamaailma ja aistimaailma. Aistimaailmassa voi olla se tuoli, mut tää punaisuus,
punaisen idea, voi olla vain ideamaailmassa. (Vähän huono esimerkki sikäli, että värit on jo itsessään filosofinen ongelma -- mut ei syvennytä nyt tähän.) Eli se kauneus. Tässä tää "sinä" näki
kauneuden idean. Se näki siis pelkästään sen "puhtaan kauneuden", kun se "katsoi maailmaa Notre Damen ruusuikkunan läpi" mutta myönsi samalla, että onhan tää "minä"kin kaunis. Ihan sama kuin se ois nähnyt
punaisen idean ja samaan aikaan myöntänyt, että sen "minän" hiukset on punaiset. Ne vaihtoehdot ei sulje toisiaan pois (koska ne on tavallaa kahdessa eri maailmassa, juuri niissä idea- ja aistimaailmassa).
Tää juttu on tosi perusfilosofiaa, ihan jo lukion pakollisen kurssin juttuja, mut eihän se tietty tarkota, et kaikki tästä "tietäis" tai et kaikki ylipäätään osais liittää sen tähän. En halunnu et tekstini on pelkästään jotain oppikirjakamaa, joten en kokenut tarvetta "jäädä selittelemään" vaan kerroin niin kuin asia on.
Ei tsiisus, tämä on ihan kamala teksti, alan kyseenalaistamaan oman elossa olemiseni, apua : D : D : D
:DDDDD Sikäli hassua, sillä tän mun tekstin "sanoma" oli (mun näkökulmasta) se, että... no, tuo viimeinen lause sen sanookin.
Ehkä tämä elämä, juuri tämä, on enemmän kuin less able.
Life is less able = Elämä ei ole juuri kummoista. Mutta ehkä tämä elämä on. Tässä oli vähän tuskastelua olemassaolon kanssa, kyllä. Mut lopputulos on kuitenkin:
Olet elossa. Olet. Niinkin yksinkertainen asia pääsee ihmisiltä usein unohtumaan -- juuri siksi että se on niin yksinkertaista. Sitä ei kiinnitä sellaisiin asioihin huomiota, jotka ovat läsnä koko ajan (esim. enhän mäkään nyt ajattele et kappas, mullon polvet! Paitsi tietty nyt ku nostin sen esille, mut hetken päästä en enää ees huomaa et mullon polvet vaikka mullon ne). Samoin on olemassaolokin, vaikkei sitä koko ajan ajatteliskaan. Sikäli hassua, sanoin, koska sä aloit tässä kyseenalaistamaan oman elossa olemises!! :DD Toisaalta... ehkä sen pitikin mennä näin? Oot aina pitänyt elossa olemistas itsestäänselvyytenä, asiana jota et ajattele vuorokauden ympäri, niin ehkä tällainen muistutus kääntääkin asiat päinvastoin: alat miettimään, että oonkohan mä sittenkään olemassa. Ehkä ihminen on olemassa juuri silloin, kun se ei ajattele olevansa olemassa. Hui kamala, nyt menee uhkaavasti muille raiteille... (mielenkiintoinen aihe kyllä :DD)
Olenko aivan äärettömän paljon hukassa, jos arvelen, että tässä on ns. kolme eri tarinaa, jotka nitoutuvat yhteen? Tai siis, kun tuo ” — ja takana meri kuohuu kuin shampanja”-aloitus toistuu kolmesti ja aina sen jälkeen hylätään edellinen, muttei kuitenkaan hylätä.
!! Tämä on yksi mahdollisuus. : ) Jokainen lukukerta on tulkinta, oon iloinen että sain kuulla tän sun. Tätä voi myös ajatella (en sano että itse olisin ajatellut tän näin, annan vain vaihtoehdon) että tässä on kolme eri
elämää, että niitä hahmoja onkin... mitä, kuusi? Tai sitten kolme eri tarinaa. Tai sitten kolme eri aloitusta saman tarinan sisällä, ikään kuin "syntymäriittejä" -- uusi alku (muutto, ero, työpaikka... kyllähän näitä "uusia alkuja" on jokaisen ihmisen elämässä). Tässä on siis tulkinnanvaraa, eikä sun tulkintas oo mitenkään väärä. Musta sä nappasit tän punaisen langasta kiinni aika mahtavasti, vaikket sitä itse tiedostanutkaan. : )
Psykologia ei selvästi todellakaan sovi minulle, ugh.
Älä sano noin, kun tämä ei ole psykologiaa nähnytkään. :DD Tää on vain mun... tapani ajatella? Oon opiskellut hurjasti psykologiaa ja filosofiaa, etenkin jälkimmäistä, joten tietty niillon ollut vaikutusta muhun ja mun ajatteluun, hyvin syväkin, itse asiassa. Mutta en kuitenkaan halua leimata tekstejäni oikein miksikään, se tuntuis aika...
halventavalta niitä tieteitä kohtaan. :DD Psykologia tutkii ihmisen toimintaa, eikä tässä hädin tuskin kuin pintaa hipaistu.
Mä oon tosi pahoillani et tää teksti oli näin hämmentävä. : ( Syy on yksinomaan mun, mut toisaalta, tiesin kyllä et tätä ei helposti hahmota -- jos edes vaikeastikaan. Tästä voi jokainen poimia vaikka vain yhden asian, tai kaksi, tätä ei ole pakko ymmärtää kokonaisuutena, jos ei halua. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan jäänyt pahaa makua suuhun ja toivottavasti,
toivottavasti, tää jotenkin vaikutti suhun. Oon aika rohkea nyt kun sanon tän, mut tahdon aina, että mun tekstit jotenkin muuttaa ihmistä. Mieluummin parempaan suuntaan, toki, mut jollain tavalla edes.
Kiitos mielettömästi kommentistas!! : ) Mullei oo mitää itsehillintää näide vastausteni kanssa... :DD Teksti ei selvästikään toiminut tarpeeks hyvin yksinään, kun mun piti aukoa tätä näin paljon. Ugh. No, ehkä ens kerralla onnistun paremmin!
// voi hemmetti ny itteni kaa, tää vastaus on pidempi ku mun tekstini!!!