Author: Zarroc
Pairing: Ira/hän
Genre: drama? tajunnanvirta.
Rating: S
Summary: Sekin oli pelkkä käsite, kuten kaikki muukin.
A/N. Voi nyt hyvä jumala. Ensinnäkin, osallistuu haaseeseen Ficletpakka, hahmolla Ira. Toisekseen, tämä teksti syntyi aamupalaa tehdessäni, kun olin juuri lukenut Renneton yhden ficin. Tasan yhden, josta en ymmärtänyt puoliakaan. Ja sitten, kuuntelin koko ajan Mana Manan Maria Magdalenaa, jonka sanoja löytyy myös lopusta. Yhdistelmä ei ole hyvä. Mutta noh. Nauttikaa. Jos voitte...
Ja jos tätä aikoo paremmin ymmärtää, kannattaa lukaista ainakin pari aiempaa tekstiäni, Virheiden seurauksista, K-15 sekä Kuunsäteissä laskeudun pimeyteen, K-11.
Helvettikin on suhteellinen käsiteKaikki oli herttaisen yhdentekevää.
Olin tappanut hänet.
Miten voinkaan olla niin tyhmä? Niin surrealistinen idiootti?
Tappaa nyt se, jota eniten rakastaa.
Mutta enhän minä häntä tappanut. Ja rakkauskin oli suhteellinen käsite.
Enhän minä ollut koskenutkaan häneen.
Tappaa voi monella tapaa, sanoo entinen biologian opettajani ajatuksiini.
Huomaan nyökytteleväni, ihan kuin hän olisikin täällä vielä.
Hetkittäin mietin, olenko vihdoin menettänyt järkeni.
Mutta eihän se auta selittämään miksi olen näin hajalla. Ei mitenkään. Sekin oli pelkkä käsite, kuten kaikki muukin.
Piirrän ympyrää jonkun navan ympärille, jonkun, joka ei merkinnyt enää mitään.
Eikä ollut merkinnyt äskenkään, olin siitä varma.
Kun se, joka huomaa sormieni liikkeen loppuvan, katsoo minuun, minä jo pakenen.
Olen menossa ennen kuin huomaankaan.
Meillä ei ollut ikinä hetkeäkään. Todistelen itselleni, vaikka ei sitä kukaan kuule.
Karkaan ovista ja ikkunoista ja rappusista.
Hän ottaa minua kiinni ranteista ja lopettaa paon, vaikka ei siinä ole mitään mitä lopettaa.
Mihin tämä kaikki johtaa? Jos viereesi kuitenkin jään?Kyselyni eivät tuota tulosta pääni sisällä, niinpä avaan suuni ja kuulen hiljaisen ääneni, joka kuulostaa krapulaiselta koko ajan.
"Hetkittäin vihaan itseäni helvetisti." Sanon, vaikkei siinä ole mitään järkeä.
"Helvettikin on suhteellinen käsite." Hän sanoo ja raahaa minut takaisin.
Hän ei tiedä vielä itsekään
Millaista elämää hän joutuu elämään
Hän oppi vihansa kautta rakastamaan
Hän oppi ylpeytensä kautta nöyrtymään.