Nimi: On aikamme nyt
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: K-11
Tyyli: het, söpöily, draama
Yhteenveto: Käytyään Sariannen siskon luona kylässä, Sarianne ja Arvo suuntaavat Arvon luokse.
Osallistuu: Oneshot10
A/N Tämä on jo vähän vanhempi teksti, mutta otsikoiden keksiminen on niin kamalaa, etten ole ajatellutkaan julkaisua ennen kuin nyt. Otsikko
Apulannan biisistä
Hetki.
On aikamme nyt
”No me nyt kuitenkin mennään. Päästään perille inhimilliseen aikaan.”
”Joo, totta kai. Oli kiva kun kävitte!”
”Kiitos kutsusta.”
”Oli oikein hauska tutustua, Arvo.”
”Kiitos samoin. Toivottavasti tavataan uudemmankin kerran.”
”Nähdään!”
Sarianne tarttui Arvoa kädestä, kun Roosanne sulki ulko-oven heidän takanaan. Käsi lämmitti: kesäinen yö oli koko ajan viilenemässä. Pilvinen taivas näytti sateiselta. Sarianne kiskoi takkiaan tiukemmin ympärilleen. "Olisinpa ottanut kaulahuivin mukaan. Lapasetkin olisivat näemmä tarpeen keskellä kesäkuuta. Täällä on kylmä." Hän värisi heidän saavuttaessa autotien ja suunnatessa kulkunsa läheiselle bussipysäkille. Tuuli heilutti hänen hiuksiaan ja sai niskan hiushaituvat pystyyn.
Arvo hymähti ja puristi hänen kättään hetken voimakkaammin. "Kävellään rivakasti. Päästään kohta bussin lämpöön."
"Onneksi. Siellä ehtii lämmitä. Tapiolansolmussa pitää taas odottaa vartti."
"Ehkä bussi on myöhässä ja seuraava ajoissa."
"Toivotaan näin."
He eivät ehtineet seistä Jokeri-pysäkillä kuin pari minuuttia ennen kuin 550 kaarsi esiin kulman takaa. Se oli ajoissa, eikä bussissa ollut heidän lisäkseen kuin taaimmaisella penkillä kyhjöttävä teinityttö.
"Myöhästyminen näyttää todennäköiseltä", Sarianne huokaisi Arvolle. Mies kohotti suupieltään, veti hänet perässään penkille istumaan ja painoi partaisen suukon hänen poskelleen. Sarianne painautui hänen kainaloonsa, vaikka asento olikin hieman epämukava. Hän laski päänsä Arvon olkapäätä vasten ja tuijotti ikkunasta ulos. Maunulan omakotitalomaisema oli yhtä tasaista massaa.
He olivat viettäneet illan Sariannen isosiskon Roosannen ja tämän perheen luona. Alkuilta oli mennyt siskon viisivuotiaiden kaksoispoikien sekä kolmevuotiaan tyttären touhuja katsellessa ja suosionosoituksia huudellessa, mutta lapset oli saatu nukkumaan yhdeksän maissa, jolloin ilta oli jatkunut rauhallisemmin. Luvassa oli ollut suolakeksejä erilaisten sulatejuustojen kanssa, joita Kari oli tuonut maisteltavaksi työpaikaltaan. He olivat nauttineet lasilliset viiniä, rupatelleet ja pelanneet pareittain erän Trivial Pursuitia. Arvo oli hallinnut peliä täysin.
"En tiennytkään, että olet niin hyvä tietopeleissä", Sarianne mumisi.
"Vuosikausien harjoittelun tulosta", Arvo vastasi. "Meillä oli opiskeluaikoina tapana istua illat oluttuoppien ääressä milloin mitäkin tietokilpailupeliä pelaten. Porukka oli melko kilpailuhenkistä, joten oli pakko olla skarppina."
"Kuulostaa hauskalta."
"Sitä se oli. Nyt päästäni löytyy paljon kaikenlaista nippelitietoa."
"Oletpa onnistunut pitämään ne mielessäsi pitkään."
Sarianne hymyili itsekseen, kietoi kätensä Arvon vatsan ympärille ja rutisti. He olivat seurustelleet vakavammin jo puolisen vuotta, mutta yhdessäolo tuntui edelleen yhtä ihanalta (tai ihanammalta). Aivan erilaiselta kuin miltä hänestä oli tuntunut muiden miesten kanssa, joiden seurassa kiinnostus oli ennen pitkää lopahtanut ja seurustelu alkanut tuntua tylsältä. Arvon kanssa kaikki tuntui päinvastaiselta: koko suhde oli rakentunut hitaasti viimeisen vuoden aikana ja muuttunut päivä päivältä yhä vakavammaksi ja paremmaksi.
He olivat tavanneet ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten toukokuun lopussa, kun Arvo oli istahtanut lounaalle Sariannen työpaikalle Helsingin Kaivopuiston suosittuun Cafe Ursulaan. Arvo oli kysynyt ateriasuosituksia, hymyillyt ystävällisesti ja jättänyt tippiä. Sen jälkeen mies oli vieraillut kahvilassa useamman kerran viikossa, ja he olivat vaihtaneet joitain sanoja Sariannen osuessa miehen tarjoilijaksi. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä Sarianne oli istahtanut miehen seuraan työpäivänsä päätteeksi ja siitä heidän tapailunsa oli varsinaisesti alkanut. Ensin vain muutamia ystävällisiä ja rentoja tapaamisia pari kertaa kuussa eikä juurikaan yhteydenpitoa niiden ulkopuolella. Se kaikki oli kuitenkin muuttunut, kun Arvo oli ensimmäisen kerran katsonut Sariannea kunnolla silmiin ja kumartunut antamaan kevyen jäähyväissuukon huulille. Sen jälkeen vetovoimaa oli ollut enää turha vältellä.
Sarianne oli nauttinut siitä, että Arvon kanssa asiat olivat edenneet kiirehtimättä omalla painollaan. He eivät olleet pitkään aikaan keskustelleet tilanteestaan, eikä Sarianne ollut maininnut Arvoa kenellekään tai pyytänyt tätä mukaansa tapaamaan ystäviään. He olivat pitäneet suhteensa yksityisenä ja omana tietonaan, ja kerrankin se oli tuntunut oikealta. Aikaisemmissa suhteissa kaikilla miehillä oli ollut kiire tehdä kaikenlaista: viedä vanhempien luo näytille, ystävien kanssa baariin tai muuten vain tehdä parisuhdeasioita porukalla. Sarianne oli istunut liian monien keittiönpöytien ääressä tuntien olonsa vaivaantuneeksi, mutta Arvon kanssa siltä kaikelta oli vältytty.
Tämäniltainen oli ollut heidän ensimmäinen näyttäytymisensä julkisuudessa, kun Roosanne oli pyytänyt pikkusiskoaan viettämään heidän kanssaan iltaa ja Sarianne oli kysynyt, saisiko tuoda seuralaisen. Roosanne oli ollut mielissään, mutta Sarianne oli jännittänyt iltaa ja siskonsa reaktiota, sillä Arvo oli häntä lähemmäs kymmenen vuotta vanhempi. Lyhyen keittiökeskustelun aikana Roosanne oli kuitenkin vain hymissyt mielihyväänsä siskonsa onnesta. Ilmapiiri oli ollut hyvin rentoutunut ja vastaanottava.
"Siskosi perhe on mukava", Arvo kommentoi.
Sarianne kurottautui hieraisemaan poskeaan miehen leukapieltä vasten. "Toivottavasti sinulla oli kiva ilta."
"Oli, todella. Voisi ottaa uudemmankin kerran."
"Hyvä."
Bussi kääntyi Leppävaaran aseman kohdalla Kehä I:lle ja huristeli vauhdilla pitkin tyhjää moottoritietä. He saavuttivat pian Otaniemen kampusrakennukset ja opiskelijakompleksit, ja Arvo ojensi kättään STOP-painiketta kohden. He jäivät pois kyydistä tuuliseen Kehä I:n ja Länsiväylän risteykseen ja vaihtoivat vikkelään bussipysäkkiä.
Sarianne kohotti Arvon rannetta ja tarkasti ajan. "Olemme viisi minuuttia aikaisessa. Tosi hienoa."
Arvo kietoi kätensä hänen harteilleen ja veti kiinni kehoonsa. Miehen takki oli auki, ja Sarianne painautui halukkaasti vasten lämmintä rintakehää. Hän sujautti kätensä miehen vyötärön ympärille ja hengitti tuttua tuoksua. Hänen asuntonsa toinen tyyny tuoksui toisinaan siltä. Arvo asetti toisen kätensä hänen lantiolleen ja silitti toisella hänen hiuksiaan. Sarianne ynähti tyytyväisenä.
"Sarianne?"
"Mm?"
Sarianne kuuli, kuinka Arvo avasi suunsa ja sulki sen sitten. Miehen leuka kosketti hänen päälakeaan. Sydämenlyönnit kuuluivat vahvoina, kun korva oli vasten rintaa. Hän liikautti hieman päätään, arvaillen.
"Minä siivosin kaappejani viime viikonloppuna."
"Siivositko."
Arvo antoi kätensä tipahtaa hetkeksi alemmas hipaisemaan Sariannen poskea. "Olisi niissä tilaa joillekin sinun tavaroillesikin. Vaikka parille vaatekerralle."
Sarianne vetäytyi hieman kauemmas ja kallisti päätään niin, että saattoi nähdä miehen kasvot. Arvo katsoi häntä vakavana suoraan silmiin. Sarianne kohtasi katseen, hymyili ja kurotti sitten kätensä Arvon niskaan niin, että saattoi vetää miehen suudelmaan. Arvo vastasi vetämällä hänet yllättäen tiukasti itseään vasten ja suutelemalla lujaa. Mies pudotti toisen kätensä hänen pakaralleen ja ujotti sormensa hänen hiustensa lomaan. Sariannesta tuntui, että olisi mielellään kiivennyt suoraan miehen syliin. Hän ripustautui Arvon kaulaan, mutta värähti, kun takki nousi farkkujen lantioreunan yläpuolelle ja veti samalla alla olevan paidan mukanaan paljastaen selän pisteliäälle vinkalle. Arvo hymyili vasten hänen huuliaan, kietaisi pehmeän takin peittämän käsivartensa paljaalle iholle ja alkoi hiplata hänen kylkeään ja vatsanreunaa.
"Lämpimämpi?"
Sarianne naurahti. "On." Koko kehoa tuntui kihelmöivän. Arvo suuteli häntä uudestaan, siveli kielellään hänen ylähuultaan ja pyöritteli samalla sormiaan hänen paljaalla ihollaan. Väristyksiä, halua. Aina oli mahdollisuus painautua hieman lähemmäs. Lähemmäs. Sisällä tuntuva hyrinä oli hyvin miellyttävää.
Hidastavan bussin ääni kiinnitti heidän huomionsa. Arvo irrottautui hänestä hitaammin kuin yleensä, mutta katsoi muualle, kun Sarianne vilkaisi miehen kasvoja. Hän veti takkiaan alemmas ja vetäisi muutaman tasoittavan henkäyksen. Meni hetki paikantaa, minne hän oli sujauttanut matkakorttinsa.
Bussin etuosassa oli muutama ihminen, mutta poikkeuksellisesti takana oli tyhjää. He istuivat hyvin harvoin niin takana, mutta nyt Sarianne käveli edeltä toiseksi taaimmaiseen riviin. Hän odotti Arvon asettuvan alas ennen kuin kiemurteli puoliksi miehen syliin ja asetti kätensä takaisin miehen niskan taakse. Hän painoi otsansa vasten Arvon otsaa tämän kietoessa kätensä hänen harteidensa ympärille ja laskiessa toisen hänen reidelleen. He katsoivat toisiaan silmiin ja jäivät siihen loppumatkaksi.
