A/N: Ääää, ette saa tappaa mua, kun sain tästä vain vaivaiset 200 sanaa pidemmän luvun Dx Nyt yritän kyllä ottaa iteeni niskasta kiinni, ja yritän saada kolmannesta luvusta laadukkaamman :I Mutta olin muutenkin tätä lukua kirjoittaessani hiukan sekaisin, että pärpär vaan
______________________________________________________
Luku 2
Harry, ehkä hieman pettyneempänä kuin oli odottanut, katsoi tarvehuoneen hiljattain seinältä katoavaa ovea huulet aavistuksen mutrussa. Poika puhalsi turhautuneena muutaman mustan hiussuortuvan vihreiden silmiensä edestä, mutta ne palasivat miltei heti takaisin. Malfoylla ei ollut lainkaan huumorintajua.
Kulmat lievästi kurtussa Harry käännähti ympäri, ja alkoi kävellä eteenpäin käytävää, jonka hän muisteli vievän portaikolle. Tuon askelten äänet kaikuivat autiolla käytävällä, jolla ei näkynyt enää ketään muuta, kuin Potter itse.
Tuo näpersi kärsimättömän näköisenä puna-kultaista solmiotaan. Tätä mietitytti kovasti eräs pikkuseikka – miksei Malfoyn äänessä enää ollut sitä pistävää sävyä, joka siinä oli viimeiset viisi vuotta ollut. Vasta kun Harry uskaltautui härnäämään blondia, tuo äänensävy nousi pintaan. Muuten kuulosti siltä, että vaaleaverikkö olisi puhunut kenelle tahansa omasta jengistään.
Portaikolle löydettyään mustahiuksinen pysähtyi niiden yläpäähän. Kulmat yhä miettimisestä kurtussa tämä katsoi tyhjää edessään. Tuo mietti miettimistään, mikä oli saanut Malfoyn äänensävyn muuttumaan. Muutama puuskupuuh katsoi eteensä tuijottavaa Harrya hiukan epäilevän näköisenä, kuin miettien, kysyäkö tuolta, että mitä ihmettä tämä kuvitteli tekevänsä. Nuo näyttivät silti päättäneen, että oli parasta antaa Pojan-Joka-Elää mietiskellä rauhassa.
Potter ei huomannut hänen mietiskelynsä aiheuttaneen huolta myös omille ystävilleen. Hermione ja Ron kävelivät hiukan epävarmoina Harryn vierelle, ja katsahtivat toisiaan. Tyttö päätti hieman rohkaista itseään, ja vetäisi mustahiuksista tämän kaavusta kysyen:
”Harry? Mitä mietit? Näytät aika pelottavalta kun vain seisot siinä tuijottaen tyhjää.”
Harry näytti havahtuvan transsistaan, ja käänsi sammalenvihreät silmänsä ruskeahiuksisen tytön silmiin. Poika hymyili pienesti vastatessaan:
”En mitään kovin tärkeää. Ei se sinua kuitenkaan kiinnostaisi.”
Granger nyökkäsi hitaasti, ja vilkaisi pikaisesti poikaystäväänsä, joka vain kohautti hartioitaan yhä epävarma ilme kasvoillaan.
”Kyllä sinä voit meille kertoa”, Ron yritti, mutta turhaan, sillä Harry vain pudisti päätään hassusti hymyillen. Punapää katsoi toista poikaa hämmentyneenä, kun tuo lähti astelemaan portaita alaspäin. Hermione tavoitti Ronin katseen, ja molempien silmistä kuvastui samaa kysymys: Mitä on meneillään? Kaksikko lähti seuraamaan jo pitkälle edennyttä ystäväänsä nopein askelin.
***
Tarvehuoneessa Draco Malfoy istui kulmat kurtussa samettisella sohvalla, eteensä tuijottaen, samanoloisesti, kuin Harrykin noilla hetkillä teki, mutta siitähän ei blondi tiennyt mitään. Tuon kasvoilta paistoi samanlainen hämmennyksen ja miettimisen ilme. Vaaleaverikkö tosin mietti täysin eri asiaa – miksi Potter oli pyytänyt päästä hänen mukaansa tarvehuoneeseen? Tuo oli varmaankin päästään vialla, tai vastaavaa. Mutta miksei blondi kyennyt olemaan ajattelematta mustahiuksista?
Draco läimäisi itseään poskelle.
Tuo oli poika. *släp*
Tuo oli puoliverinen. *släp*
Tuo oli rohkelikko. *släp*
Tuo vihasi Dracoa. *släp*
Tuolla oli jumalattoman hyvän näköinen vartalo. *SLÄP*
Mitä vittua?! Minä se taidan sekaisin olla, Malfoy ajatteli säikähtäen omia ajatuksiaan. Tottahan se oli, että poika oli hyvin puoleensavetävä, mutta hyihyi, eihän Malfoyn tällaista ajatella kuuluisi. Luihuinen tuhahti itselleen, ja yritti sitten keskittyä oleelliseen. Miksi ihmeessä hän oli edes tullut tänne? Tuo ei enää edes muistanut syytä. Hah, varsinainen tollo.
Sitten Malfoylla välähti; hän oli halunnut miettiä miksi punastui, kun Zabini oli kertonut tälle, että Potter oli katsonut blondia huvittuneena tuon torkkuessa. Eli taas pitäisi ajatella arpinaamaa. Draco puuskahti itselleen ärtyneenä, ja hieroi kevyesti pistelevää poskeaan, jota oli hetki sitten itse läiminyt.
Vaaleaveriköllä nyt tuskin mitään vihaa imelämpiä tunteita rillipäätä kohtaan oli, kai tätä sitten vain hiukan hävetti. Olisi ketä tahansa hävettänyt, jos olisi jäänyt vihamiehelleen kiinni luokassa torkkumisesta.
Mutta silti..Äh, mitä moisia murehtimaan, kai tässä nyt suurempiakin ajattelemisenaiheita löytyi? Tai vakavampia?
Ai, mistä lähtien Potterista tykkääminen EI ole ollut vakava asia?Draco ponkaisi viininpunaiselta sohvalta pystyyn, ja kirkui täyttä kurkkua, vaikka tiesi, ettei häntä kukaan kuullutkaan:
”MINÄ EN
VITTU TYKKÄÄ KENESTÄKÄÄN
SAATANAN HARRY POTTERISTA!!”
Blondi lausui nimen kasvoillaan samanlainen ilme, kuin olisi puhunut, tai siis kirkunut, läjästä lohikäärmeen sontaa.
”En voi tykätä..” tuo vaikeroi hiljaisella äänellä, ja valahti tarvehuoneen lattialle istumaan, kädet platinanvaaleita, silkkisiä hiuksia nyrkissään puristaen.
”Ei siinä ole järkeä”, poika kuiskasi silmät kiinni, osoittaen sanansa herra Lattialle, joka oli tuon yksinpuhelua koko tämän ajan autuaasti kuunnellut, pysytellen kuitenkin kohteliaasti hiljaa.
Poika kaatui makuuasentoon puiselle lattialle, siirtäen hiuksiaan puristavat kätensä kiinni olevien silmiensä eteen. Tuo pidätti hetken hengitystään, kuunnellen huoneen vallannutta hiljaisuutta, ja päästi sitten ilmat keuhkoistaan pihalle, rikkoen kristallinkirkkaan äänettömyyden vapisevilla hengenvedoillaan.
Tykkään vain tytöistä. Tykkään vain tytöistä. Tykkään vain tytöistä, Draco hoki toivottomana ajatuksissaan, lyöden samalla vaistomaisesti päätään lattiaan jokaisen ’tytöistä’ - sanan kohdalla, ja yrittäen - epäonnistuneesti kylläkin - edes itse uskoa omia ajatuksiaan.
Itseensä tyytymättömänä hieman alakuloinen Malfoy nousi lattialta, ja päätti suunnata kulkunsa tyrmiin, olihan hänellä vielä läksyjäkin tekemättä.
Ja ystäviä joille puhua.Blondi naurahti avatessaan tarvehuoneen ovea poistuakseen sieltä.
Ja mitähän minä muka heille sanoisin? tuo pohti mielessään.
Juu, moi vaan kaikille, ajattelin tässä nyt vain ilmoittaa, että luulen pitäväni myös pojista, ja olen tällä hetkellä liimannut katseeni erääseen rohkelikkoon, tarkemmin sanoen itse Poikaan-Joka-Elää. Luulen, että teitäkin varmaan kovasti kiinnosti. Juu.. Ei kiitos. Draco pysytteli mielummin hiljaa omista asioistaan, sillä tämä saattoi hiukan pelätä, ettei hänen seurassaan enää suostuisi kukaan liikkumaan.
Ja siis minä tykkään vain tytöistä, vaaleaverikkö toisti mielessään.
Tuo pamautti oven kiinni, vetäen kasvoilleen sen saman viileän naamion, jota hän yleensä kaikille näytti, ja jonka läpi ei kukaan pystynyt tunkeutumaan, tai ei ainakaan vielä, ja lähti hipsimään kohti suunniteltua määränpäätä – luihuisten oleskeluhuonetta.
***
”Harry, hidastaisit vähän..!” mustahiuksinen havaitsi ystävänsä Ronin pyytävän, ja käskystä tämä hidasti askeleitaan hiukan, kääntyen ympäri. Toiset olivat ainakin kymmenisen metriä Harrysta jäljessä, ja he katsoivat tuota tuimasti.
”Mikäs sinuun on mennyt?” porkkanapää kysyi puuskahtaen, kun hän ja Hermione saavuttivat virnistelevän pojan. Tuo yritti näyttää hölmistyneeltä.
”Kuinka niin? Hiipiäkö tässä sitten pitäisi?” mustahiuksinen kysyi toinen kulma aavistuksen koholla, silmät vaihdellen katseita molempien pojan edessä seisovien henkilöiden kanssa.
”Ei, mutta.. Käyttäydyt jotenkin.. No, oudosti.. Mitä on tapahtunut?” tyttö sönkötti katsoen mustahiuksista poikaa hiukan arasti, saaden vastaukseksi hämmentyneen katseen, tuhahduksen, ja pään pudistuksen.
”Yrittäkää nyt uskoa, olen ihan kunnossa!” Harry vaahtosi hysteerisen kuuloisena. Hermione ja Ron tuijottivat ystäväänsä kulmat koholla, kuin jotakin Pyhästä Mungosta karannutta mielipuolta.
”MITÄ?!” tuo kiljaisi, ja pinkaisi juoksuun. Harrya ärsytti ystäviensä käytös, ja Malfoy. Ennen kaikkea Malfoy. Eikä poika itsekään osannut selittää miksi.
”Mikä Harrylla nyt on..?” Ron kysyi hölmistyneenä tyttöystävältään, joka kohotti kätensä, kuin antautumisen merkiksi, mutta tällä kertaa tarkoittaen, että älä minulta kysy. Molempien silmät seurasivat ’seonneen’ ystävänsä loittonevaa selkää katseet täynnä huolta.
Harry pyyhälsi käytävillä eteenpäin, yrittäen vain epätoivoisesti löytää tien rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Tuo tajusi kuitenkin pienen harhailun jälkeen, että oli lähtenyt huomaamattaan täysin väärään suuntaan, joka pahensi tuon ärtynyttä olotilaa entisestään.
Mitä vielä? mustahiuksinen kysyi itseltään, ja käveli ripeää tahtia päinvastaiseen suuntaan, ja totesi nyt kulkevansa oikeaa reittiä. Pian poika kuitenkin tunsi törmäävänsä johonkuhun – se joku törmäsi Harryyn aika lujaakin – ja tuo tömähti takapuolelleen maahan. Juuri kun hän oli aikeessa nostaa katseensa nähdäkseen, kehen oli törmännyt, poika kuuli vähän turhan tutun luihuisen tiuskaisevan:
”Katsoisit eteesi senkin --”
Potter tuijotti Malfoyn jäänharmaisiin silmiin, naamat molemmilla valkoisiksi valahtaneina.
Tämä tästä vielä puuttuikin, Harry puuskahti itselleen, ja jatkoi tuijotuskisaa Dra- siis Malfoyn kanssa.
Miksi blondin tuijottaminen sai mustahiuksisen olon niin tukalaksi?
Tuo nousi hitaasti pystyyn, ja tarjosi apuaan maassa makaavalle luihuiselle, joka näytti menettäneen puhekykynsä tuijottaessaan Harryn kättä.
”Siis, mitä ihmettä? Potter, pääsen kyllä ylös omin avuin!” Malfoy vikisi, ja ponkaisi pystyyn, irrottaen katseensa pojan kädestä, ja siirtäessään sen toisen vihreisiin silmiin.
”Ihan miten vain”, Harry sanoi yllättävän ilmeettömällä ja kylmällä äänellä – kun siis otetaan huomioon kaikki pojan sisällä myllertävät tunteet – harteitaan kohauttaen. Tuo loi vielä pikaisen katseen blondin lumoaviin silmiin, ja jatkoi matkaansa.
Lumoaviin?! Tarjoaisiko joku minulle kenties kyydin Pyhään Mungoon? Potter voihkaisi ajatuksissaan, ja läimäisi käden vasten otsaansa.
***
Draco seisoi hetken paikallaan, miettien lähteäkö tuon perään vai ei. Järjetöntähän sellainen olisi, joten tuo päätti jäädä paikalleen. Miksei hän ollut huomannut Potteria? Jos hän olisi väistänyt ajoissa, oltaisiin tältäkin pieneltä välikohtaukselta säästytty. Tänään ei ollut Dracon päivä – ei todellakaan.
Tämä pudisti pienesti päätään ja lähti eteenpäin, kohti tyrmiä. Malfoyn askeleet olivat jokseenkin haparoivia, ja polvet tutisivat. Hänen päänsä oli sekaisin, ja räjähtämäisillään. Poika raapi päätään, ja asetteli hiussuortuviaan kunnolla, kun muutama kikatteleva korpinkynsi käveli ohitse, ja kun he olivat kadonneet näköpiiristä, blondi alkoi juosta määrätietoisesti eteenpäin.
Tyrmiin päästyään huohottava Draco lausui salasanan, ja syöksyi seinään ilmestyneestä kolosesta sisälle oleskeluhuoneeseen, jossa Pansy ja Blaise, sekä muutama kolmas- neljäsluokkalainen, viimeistelivät läksyjään.
Blondin sisääntulon seurauksena kaikki kääntyivät tuijottamaan häntä. Malfoy mulkaisi pienempiä, jotka käänsivät katseensa heti pois, ja heilautti laiskasti kättä ystävilleen.
”Draco missä olet ollut?” Pansy sirkutti ja hymyili lempeän siirappisesti blondille, joka näytti hiukan ahdistuvan tytön kysymyksestä.
”Kunhan kävin pienellä happihyppelyllä”, vaaleaverikkö puuskahti vastauksen, saaden Pansyn uskomaan itseään täydellisesti, mutta tummaihoinen taas katsahti tuohon hieman epäilevästi. Vastaukseksi Draco kurtisti kulmiaan, ja kääntyi laahustamaan kuudesluokkalaisten poikien makuusaleihin.
”Hei Draco”, Blaise huikkasi, saaden kutsutun kääntymään itseään kohti ärtyneenä. ”Ota laukkusi, jos meinaat tehdä läksyt.”
”Ai..” Malfoy mumisi, ja kävi pikaisesti nappaamassa koululaukkunsa kohdasta, jonne Zabini oli sulkakynällään osoittanut. Sitten blondi poistui vähin äänin makuusaliin setvimään ajatuksiaan, ja ehkä suttaamaan läksypergamentteihin jotakin.
Tuo viskasi laukun sänkynsä viereen, ja kaatui sitten tyynynsä kimppuun sängylleen.
Miksi, miksi, miksimiksimiksi?! Dracon päässä pyöri kaikki aiemmin tapahtunut, eikä hän todellakaan aikonut myöntää itselleen, tai puhumattakaan kenellekään muulle, että hän taisi sittenkin, sitten kuitenkin, olla ihan pikkuisen ihastunut Poikaan-Joka-Elää.
”Miksi??” tuo surkutteli lähes itkuisella äänellä tyynyään vasten, ja otti samettista kangasta hampaidensa väliin, silmät kiinni rutistettuna.
A/N2: Kommentit, positiiviset ja negatiiviset, otan kaikki avosylin vastaan
Ja huomasin juuri itse, että osaan kirjoittaa Dracona paremmin kuin Harryna, mutta älkää tuomitko xI
