Keijukaistaikaa | S | one-shot

[Ales]

Nimi: Keijukaistaikaa
Kirjoittaja: Ales
Beta: Amalia
Tyylilaji: Fantasia (?), one-shot
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: ''Ooh! Äitiiiiii! Isiiii! Täällä on keiju!''
A/N: Kovin montaa originaalitekstiä en ole kirjoittanut, ruusut ja risut otetaan vastaan!

Keijukaistaikaa


Pieni, vaaleahiuksinen tyttö istui hiekkalaatikon reunalla ja teki hiekkakakkuja. Ilma oli kuuma ja siitä johtuen kakut eivät tahtoneet pysyä kasassa. Tytön vaaleat kiharat heiluivat tuulessa, kun hän nousi turhautuneena seisomaan. Hänen silmänsä olivat kauniin isot ja mustikansiniset. Suu oli suloisesti mutrussa, kun hän heitti lapion maahan.
''Äh, tämä ei onnistu...'', tyttö mutisi hiljaa yksikseen. Hän katseli ympärilleen, ja huomasi äitinsä juuri ilmestyvän ikkunaan.
''Rosalie, tule syömään'', sanoi Rosalien äiti Elena hymyillen tyttärelleen ja poistui ikkunasta. Rosalie lähti juosten kohti ovea ja pian hän olikin jo sisällä. Tyttö otti kengät pois jalasta ja suuntasi keittiöön.
''Pikkuneiti! Mikäs unohtui?'' Elena kysyi toruen tytärtään.
''Oho hups!'' Rosalie kiljahti ja juoksi vessaan pesemään kädet. Sitten hän suuntasi keittiöön ja istahti pöydän ääreen.

''Voinko nyt mennä takasin ulos?'' tyttö kysyi syötyään ruokansa loppuun.
''Mene vain.''
Rosalie hyppäsi alas tuoliltaan ja juoksi eteisen kautta takaisin pihalle. Hän pysähtyi katsomaan äitinsä kauniita istutuksia ja huomasi pienen ihmismäisen olennon istuvan kukan päällä. Keiju.
''Ooh! Äitiiiiii! Isiiii! Täällä on keiju!'' Rosalie kiljahti ja juoksi takaisin sisään.
''Äiti, iskä tuolla ulkona on keiju!'' Rosalie ilmoitti heti päästyään olohuoneeseen, johon hänen vanhempansa olivat siirtyneet ruokailun päätyttyä.
''Ai on? Minkä näköinen se on?'' Rosalien isä Jacob kysyi.
''Tulkaa itse katsomaan'', Rosalie sanoi innostuksesta täristen.
''En minä taida... Äiti tulee.''
''En minäkään taida tulla. Oletko nyt ihan varma kultaseni?''
''Olen!'' Rosalie sanoi tiukasti ja katsoi vanhempiaan silmiin.
''Menehän nyt takaisin leikkimään'', Elena sanoi ja käänsi katseensa takaisin telkkariin. Rosalie lähti takaisin ulos ja huomasi keijun istuvan edelleen saman kukan päällä. Rosalie käveli hiljaa kukan luokse ja kuiskasi hiljaa päästyään lähemmäs; ''Älä pelkää, en tee sinulle pahaa...'' Keiju kuuli kuiskauksen ja vilkaisi säikähtäen ylös tyttöön. Keiju nousi nopeasti siivilleen ja lensi hieman kauemmas.
''Hei, älä mene! En tahdo sinulle pahaa!'' Rosalie sanoi jo kovemmalla äänellä tarkoittaen sitä, mitä sanoi. Keiju pysähtyi ja jäi paikalleen leijumaan.
''Mitä sinä täällä teet? Mikä sinun nimesi on? Minä olen Rosalie'', Tyttö esitteli itsensä ja kävi istumaan pehmeälle nurmelle. Keiju lensi varovaisesti lähemmäs Rosalieta.
''Minä olen Fairbell. Asun tässä lähellä, mutta olin keräämässä kukista aineita joita tarvitaan normaaliin ruuanlaittoon'', keiju selitti kauniilla helisevällä äänellä. ''Ja sitten sinä ilmestyit paikalle.''
''Aa! Tahtoisitko jotain? Meillä on tuolla keittiössä keksejä ja kaikkea muuta hyvää'', Rosalie sanoi ja innostus alkoi taas vallata hänet.
''Mitä ne sellaiset ovat?'' Fairbell kysyi ihmetellen.
''Odota pieni hetki, minä käyn hakemassa!'' Rosalie sanoi ja nousi ylös. Hän pinkaisi juoksuun ja sisälle päästyään Rosalie suuntasi suoraan keittiöön. Äidille ja isälle oli turha kertoa, kun eivät ne kuitenkaan olisi uskoneet. Rosalie nappasi mukaansa pari suklaakeksiä ja meni takaisin pihalle keijun luokse, joka oli kuitenkin kadonnut.

''Rosalie, on aika herätä.''
Tyttö aukaisi silmänsä ja huomasi juuri oven sulkeutuvan, Rosalie hieroi silmiään ja katsoi ympärilleen. Hänen yöpöydällään oli samanlainen kukka, jolla Fairbell oli istunut, sekä suklaakeksi.

[Ansa]

Ihanan suloinen uni, tui tui! :3 Pidin tämän tekstin yksinkertaisesta kuvailusta, ja siitä että kuvailtiin päähenkilön, suloisen pikku-Rosalien näkökulmasta asioita. <3 Fantasiafriikkinä olisin kuitenkin hieman enemmän kaipaillut itse fantasiaa ja sitä taianomaisuutta mikä fantasialle on ominaista. Ei mitään ihmeellistä, mutta ehkä jotain pientä vaikka luonnosta, kuten jotain kivoja pikku yksityiskohtia vaikka pienien jalkojen alla rahisevista ja auringon kuivattamista ruohonkorrista tms. :,D Mutta kaiken kaikkiaan kelpo-originaali ja hyvänmakuinen iltapala. Ja pakko mainita tuosta nimestäkin... se on erittäin herkullinen ja suloinen. Oon ihan hulluna sanaan keiju ja sen väännöksiin. :3 Mitään kirjoitusvirheitä en ala luettelemaan, koska olen itse SURKEA kieliopissa, mutta ei minun silmiini edes osunut mitään häiritsevää mikä olisi lukemista häirinnyt. Ehkä entteriä olisi useammin saanut painaa, mutta se on makuasia. (: Kirjoita ihmeessä lisää tällaisia suloisuuksi, koska pidän tällaisista paljon. Kiitos. *pus*

-LadyLaga!

[KatieB]

Aww, söpöä :3

Btw, Rosalie on kaunis nimi ja hahmona tyttö oli muutenkin onnistunu, koska pidit sen pikkutyttönä etkä kesken kaiken kasvattanu sitä aikuiseks. U know? ; D Tää ois ollu must ihan hyvä ilman tota unikohtaaki, mut mielipideasia.

Noist vuorosanoista:

''Äh, tämä ei onnistu...'' Tyttö mutisi hiljaa yksikseen.
korjattuna: "Äh, tämä ei onnistu...", tyttö mutisi hiljaa yksikseen.
Vaikka vuorosana loppuiski noin kolmeen pisteeseen, muista silti pilkku ja pieni alkukirjain tohon (onks se sit joku johtolause...?)

sama tässä ja muutamas muus kohtaa:


''Rosalie, tule syömään.'' Sanoi Rosalien äiti Elena hymyillen tyttärelleen ja poistui ikkunasta.
korjattuna: "Rosalie, tule syömään", sanoi Rosalien äiti....jne.

Get it? :Dd noi virheet ei lukemista haitannu mut pilkunviilaaja kun olen... eh ;D

Mut siis tykkäsin, vaikkei fantasia lempigenreihin kuulukaan, kiitos :))

// edit: Kiitos, Herkkuoone, oon aina luullu kolmen pisteen pilkutuksen ( :'D ) menevän noin ku sanoin.. (musta se on loogista, ja mielestäni äikänopeki selitti tost jtn.. teen valituksen, mur) heh :D Anteeks Ales, että menin harhaneuvomaan sua. Eipäs mulla tällä kertaa muuta :)

[Ales]

LadyLaga Haha kiitoksia! Ja tuosta fantasiajutusta, en ajatellut tätä ficciä fantasiana ennen kuin aloin miettimään tarinan loputtua tälle genreä. Tämä menee tavallaan fantasian puolelle, joten laitoin sen siihen genre kohtaan. *Pus pus*

KatieB Jeah, virheitä! Ei en ole hullu. Tykkään siitä, kun ihmiset löytävät jotain huomautettavaa teksteistäni, sillä tapaa oppii paremmin. Muokkaan noita huomauttamiasi asioita ! (;

Mukavaa, että piditte. [:

[Herkkuoone]

Oh, olipas tämä suloinen! Juuri sopivan sokerinen, pienellä fantasiahöysteellä maustettu tarina nautittavaksi ennen nukkumaan menoa! Keiju ja pikkuinen tyttö tapaavat tytön kotipihalla, mutta loppujen lopuksi se onkin vain unta, taianomaista keijukaistaikaa. Hih!

Kokonaisuudessaan tämä on hyvin onnistunut teksti, joka toimii oivallisesti.  Pidin siitä, miten onnistuit pitämään kertojan realistisena pikkutyttönä alusta loppuun sekä uniosuudesta! Tuo, että koko tapahtuma onkin lopulta unta, on hyvä ratkaisu, sillä minusta se kuvastaa hyvin sitä, miten lapsilla on vilkas mielikuvitus, johon erilaiset fantasiahahmot olennaisesti kuuluvat. :3 Kuvailuun olisin toivonut vielä lisää, sillä tapahtumapaikka (Rosalien koti) ja erityisesti tämän vanhemmat jäivät todella hataralle pohjalle, enkä oikein saanut näistä otetta. Kuvailusta löytyi toki pieniä, ihastuttavia yksityiskohtia, mutta oikeasti, kuvailua on hankala saada tekstiin liian paljon, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. :> Toinen juttu, johon kiinnitin huomiotani, oli nimien toisto: muutamat Rosaliet olisi voinut korvata vaikka tytöllä tai lapsella tai vaikkapa nuorella neidillä! Näin kerrontaan olisi saanut vielä lisää monipuolisuutta.

Muutamia virheitä löysin:
''Äiti, iskä tuolla ulkona on keiju!'' Rosalie ilmoitti heti päästyään olohuoneeseen, johon hänen vanhempansa olivat siirtyneet ruokailut päätyttyä.
Pieni näppäilyvirhe: ”ruokailut” pitäisi kai olla ”ruokailun”. :>

''Aa! Tahtoisitko jotain? Meillä on tuolla keittiössä keksejä ja kaikkea muuta hyvää.'' Rosalie sanoi ja innostus alkoi taas vallata hänet.
Tässä kohdassa olevasta virheestä on näköjään puhuttu jo toista kohtaa esimerkkinä käyttäen, mutta piste pois lainausmerkin edestä ja tilalle pilkku lainausmerkin jälkeen. Samaisen virheen löysin myös muutaman rivin ylempänä, ennen tätä kohtaa (Rosalien edellisessä puheenvuorossa.)

Hänen yöpöydällään oli samanlainen kukka, jolla Fairbell istui sekä suklaakeksi.
Tässä puolestaan en ole varma virheen olemassa olosta, koska en ole täysin varma siitä, mitä tarkoitat, mutta kysytään. : ) Haitko tuolla ”jolla Fairbell istui”-kohdalla sitä, että tyttö näki yöpöydällään kukan, jolla Fairbell istui juuri sillä hetkellä vai sitä, että tyttö näki kukan, joka oli samanlainen kuin se, jolla Fairbell oli istunut hänen unessaan? Mikäli tarkoitit jälkimmäistä, niin verbin aikamuotoa tulisi muokata: istui -> oli istunut. Mikäli tarkoitit ensimmäistä vaihtoehtoa, niin sitten tässä ei ole mitään korjailun aihetta, vaan kaikki on ok. :> Muutamia puuttuvia pilkkuja laitoin myös merkille, mutten ryhdy listaamaan niitä tähän, sillä niiden puuttuminen ei vaikuttanut lukukokemukseen millään tavalla. :3

Tämän suurempia kirjoitusvirheitä en huomannut, mutta haluan kuitenkin ottaa kantaa tuohon KatieB:n esille nostamaan asiaan, eli pilkun käyttöön, mikäli vuorosanat loppuvat kolmeen pisteeseen. Asia ei ole noin yksiselitteinen (eli pilkkua on pakko käyttää), sillä itse Kotimaisten kielten keskuskin sanoo asiasta nettisivuillaan näin: ”Jos lainaus päättyy kolmeen pisteeseen, lainausmerkin jälkeen voi käyttää tai olla käyttämättä pilkkua” eli päätös pilkun käytöstä/käyttämättömyydestä on täysin kirjoittajan itsensä tehtävissä. :>

Kiitokset. : )
~ Herkku.

[Ales]

Kiitokset kommentistasi Herkkuoone! Mukava nähdä, että pidit tekstistäni, vaikka virheitäkin löytyi tuon verran. Korjasin huomauttamasi asiat heti pois. (:

[Röhkö]

Kommenttikampanjasta huomenia!

En ole pitkään aikaan lukenut originaalia tai sellaista itse kirjoittanut. Tämä oli helppolukuinen ja oikein suloinen, sopisi siis hyvin iltasaduksi minun vaaleatukkaiselle kummitytölleni, joka rakastaa keiju- ja prinsessatarinoita. :)

Originaalin nimi on hieman laimea minun makuuni, mutta sopii varmasti nuoremmille lukijoille. Teksti kertoo juuri siitä, mitä otsikossa lukee. Kuten Herkkuoonekin kommentoi, päähenkilö on ikäisekseen juuri tyypillinen nuori utelias tyttö.
Vanhemmat ovat perinteisiä, televisiota möllöttäviä tosikkoja, jotka eivät viitsi lähteä tyttärensä leikkiin mukaan. Välillä juoni oli hieman tylsähkö ikäiselleni, fantasiaa paljon lukeneelle; lukiessani tätä odotin kokoajan, tapahtuuko tässä edes mitään sykähdyttävää. Keiju oli heti ystävällinen tyttöä kohtaan ja esittäytyi. Onneksi kaikki olikin vain unta, niin tämä ei jäänyt pelkäksi pikaisen kohtaamisen kuvaukseksi.

Kirjoitusvirheitä en bongannut aiempia kommentoijia edempää, paitsi:

Minä olen Rosalie'', Tyttö esitteli itsensä

Tyttö pienellä.

Tyttö aukaisi silmänsä ja huomasi juuri oven sulkeutuvan, Rosalie hieroi silmiään ja katsoi ympärilleen.

Nuo kaksi virkettä erota pisteellä.

Korvaani särähti myös ilmaisu "hänen silmänsä olivat kauniin isot." Tämä kertoo mielestäni vain siitä, että kertoja pitää isoja silmiä kauniina. Tavallaan lukija saa valmiina kauneuskäsityksen, eikä saa muodostaa sitä itse. Mustikkavertaus taas sopii keijutarinaan, koska keijut ovat (kaiketi) maanläheisiä otuksia, jotka rakastavat luontoa. Ihanaa, että tarinasi tyttö ei vanhempiensa tavoin jää katselemaan televisiota, vaan leikkii ulkona - ainakin unessaan.
Kuvailua olisin kaivannut lisää ja ehkä jotain motiivia siihen, miksi tyttö uneksi nimenomaan keijuista. Esimerkiksi vanhempien välinpitämättömyyttä lapsen mielikuvitusmaailmaa kohtaan olisi voinut korostaa enemmän.

Pidin lopetuksesta, varsinkin suklaakeksistä yöpöydällä. Kukkaset ovat yleensä vähän korneja, mutta kyllä se tähän tyylilajiin sopii.

- Röh

[Xin]

Kommenttikampanjasta minäkin : )

Tässä oli oikein kivasti sellasta sadun tuntua, ja uskonkin että tästä saisi paremman lukuelämyksen, jos tämän lukisi pikkuiselle tyttöselle ääneen. Itse en muuten oikein satuja lue. Teksti myös syötti mua mielikuvilla todella kivasti, vaikka kuvailua olisi ehkä voinut olla himpun verran enemmän.

Ainoa asia joka mua häiritsi, niin oli kappalejako. Lisää entteriä olisin tuonne laittanut. Itse suosin sitä tyyliä, että vuorosanojen jälkeen on aina tyhjä rivi. Pysyy lukija ainakin varmasti rivillä.

Tarina oli eheä ja myös realistinen, kun keiju olikin pelkkää unta. Hienosti luotu kokonaisuus siis.

Hänen yöpöydällään oli samanlainen kukka, jolla Fairbell oli istunut, sekä suklaakeksi.

Ehdoton lempparikohtani. Jotenkin todella herttainen ja kielellisesti näppärä.

Kiitos!

[Ales]

Kiitokset kommentistasi Xin !

Itse olen tottunut tuohon vuorosana ''tyyliin.'' Mutta kaikilla on oma tapansa!

Kiitos itsellesi! (:

-A