Kamomillatee, S, femme

[Seidig]

Nimi: Kamomillatee
Kirjoittaja: Seidig
Beta: -
Paritus: Kamomilla/? (OFC/OFC)
Genre: Drama, femme, pienimuotoinen angst
Fandom: Originaali
Ikäraja: S   
Varoitukset: -
Disclaimer: Omistan hahmot ja juonen. En saa rahaa. 
Summary: Aurinko on Kamomilla, ja minä olen Kuu. Kuun ainoa tehtävä on kiertää Aurinkoa, ja Aurinko pärjäisi hyvin ilman Kuutakin.
A/N: Kaikki alkoi siitä, kun mietin, miten hyvin Kamomilla toimisi nimenä. Sitten löysin kamomillanvärisen vihon ja päätin kirjoittaa tämän, kun femmeäkään en oo pitkään aikaan kirjoittanut Kommentoikaa jos luettekin, pliiiiis.


KAMOMILLATEE

Aurinko osuu Kamomillan elovenahiuksiin ja raidoittaa ne valkoisella.

Minä otan teekannun pois levyltä ja nuuhkaisen siitä nousevaa sitruunahöyryä. Kaadan teetä Kamomillan pienillä kukilla koristeltuun posliinimukiin, saan kiitokseksi väsyneen hymyn ja kaadan teetä myös itselleni.

Istuudun Kamomillaa vastapäätä, hän korottaa kupin huulilleen ja hörppää. Minä tarkkailen hänen sirojen huultensa liikkeitä ja painan hämillisenä katseeni pöytään, kun hän kohottaa kulmiaan kysyvästi.

Sormeilen valkoista pitsiliinaa toinen käsi kuuman teemukin ympärillä enkä uskalla nostaa katsettani.

”Ajattele”, Kamomilla sanoo ja hänen pureskelemattomat kyntensä naputtavat pöydän puista pintaa, tok, tok, tok. ”Aurinko on loppujen lopuksi vain tulipallo.”

Aurinko on Kamomilla, ja minä olen Kuu. Kuun ainoa tehtävä on kiertää Aurinkoa, ja Aurinko pärjäisi hyvin ilman Kuutakin.

Aurinko ei ole riippuvainen Kuusta.

Silti minä myötäilen Kamomillaa. Aurinko on tulipallo, joka tuhoutuu noin viiden miljoonan vuoden kuluttua.

”Kamilla”, minä aloitan käyttäen hänen oikeaa nimeään. Kamomilla kohdistaa lempeänvihreän katseensa minuun.

Rohkeuteni pettää ja päätän lauseen tukahtuneella äänellä:
”Ei mitään.”

Kamomillaa hymyilyttää ja minä piilotan hymyttömät kasvoni teemukini taakse.

”Sinä olet hassu”, Kamomilla virnistää jotenkin pehmeästi ja hetken minusta tuntuu, että hän olisi minun, eikä kenenkään muun. Hän pyyhkäisee hiukset olkapäältään selkään ja paljastaa solisluut, jotka nekin ovat turhauttavan täydelliset.

Me juomme teen loppuun ja minä keitän uuden kannullisen kamomillateetä.

Kamomilla nauraa hiljaa, pulppuilevasti ja sanoo, että tämä on yksi syistä, miksi olen hänen elämänsä toiseksi tärkein henkilö.

----

[Mustekehrääjä]

Avasin tän tekstin alun perin ihan nimen takia, koska kamomillateestä tulee aina mieleen isomummuni, joka aina keitti kamomillateetä. Jo silloin mietin, että kommentoisin, mutta se on jäänyt. Nyt päätin kuitenkin ryhdistäytyä, kun kerran originaalia lähdin lukemaan ylipäätään.

Tän tekstin kanssa mullon vähän ristiriitaiset tuntemukset, kun tässä tavallaan pyöritellään paria asiaa eri käyttötarkoituksissa ja sitä rataa, oon nyt tosi järkevänä taas selittämään yay. Aloitetaan vaikka Aurinko/Kuu-systeemistä. Alussa sanotaan, että Aurinko osuu Kamomillan hiuksiin ja raidoittaa ne valkoisella. Okei, se on kiva lause, vaikken nyt tiedäkään, saako aurinko raidoitettua hiukset valkoisella, jos ne ovat elovenahiukset, jotka eivät mun mielestä tarkoita aivan vaaleaa platinablondia tai semmoista, ne aurinko sais kai helpommin valkeiksi. No anyway, en pitänyt oikein tästä valkoisesta, koska tekstissä on uudelleen valkoinen pitsiliinassa ja se tuntui hämmentävältä toistolta. Mutta siihen mun ei pitänyt tarttua vaan siihen, että sitten Aurinko tavallaan onkin Kamomilla ja kertoja on Kuu. Tykkään periaatteessa tällaisesta vertauksesta joo, mutta en jotenkin viehättynyt siitä, että Aurinkoa käytetään jo alussa. Sen jälkeen Aurinko-vertaus menettää jotenkin tehonsa. Sitten taas Kamomillan nimi ja kamomillatee. Jotenkin se on söpöä, siinä juttu toimii. Se on suloinen ja miellyttävä, ja mikäli tällainen yhtälö olisi jäänyt ainoaksi, se olisi toiminut oikein mahtavasti. Mutta takerrun yhä Aurinkoon, koska se häiritsi, ja sanoisin että jos aurinkoa ei olisi ollut alussa, teksti olisi kolahtanut meikäläiseen paremmin. Pikkuasioita, mutta pikkuasiat nousevat mun mielessä jättiläisiksi.

Kamomillan ja kertojan suhde oli kovin suloinen ja mukavasti kuvailtu. Ensimmäisenä se, miten kertoja painaa katseensa pöytään, sitten Aurinko/Kuu-vertaus, se ettei kertoja uskalla sanoa, mitä aikoo, ja lopulta toiseksi tärkein henkilö – juttu. Lukija saa helposti ymmärryksen siitä, mitä on meneillään, vaikkei asiaa oikein koskaan sanota suoraan. Hahmot jäivät kuitenkin näin lyhyessä tekstissä etäisiksi, Kamomillasta ei saa kunnon otetta ja kertojastakin saadaan vain se ymmärrys, että hän on riippuvainen Kamomillasta. Mutta ehkä se on ihan hyväkin, koska teksti toimii hyvin vain pienenä kurkistusaukkona eikä oikeastaan enempää tarvita.

Hän pyyhkäisee hiukset olkapäältään selkään ja paljastaa solisluut, jotka nekin ovat turhauttavan täydelliset.
Tuo on ainoa kohta, jossa töksähti, muutamia pilkkujuttuja kyllä huomasin ja silleen, mutten niistä välitä nalkuttaa. Eli tuo sana nekin kuulostaa mun korvissa typerältä jotka-sanan jälkeen. Virke olisi toiminut paremmin, jos nekin olisi korvattu esimerkiksi sanalla myös tai jotain. Lisäksi tuo selkään häiritsi, koska mulle tuli mieleen, että hiukset olisivat jotenkin uponneet selkään, ymmärrätkö? Kyllähän sen ymmärtää, mitä tarkoitetaan, mutta itse olisin suosinut selälle-ilmausta.

Lyhyydestään huolimatta (tai ehkä ihan sen tähden) tämä oli oikein miellyttävä välipala. Kiitoksia siis tästä!

- Mustis

[Seidig]

Mustekehrääjä, kiitos tosi paljon rakentavasta kommentista ja palautteesta, tää on kirjoitettu yöllä, joten laatu on tosiaan sen mukaista. Itse en tuota valkoisen toistoa huomannut, enkä tuota Aurinko-juttua, mutta saatat olla ihan oikeassa. Tuota alun valkoista itekin mietin, mutta en sitten jostain syystä keksinyt siihen mitään parempaa sanaa tilalle.
Tään oli tarkotus olla sellanen vähän pelkistetty ja etäinen, mutta ehkä se ei sitten iha toiminut. : D Kiitos joka tapauksessa!