Kun aika ei riittänyt aiemmin, eikä nyt saa koskea (K11) (Sirius/Harry)

[Ruskapoika]

Nimi: Kun aika ei riittänyt aiemmin, eikä nyt saa koskea
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Harry
Genre: Angst, Chanslash
Varoitukset: Öm... no sen Siriuksen Harryn haluaminen
Haaste(et): Slash10, Perspektiiviä parittamiseen, Raapalehtinen, Yhtyeen tuotanto (HIM - In love and lonely), Kerää kaikki hahmot (Sirius Musta)

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään tutuista hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle naiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen. HIM omistaa kappaleen ja sen sanat.

A/N: Hmm... Mistäköhän tunteen purkauksesta tää on taas lähteny. Tällänen kuitenkin synty. Älkää tappako jos siinä ei täysin 200 sanaa ole, koska tää min kone alko sekoilemaan jotain niin yritin silmäpelin laskea tota sanamäärää, mutta ei se varmaan täysin oikein mennyt Nimestä en sillein tykkää, sen miettimiseen meni kauan ja se vaan on liian pitkä ja ei-mielenkiintonen miusta :/ Ja lopussa ehkä vilahtaa pieni klisee, mutta yrittäkää unohtaa se. Kommentein saa ruokkia nälkäistä

Kun aika ei riittänyt aiemmin, eikä nyt saa koskea

Pojan leuka, hiukset, nauru, hymykuopat; kaikki Jamesin. Silmät toivat mieleen Lilyn ja osa käytöksestä oli selkeästi peritty äidiltä. Silti Harry näytti liikaa Jamesilta. Sirius ei tahtonut muistaa sitä hemmetin halloweenia, kun hänen paras ystävän vietiin häneltä. Kun se hemmetin rotta meni ja petti koko velhomaailman tempullaan ja meni vielä laittamaan hänet Azkabaniin.

Hän ei tappanut niitä jästejä!

Viikko ennen koulun alkua oli niin lyhyt aika yrittää tutustua paremmin hänen kummipoikaansa, jonka oli jo vauvasta asti halunnut helliä piloille. Viedä katsomaan huispausta, käydä Hunajaherttuassa valitsemassa mahdollisimman herkullisia karkkeja ja syödä nämä Harryn kanssa ähkyyn, kunnes molemmat olisivat niin huonovointisia, ettei minkään herkun ajatteleminen ilman oksennuksen halua olisi mahdollista.

Mutta kun se hemmetin Azkaban, Potterin pariskunnan kuolema ja kaikki oli tullut tielle.

Nyt hän halusi koskettaa, painaa huulensa pojan niskaan ja suudella tiensä leuan linjaa pitkin huulille. Upottaa kätensä pojan hiuksiin, suudella kaula mustelmille ja saada poika kiemurtelemaan halusta. Huohottamaan hänelle pyyntöjä viedä kaikki loppuun, lopettaa tunteiden piina. Kutitella kylkiä, laskea kylkiluut; repiä maailma palasiksi tunteiden kautta.

Sirius ei saanut, eikä hän koskenut.

James tappaisi hänet, antaen Lilyn ensin kiduttaa hänet järjiltä, jos he olisivat elossa. Remus haluaisi tietysti osansa kidutuksesta, mutta James tappaisi hänet, jos tietäisi mitä hän ajatteli.

Sirius ei halunnut muistaa edesmennyttä ystäväänsä.

I'm not with you, my baby
Just to see you cry
I'm in love with you
Not the tears in your eyes

I can't remember
The last time you smiled
Oh, I know how it feels
I know what it's like

[Odo]

Voee, kiva pikku-fikki ~ :3

Jotenkin tässä tuli niin selvästi esille James/Sirius, joka sitten ilmiintyi periaatteessa Siriusken himona Harryä kohtaan, tai no näin minä sen ajattelin voinhan minä olla väärässä. Jotenkin synkähköä tekstiä, sellaista miten sen sanoisi - en tiedä. Mukavaa oli lukea tälläistäkin ja Sirius oli jotenkin niin oma itsensä, ankeassa mielessään. IC sen olla pitää - niinkuin olikin! <3

Ja et varmaan taaskaan arvaa, että pidin tästä?
Tää oli ihana, erilainen mitä nyt ihan äskettäin oon lukenunna.

Viedä katsomaan huispausta, käydä Hunajaherttuassa valitsemassa mahdollisimman herkullisia karkkeja ja syödä nämä Harryn kanssa ähkyyn

Äää, miksei Sirius koskaan saanut hemmotella Harryä piloille! Maailma on julma. 

Kiitos jälleen ruskapoika ! <3

[Ruskapoika]

Omg, kommentteja... Mie kun uskoin, ettei tuu tää saamaan yhtään kommenttia! Olen positiivisesti yllättynyt <3

Odoshi: Hmm... Olis siellä ripaus sitä James/Siriustakin mukana, vaikka vain viitteellisenä. En vain halunnut laittaa sitä alkutietoihin, koska jokaisella on omat mielipiteensä mikä on paritukseen vihjausta ja mikä taas ei. IC? Oivoivoi, kiitos tuosta kehusta ja palautteesta, koska en todellakaan ollut varma sainko Siriuksesta IC:tä vaikka sitä kovasti yritin ja toivoin. Ja synkähköt tekstit on kivoja <3 Kuten melankolisuuskin Arvaan, että pidit :3 Toivon ainakin niin<3

Äää, miksei Sirius koskaan saanut hemmotella Harryä piloille! Maailma on julma.

Maailma on! Sirius ois kyllä saanu hemmotella Harryn kokonaan piloille.

Kiitos itsellesi kommentistasi Odoshi pienoinen!<3

EpikFeil: Kyllä, surullista. Ja jeejeehattarapilvi-mielitilat on turhia :DD Liian ilosta, joten siitä kuuluu hankkiutua eroon (ai miten niin pidän melankolisuudesta?). Miun tyyliä on ennenkin sanottu karulla tavalla kauniiks, mutta aina se vaan laittaa enemmän hymyilyttämään. Kiitos kommentistasi (joka ei todellakaan ollut kämänen) ja kehuista

Miksi kiksauduin jo tuosta? *--*

Koska olet pervo pieni lapsi ajatuksenesi

[Sisilja]

Ensin ajattelin, etten voi laittaa tänne kommenttia, koska en mitenkään kykene antamaan yhtä hyvää palautetta kuin tämä ficci ansaitsisi. No, sitten tulin ajatelleeksi, että mitä jos tämä olisi minun tekstini. Enkö ilahtuisikin uudesta kommentista, oli se sitten kuinka yksinkertainen tahansa? Tietysti ilahtuisin! Joten päätin yrittää.

Sirius/Harry on parituksena yksi Pottermaailman suosikeistani. Joinain päivinä se on ehkä jopa suosikkini, sellaisina päivinä jolloin Harry/Draco tuntuu turhan tutulta eikä Sirius/Remuskaan sytytä. Ehkä tänään oli sellainen päivä, mutta joka tapauksessa ilahduin hirvittävästi, kun löysin tämän. Otsikko on muuten kaikkea muuta kuin ei-mielenkiintoinen! Minä oikeasti pidän siitä, älä polje sitä maahan.

Itse ficistä sen verran, että se oli oikein nätti haikeudessaan. Tykkäsin tyylistäsi kirjoittaa, kursiivit muun tekstin joukossa toimivat kivana pikku tehokeinona. Tämä oli muuten juuri sopivan pituinen, vaikka ensin olisinkin toivonut tämän olevan paljon pidempi. Pidän siitä, kuinka olet jakanut tekstin noihin kappaleisiin, kuinka niistä jokainen paljastaa hiukan eri näkökulman Siriuksen tunteisiin ja niiden seurauksiin. Jo ensimmäinen lause sai minut täysin lumoihinsa, tässä tekstissä oli vain sitä jotain! Pidän tästä ihan liikaa, yksi parhaista lukemistani Sirius/Harry-ficeistä.

Kirjoitathan lisää tällaista?

// Ja miten niin uskoit, ettei tämä saisi yhtään kommenttia?

[Ruskapoika]

Apua, mitä mie osaan siun kommenttiin vastata, Susityttö? Oon ihan punasena täällä kehuista yleinsäkin siitä, että jaksoit lukea tämän sähellyksen. Ja todellakin kommenttisi ilahdutti, ei kannata mitään miettiä, ettei kommentti olisi tarpeeksi hyvä tekstiin nähden. Minä olen jo siitä iloinen, että viitsii kertoa, että oli lukenut, mistä piti ja mistä ei. Miusta ei oo huonoa tai hyvää kommenttia. Jokanen kuitenkin ilahduttaa kirjoittajaa (ellei oo pelkästään negatiivinen).

Sirius/Harry on todellakin hieno paritus ja se on harmi, että sitä löytyy niin vähän suomeksi. On ilahduttavaa kuulla, että olen saanut parannettua jonkun päivää, että olen joskus tälläisen kirjoittanut. Ja ehkä en olenkaan niin ankara tuolle nimelle, kun noin sanot. Hymyilen täällä aina vaan enemmän näille kehuille Alunperin tästä piti tulla pidempi, mutta tunnepläjäykseksi tämä sitten jäi. Jostain se lähti ja purin vain sen suuremmin ajattelematta kaiken tähän ja sen seurauksena tämä jäi ton pituiseks. Hyvä kuitenkin, että se kelpasi, niin kuvailulta ja Siriuksen ajatuksilta ja tunteilta.

Pidän tästä ihan liikaa, yksi parhaista lukemistani Sirius/Harry-ficeistä.

Punastukseni on varmaan verrattavissa rohkelikkojen tunnusväriin. Tuo on jo suuri kohteliaisuus, koska en koskaan ennen ollut kirjoittanut Sirius/Harrya ennen tätä. Oikeesti, oon ihan hyörin-pyörin-ympärää-enkä-siltikään-tiedä-miten-päin-kuuluisi-olla -olotilassa ja hymyilen, kun hullu. Ja se, että epäilin, ettei tämä saisi kommentteja joskus oli ihan oman epäilyn suhteen tätä kohtaan. Mutta nyt alan jopa uskoa, että tämä oli hyvä.

Ja kirjoitan ehdottomasti lisää tälläistä, kun noin kauniisti pyydetään.
Suuri kiitos kommentistasi, joka piristi aivan uskomattoman paljon iltaani (ja yötäni)

[Psyko]

Uih, olipa söpö.  Nauratti tuo ajatus Jamesista, Lilysta ja Remuksesta kiroamassa Siriusta  Mut tavallaan tää oli sopivatn surumielinen ja synkkä.

Oli oikein hyvä, kiitos!