UKK – Usein kysytyistä kysymyksistä (S) draamaa, one-shot

[jossujb]

Nimi: UKK – Usein kysytyistä kysymyksistä
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Tyylilaji: draama, one-shot
Ikäraja: Sallittu
A/N: Kirjoittaminen toimi tässä tapauksessa jonkinasteisena henkilökohtaisena terapiana.






UKK – Usein kysytyistä kysymyksistä

Minulta on monet kerrat kysytty, että miten oikein osaan tehdä kaikista asioista samaan aikaan yksinkertaisesti selitettäviä, mutta silti tarpeettoman monimutkaisia.

Tai ehkei sitä ei ole niin moni tarkalleen ottaen kysymällä kysynyt, mutta jotkut joka tapauksessa useasti. Olen huomannut, että jos jotakin asiaa tivataan tarpeeksi monta kertaa, sitä alkaa itsekseen kuvitella, ettei kukaan mitään muuta halua tietääkään.

Äiti tenttaa aivan yhtenään olenko saanut töitä tai päässyt elämässäni eteenpäin. Olen alkanut ajatella, että se on ainoa asia jota ihmiset haluavat minusta tietää, koska se on se ainoa asia mitä minulta kysytään. Todennäköisesti siis tässäkin tapauksessa joku on vain joskus miettinyt miten saan asiat pistettyä niin vääristyneeseen perspektiiviin, ja koska en heti tullut vastanneeksi, se on jäänyt minun päähäni kummittelemaan.

Minusta tuntuu siltä, että minulla täytyisi olla vastaus. Olen miettinyt sitä jo aika kauan. Ainoastaan näin pitkälle olen päässyt:

Krhmh. (Avaan kurkkua vaikka kirjoitan, koska kirjoittaessa on muuten vaikea pitää painokkaita taukoja.)

Jotkut ihmiset ajattelevat mustavalkoisesti. Että asiat joko ovat tai eivät ole. On joko hyvä tai paha olla. On asioita, jotka onnistuvat, ja toisia, jotka epäonnistuvat. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, ja sitten on niitä joihin ei voi. On ongelmia, jotka olisi voinut välttää, ja sellaisia, jotka tulevat välttämisestä huolimatta.

Mustavalkoisessa maailmassa asiat menevät pieleen vain kahdella eri tavalla – joko omasta syystä tai jonkun muun. Minä pidän tällaisesta ajattelusta ja voi sanoa, että tunnen tiettyä hengenheimolaisuutta mustavalkoisen elämänkatsomuksen valinneisiin ihmisiin.

Minunkin maailmassani on vain kahdenlaisia vastauksia. Minun vaihtoehtoni eivät kuitenkaan koskaan ole täysin toistensa vastakohtia kuten yö ja päivä. Tämän selittäminen ääneen on osoittautunut järin vaikeaksi.

Olen mielessäni piirtänyt sen kuinka asiat olisivat mustan ja valkoisen sijasta esimerkiksi vaaleanliiloja tai petroolinsinisiä. On aivan itsestään selvää, että vaaleanliilat ovat täysin erilaisia kuin petroolinsiniset, mutta sitä on huomattavasti vaikeampi määritellä kuinka iso ero näiden kahden välillä on.

Olen katsonut väriympyrästä, että liila on suhteellisesti lähempänä sinistä kuin esimerkiksi oranssi, mutta en osaa sanoa kuinka paljon valööri vaikuttaa kokonaiseroon, jos vaikuttaa. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, etten omassa elämässänikään osaa useinkaan sanoa ovatko asiat aivan perseellään vai menossa parempaan suuntaan, vaikka sinällään osaisinkin näppärästi selittää sen tilanteen missä olen juuri nyt.

Jos osaisin ajatella asioita mustavalkoisesti uskoisin olevani onnellisempi. Tai ainakin onnellisuuteen pyrkiminen olisi siksi helpompaa, että mustasta on helppo pyrkiä kohti valkoista, eli hyvästä kohti huonoa. Mutta mitä sitten jos tiedänkin olevani petroolinsininen? Tai sitruunankeltainen? Tai viridianinvihreä?

Minä tiedän, että kaikki maailman asiat ovat joko erilaisia tai samanlaisia. En osaa kuitenkaan erottaa hyvää pahasta tai onnistumista epäonnistumisista. Asiat ovat vain samaa tai eriä riippumatta siitä ovatko ne niin minun ansiostani vai muuten vain.

Minä tiedän mitä äiti tarkoittaa sillä, että minun pitäisi olla töissä. Äiti osaa ajatella asiat kahteen laariin paremmuuden mukaan, minkä vuoksi tiedän, että minun olisi parempi olla töissä kuin ilman töitä. Minä uskonkin siihen, että oloni olisi parempi jollen olisi joutilaana.

Eniten minua kuitenkin harmittaa, etten osaa sanoa mikä tästä kaikesta on ollut omaa syytäni. Minua syyllistetään jatkuvasti valinnoista jotka olen tehnyt. Ne ovat olleet tyhmiä, tarpeettomia, laiskoja tai ajattelemattomia... jos uskon siis äitiä tai ketä tahansa muuta, joka osaa analysoida tekemiäni ratkaisuja itseäni paremmin.

Vaan kun minä en itse näe omaa pahuuttani missään.

Tiedän kyllä tehneeni koko joukon asioita väärin, se nyt on ihan ilmiselvää. Mutta niin kauan kun olen kykenemätön arvioimaan asioiden moralistisia sävyjä en osaa edes pyrkiä toisenlaiseen tilanteeseen. Mikään ei vain näytä minusta sen oikeammalta täi vääremmältä, osaan vain sanoa ovatko ovatko eteeni tulevat uudet valinnat samassa linjassa edellisten kanssa vai eivät.

Ei se auta, jos joku toinen sanoo minun olevan syyllinen tai syytön. Minun pitäisi itse jotenkin tajuta missä olen tehnyt pahasti. Varmasti minua sätitään myös turhaan.

Kaikki ei voi olla pelkästään mustaa.

… (Kolme pistettä tullee tulkituksi kiusallisena hiljaisena tuijotuksena. Se on ihan hyvä.)

Tätä pidemmälle en ole vielä vastausaihiossani päässyt. Mielestäni siinä on ihan varteenotettava alku, jos en ikinä ajatusta valmiiksi saisikaan.

FIN

[kosmonautti]

Hei. Minä rakastan sinua.

Olet asian ytimessä, ystäväni. Pystyin samaistumaan jokseenkin täydellisesti tähän tekstiin. Omalla kohdallani huomaan, että olen valinnut elämänkumppanikseni mustavalkoisen ihmisen, jonka elämässä suurin osa asioista on mustia. Ehkä siksi tämä kolahti. Ja lujaa.

Kuten varmaan itsekin tiedät, olet taitava kirjoittaja. Kieliopillisesti ja rakenteellisesti tekstissä ei ole korjattavaa. Se on oikeastaan aika tavalla upea kokonaisuus. Kertojan ääni on selkeä, mutta persoonallinen (tämä on poikkeuksellista, persoonallisuus aiheuttaa usein sekaisuutta tekstiin ja huonontaa sen laatua). Tekstisi on yksi niistä, jotka kuulee ennemmin kuin lukee.

Minä vihaan sitä, jos tekstin sisällä on dialogillisia tehokeinoja ("krhm"), mutta selittävät sulkusi pelastivat kaiken ja muuttivat asian täysin. Hyvä! Muutenkin tapa, jolla käytät tehokeinoja - kuten kursiivia - on minun mieleeni. Myös kielellisestä ilottelusta pisteet kotiin: "tullee", "järin", jne.

Tämä menee nyt ihan höveliksi hehkutteluksi, mutta on vaikea kritisoida (edes rakentavasti) jotain mistä pitää näin kovin.

kosmonautti kiittää ynnä kuittaa.

//muokkaan: unohdin kehua tekstin otsikointia, se on tosi hieno myös. Osuva, mielikuvia herättävä ja vähän jännä

[jossujb]

kosmonautti, oho. Olipa tosiaan... ylistävästi kirjoitettu. Jaa en tiedä kyllä taitavasta, mutta sanotaanko että "kokenut", että olen kirjoittanut jo aika kauan. Tapaan kyllä tehdä edelleen kirjoitusvirheitä ja sen sellaisia, mutta pyrin nyt kuitenkin pääasiallisesti hyvään kielioppiin, jota taivuttelen silloin kun se aiheelliselta tuntuu. Ahaha, niinpä, tämä pitäisi ehkä lukea ääneen! Olen joskus podficannut ficcejä, en vain koskaan originaaleja. En edes kirjoita paljon originaaleja.

Ah, hyvä että nuo kursiivit ja pienet erikoisuudet röhimisineen ja sulkuineen toimi, menen toisinaan tehokeinojen kanssa pahastikin överiksi. Ei sitä tiedä kokeilematta! Ja otsikoinnista voi sanoa samaa, musta tälle vaan tarvitsi jonkun vähän erikoisemman otsikon vaikka joku tavallisempikin olisi voinut kelvata. Mä vaan tykkään erikoisista jutuista.

Ei mutta, hirveän kiva kun tykkäsit! Todella harvoin, kuten sanoin, kirjoitan mitään originaaleja ja kiva kuulla että sekin joskus onnaa.

T: jjb

[kosmonautti]

Toivon edelleen että tämä saisi jatkoa. Jos se ajatus tulisi valmiiksi.

Ja haluan ilmoittaa, että olen tallentanut tämän omalle koneelleni (ei, en levitä sitä mihinkään. pelkään vain että internet kaatuu ja tämä häviää). Jos tahdot, niin poistan sen kyllä (pitkin hampain).

- kosmonautti (täällä maata kiertävällä radalla, eksyy finiin joskus tai jouluna).

[jossujb]

Renneto, niin, onhan tässä vuosien varrella tosiaan tullut kirjoitetuksi vaikka mitä, etten ihmettele että väkisin on saattanut jonkut tekstin multa ehkä huomatakin. Kiva että tykkäsit! Itse asiassa en välttämättä enää itsekään samaistu kaikkeen mitä olen tässä kirjoittanut... julkaisuhetkellä tämä oli hyvin henkilökohtainen ja kuvasti omaa sen hetkistä ajatusmaailmaani voimakkaasti, mutta ehkä mustavalkoisuuteni on tässä hiukan viimeisen vuoden aikana hellittänyt. Oikeastaan itseänikin vähän hämmentää jotkut asiat, näin jälkikäteen. Tosi mukava, että viihdyit, en ole niin kvin paljon originaaleja ylipäätänsä julkaissut, niin se on hauskaa jos niitä luetaan.

kosmonautti, niin tosiaan, en kovin paljon oikeastaan kirjoita originaaleja, tämäkin oli hyvin sattuman kaupalla syntynyt teos. En ole ajatellut että tälle voisi kirjoittaa jatkoa! Ehkä, who knows, ainahan sitä voi miettiä. Ja ihan vapaasti tallenna koneellesi mitä huvittaa, enhän minä sitä voi mitenkään kontrolloida, sikäli kun se on myös hyvin tavallinen tapa monille kirjoittajille. Sitä paitsi tämäkin teksti saattaa olla sinulla paremmassa tallessa kuin minun hoteissani, sillä säilön omia tekstejäni vähän huonosti ja tiedostoja katoilee jatkuvasti xD Ei mutta, se on hyvin hauskaa, että pidät siitä mitä olen saanut aikaan.