Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Kuin satakieli
Ikäraja: S
Genre: fluff, tuplaraapale
Summary: Saat aikaan vihellyksen. Kauniin sellaisen.
A/N: Mitä mulle on tapahtumassa. Mä kirjoitan jotain onnellista. Oh god...
Kuin satakieli
Olet onneton viheltäjä. Et ole koskaan osannut tehdä sitä oikein. Yrität epätoivoisesti päästää ääntä, mutta saat aikaan vain kummallisia pihahduksia. Me molemmat nauramme, ja minä näytän sinulle miten vihelletään. Yritän opettaa, mutta päädymme aina molemmat nauramaan.
Makaamme matalaheinäiselle pellolle levitetyllä viltillä. Mahdumme siihen juuri ja juuri, joten käperryn kainaloosi ja sinä silität hiuksiani. Aurinko on korkealla. Kello on vasta muutamia kymmeniä minuutteja yli kahdentoista. Minä suljen silmäni, ja sinä kiedot kätesi tiukemmin ympärilleni.
”Rakastatko sinä minua?” Sinä kysyt rauhallisesti hiuksiani silitellen.
”Kyllä,” vastaan ja nostan pääni kainalostasi katsoakseni sinua silmiin. Sinä katsot minua suoraan takaisin lämpimänruskeilla silmilläsi ja hymyilet.
”Kuinka paljon?” Kysyt ja virnistät.
”Näin paljon,” vastaan ja painan huuleni huulillesi. Vahvat käsivartesi kiertävät selkäni taakse, kun minun taas uppoutuvat hyvin hoidettuihin hiuksiisi. Huulesi maistuvat mintulta ja tuntuvat joltain sanoinkuvaamattoman ihanalta. Olemme yksin tässä peltomaisemassa. Minusta tuntuu, että koko maailmaan mahdumme vain me, kun suutelemme.
Päästät minut otteestasi ja naurahdat kevyesti.
”Mielenkiintoista, mielenkiintoista…” sanot kuin mikäkin professori. Se saa minut nauramaan. Sinä saat minut nauramaan. Sinä tulit tummaan maailmaani ja sytytit valot. Tällainen rakkaus ei kestä ikuisesti, mutta nyt olen luonasi ja se on ainoa asia, mistä välitän. Sinä katsot minua, mutristat huulesi ja puhallat. Saat aikaan vihellyksen. Kauniin sellaisen.
