Tuntuu jotenkin hyvin henkilökohtaiselta tekstiltä. Eli jos tämä on täyttä fiktiota, olet onnistunut hämmästyttävän hyvin samaistumisessa, sillä minun mielestäni kirjoittamisella ja näyttelemisellä on sitä kautta yhteys, että ellei kirjoittaja minäkertojalla syvenny täysin hahmoon ja tämän maailmaan, tunteisiin ja ajatuksiin, kirjoita tämän hahmon näkökulmasta niin kuin ei itse olisi edes olemassa, hahmo jää etäiseksi, epärealistiseksi tai jotenkin muuten puutteelliseksi.
Huomasin yhden virheen: "niinpä", ei "niimpä". N:llä, ei M:llä.
Kolmannen ja neljännen kappaleen alku on lähes samanlainen, "en kysellyt sen enempää" ja "siitä ei enää puhuttu sen enempää". Tuota sanaa "enempää" käytetään myös kolmannen kappaleen lopussa. Parissa muussakin kohtaa on sama sana peräkkäin kahdesti, muttei kovin häiritsevästi, eikä yhtä selvästi kuin tässä. Toisto on hyvin yleinen virhe, itsellänikin on toisinaan hankaluuksia sen välttämisessä. Ei se kuitenkaan mielestäni lukunautintoa pilaa, jollei sitä ole kauheasti ja joka paikassa, tyyliin joka toisessa virkkeessä.
Viimeisessä kappaleessa käyttäisin ennemmin kaksoispistettä kuin -pilkkua. Kaksoispisteen jälkeen voi ikään kuin aloittaa uuden lauseen, vuorosanan, kaksoispilkkua taas (minun käsitykseni mukaan tai mielestäni) käytetään silloin, kun tavallinen pilkku ei katkaise lausetta tarpeeksi mutta piste katkaisee liikaa. Tai en nyt osaa paremmin selittää, hitsi, se hyvä puoli on livenä puhumisessa, vaikka muuten pidänkin enemmän kirjoittamisesta. Ehkä joku voisi hieman tarkentaa ja oikaista minua?
Lopussa päähenkilöä käy kovasti sääliksi. Niin kaunis ajatus kuin se olisikin, että jotakuta voisi rakastaa tarpeeksi jotta ei olisi liian onneton, ja niin kovasti kuin siihen ennen uskoinkin (tai halusin uskoa), niin en pidä sellaista mahdollisena. Itse asiassa voin melko varmasti sanoa, ettei se ole.
Viimeiseen virkkeeseen olisi ehkä saanut enemmän tehoa/sen olisi saanut sulkemaan asian paremmin (taas minulla selitykset vähän hakusessa, pahoittelen) jos sen olisi katkaissut. Laittanut vaikka sen kaksoispisteen tuohon "Rakkaus on minulle kuin satu" -lauseen perään ja sitten rivivaihdon. Tai jotain. On tuo virke kyllä hieno surullisuudestaan huolimatta.
Nimen merkitys jäi minulle epäselväksi. En ymmärrä sitä, vaikka yritän pohtia. Mutta ei kai se mitään, se houkuttelee kuitenkin lukemaan. En vain löydä yhteyttä sen ja tekstin välillä.
Ajatukseni taitavat olla nyt vähän sekaisin ja olen väsännyt tätä kommenttia liian pitkän tovin muistaakseeni, mitä vielä piti sanoa, joten eipä kai minulla muuta.