Ficin nimi: Yksinäinen koira
Kirjoittaja: Lily02
Ikäraja: S
Genre: Angst
Paritus: Sirius/Remus
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Rowlingille, mutta juoni on minun. En saa korvausta!
Varoitukset: Kuolema
Haasteet: Ficlet300-kun satanen ei riitä Sanalle
SURUA/N: En tiiä, mut mulla on joku pakkomielle angst-ficceihin... Toivottavasti tykkäätte!
Yksinäinen koiraSirius tuijotti kalpeaa Remusta. Hänen sydäntään puristi, kun hän ajatteli, että Remus kuolee. Nimittäin Remus oli mennyt etsimään peikkoja ja löytänyt ne, mutta joutunut kuitenkin niiden tallomaksi. Hänet oli löydetty koomasta ja enää taiat pitivät häntä elossa. Siitä oli kulunut jo yli vuosi, ja koska Remus ei ollut vieläkään herännyt, oltiin päätetty, että taiat lopetettaisiin. Se oli todella vaikea päätös Remuksen lähimmäisille, mutta näin kuitenkin olisi parempi heidän mielestään.
Sirius oli eri mieltä. Hänelle riitti, että Remus oli hänen lähellään, niin kaikki oli hyvin. Remuksen ei tarvinnut olla edes tajuissaan, sillä Sirius tunsi hänen lämpönsä lähellään.
“Älä jätä minua, Remus”, Sirius kuiskasi Remuksen korvaan.
“Minä en kestä sitä. Pyydän.”
Kului tunteja, kunnes tuli ilta. Sirius tiesi, että kohta tulisi hetki, jolloin hänen sydämensä murrettaisiin. Hetki, jolloin parantajat tulisivat. Ja se hetki koittaisi juuri nyt. Parantajat astelivat sisään, niin myös Remuksen perhe ja ystävät. He kaikki itkivät. Sirius katsoi ystäväänsä ja hänen poskelleen valui myös suolainen kyynel.
“Oletteko valmiita?” Eräs parantaja kysyi.
Kaikki nyökkäsivät hiljaa.
“Hyvä on. Lopeti loitsuimes”, parantaja sanoi ja tähtäsi sauvallaan Remusta. Remus lakkasi hengittämästä ja tämän kasvot kalpenivat entisestään. Siriuksen kasvoja täyttivät hetkessä kyyneljuovat.
Hänestä oli tullut yksinäinen koira.
