Nimi: Angel Of The Lord
Kirjoittaja: badluckcharm
Paring: Dean/Castiel (ei selvää paritusta, pientä vihjailua maybe?)
Ikärajoitus: S (satunnaiset kirosanat)
Genre: drama
Vastuuvapaus: En omista hahmoja.
A/N: Jonkinlainen säätö toisenlaisesta tapaamisesta Deanin ja Casin välillä. Eka kirjotus pitkään aikaan ja en itte oo kauheen tyytyväinen tähän. Mutta ainahan pitää jostain saada taas alotettua!:) Ja eipä tämä mikään maratonkaan ole aika lyhyt teksti!:D
____
Juna kiihdytti täristen liikkelle asemalta. Dean oli juuri löytäny hiljaisen paikan mihin istua, vaunun jossa edes ilma ei liikkunut. Hän tarvitsisi omaa rauhaa viimeisen demonikohtauksen jälkeen, Sam oli ottanut Impalan "lainaan" ja kyyditsenyt sillä illan läpeensä keskiluokan huoria ympäri kaupunkia. Kello oli pian yksi yöllä ja Dean oli lähtenyt viimeisellä junalla muualle, hän halusi vain päästä pois täyteen ahdatusta, ahdistavasta kaupungista jossa ei ollut muuta kuin puolialastomia naisia ja alkoholia. Hän oli luullut että New Yorkin yö olisi ollut hänelle kuin unelmaa mutta alkoholinkatkuiset, likaiset baarit jotka olivat ahdattu täyteen epätoivoisia keski-ikäisiä miehiä jotka halusivat löytää uuden nuoruuden tästä ihmeiden kaupungista. Dean oli jättänyt Samin leikkimään yksin naisten naurattajaa ja ilmoittanut lähteneensä viikonlopun raitistuslomalle jonnekkin mitättömään pikkukaupunkiin.
Hän havahtui aatteistaan kun junassa kaikui vaimea kuulutus, nähtävästi pölyisistä ja rikki olevista kaiuttimista. Sieltä kaikui vain muminaa ja välillä jotain hieman selvempää jossa mainostettiin ravintolavaunua. Ulkona oli sumuista ja hiljaista, juna kiihdytti aution peltomaiseman ohitse nopeasti mutta hän erotti silti kauempana näkyvät talot ja kaupungin joka jäi hitaasti hänen taakseen. Yhtäkkiä vaunun ovi pamahti auki ja mies beigensävyisessä trenssitakissa asteli vaunuun. Oli kuin kaikki olisi ollut hiljaista, tämä tuntematon mies kävi katseellaan läpi vaunua ja kääntyi sitten istumaan paikalleen. Juuri ennenkuin hän istui aloilleen Dean oli näkevinään miehen varjossa siivet mutta kai se oli sitten vain harhaa.
Hän katseli miehen takaraivoa loppumatkan ja melkein yrittäen laskea hänen hiuksiaan kunnes juna jarrutti pienen kylän eteen. Tämä olisi se kaupunki, tänne hän jäisi, Dean ajatteli katsellessaan pihalle. Hän nousi ylös ja nosti laukkunsa ylähyllyltä. Samassa, tuo outo mies nousi ylös ja katsoi Deania hämmentyneesti kunnes käänsi katseensa pois ja jäi seisomaan paikoilleen. Dean eteni nopeasti pihalle ja jatkoi reppunsa kanssa kohti kylää. Melkein koko kylä oli pimeänä paitsi pieni pubi kylän reunassa jonka kyltti kolisi tuulessa. "Lazy Bob's Pub and Mottel" luki kyltissä oikein kirjoitusvirheen kera. Dean olisi ruvennut nauramaan ellei olisi ollut väsyksissä ja myöskin ihmeissään miehestä joka näytti seuraavan häntä.
Vieläkin juna-aseman läheisyydessä, katulampun alla seisoi tuo samainen mies jonka hän oli nähnyt junassa. Ja nyt hän erotti selvästi lampun valossa miehen varjokuvasta erottuvat siivet. Hän räpytteli silmiään ja yritti saada siivet katoamaan. Hän päätti antaa tuon olennon olla rauhassa niin kauan kunhan se ei rupeaisi liian läheiseksi hänen kanssaan. Hän meni pubiin sisälle ja avasi oven. Kolmen pokeria pelaavan, kaatokännissä olevan miehen pyörivä katse kohtasi hänen kun hän katseli ympärilleen. Hän eteni tiskille jossa hän kysyi majapaikkaa yhdelle, vanhahko nainen mutisi jotain tuntemattomista känniläisitä ja opasti Deanin pieneen huoneeseen yläkerrassa. "Ja olekkin sitten kunnolla, en kaipaa huligaaneja motelliini!" Kuului huuto oven pamahtaessa kiinni.
Huone oli pieni mutta kelpaisi nukkumiseen mitä hän nyt eniten kaipasi pitkään jatkuneen demonien ja muiden pirulaisten saartamiseen New Yorkin takakaupungilla. Hän vilkaisi ulos ikkunasta, mies seisoi vieläkin katulampun alla ja yhtäkkiä hän käänsi päänsä suoraan kohti Deania. Heidän katseensa kohtasivat, Dean oli odottanut jotain kamalaa mutta tuon ihmismäisen olennon silmäthän olivat kuin joki. Kuin enkelillä. Syvänsiniset ja hellät, eivät yhtään vihamieliset. Yhtäkkiä hän keskeyttää ajattelunsa, Dean mitä vittua sä oikeen ajattelet tosta, ihankuin sä meinaisit pyytää sitä treffeille.
Hän naurahti itselleen ja omalle hinttimäisyydelleen äskeisessä hetkessä. Hän päätti jättää miehen seisomaan pihalle ja hypääsi sänkyyn. Hän vetäisi peiton päälleen ja nukahti melkeinpä siihen paikkaan. Yhtäkkiä hän heräsi outoon tunteeseen, hän avasi hitaasti silmänsä ja näki hahmon seisomassa huoneen nurkassa. Se oli sama trenssitakkinen mies junasta. Dean nousi istumaan rauhallisesti ja kysyi vihaisella ja painottavalla äänensävyllä. "Kuka vittu sä oot ja mitä sä teet mun motellihuoneessa viideltä aamulla?" Hahmo vastasi vakavasti katsoen Deania suoraan silmiin. "Nimeni on Castiel ja olen herran enkeli."
